Viikot 16 ja 17

17.4

Bandits

Kirjaston muinaisia VHS-nauhoja on ilo katsella, nyt katseluvuorossa oli tämmöinen Katja von Garnierin ("Unelmatreffit!", "Blood and Chocolate") ohjaama vankikarkurileffa, joka sekoittaa komediaa ja draamaa erinomaisesti. Myös hyvää rock-musiikkia on aika paljon elokuvassa. Upean elokuvan käsikirjoituksesta vastaa Garnierin kanssa Uwe Wilhelm ("Cascadeur - seikkailija", "Das Mädchen Rosemarie"). Tarina etenee hyvin eikä se sorru yliyrittämiseen. Garnierin käsissä elokuvan päänäyttelijät tekevät helvetin mahtavaa työtä vankikarkureina. Katsoja tutustuu elokuvan henkilöhahmojen menneisyyteen ja on kaikin puolin naisten puolla. Poliisit, jotka useimmissa elokuvissa ovat sankareita, ovat elokuvassa "pahiksia" jotka haluavat naiset telkien taaksen hinnalla millä hyvänsä. Elokuvan ohjauksen lisäksi soundtrackin tehnyt ryhmittymä B (Nicolette Krebitz, Katja Riemann ja Jasmin Tabatabai) on saanyt aikaan pirun loistavaa ja tunnelmallista musiikkia, kuvaaja Torsten Breuer ("Die Welle", "Wir sind die Nacht") on tehnyt loistotyötä ja leikkaajana toiminut Hans Funck ("Perikato", "Tunkeutujat") on tehnyt näyttävää työtä. Elokuvan upeutta lisää vielä laadukas näyttelijäkaarti. Vankikarkurinaisten rooleissa nähdään Katja Riemann ("Ruusujenkatu","Kaupungilla puhutaan"), Jasmin Tabatabai ("Vier Minuten", "Ei tulevaisuutta"), Nicolette Krebitz ("Der Tunnel", "High Maintenance") ja Jutta Hoffmann ("Spur der Steine", "Karla"). Kaikki ovat rooleissaan erittäin loistelijaita. Naisia jahtaavaa poliisia näyttelee hyvä Hannes Jaenicke ("Knockin' on Heaven's Door", "Seven Years of Winter") sekä "panttivangin" roolissa nähtävä Werner Schreyer ("Point Blank", "9 1/2 viikkoa 2"), joka vastaa Jasmin Tabatabain kanssa elokuvan kuumottavimmasta rakastelukohtauksesta, joka on yksi elokuvahistorian upeimpia ja kiihoittavimpia (ellei lasketa XXX-elokuvia). Muissa osissa nähdään mm. Andrea Sawatzki, Oliver Hasenfratz, Peter Sattmann ja Heio von Stetten. Loistava elokuva, musiikkileffojen klassikko.

Pisteet: 5/5

Maissilapset

Vuonna 1984 valmistunut kauhuikoni Stephen Kingin ("Hohto", "Uinu, Uinu Lemmikkini") romaaniin perustuva kauhuelokuva "Children of the Corn" lukeutuu kauhuelokuvien klassikoihin eikä syyttä suotta. Lähes kaikki elementit toimivat, käsikirjoittaja George Goldsmith ("Ei turvapaikkaa", "Hyönteinen") on saanut aikaan nerokasta dialogia hahmoille ja hahmot ovat sopivan monimuotoisia. Fritz Kierschin ("Katujen kasvatit", "Sivullinen") ohjaus on myöskin keskitasoa, mutta kauhua se ei onnistu synnyttäämään kuin muutamin satunaisin hetkin. Jonathan Eliaksen ("Watchmen", "Kuuma suhde") säveltämä soundtrack on tunnelmallista, muttei saa luotua kunnon kauhua. Raoul Lomaksen ("The Prowler", "Kohtalokas kaappaus") kuvaus on kuitenkin melko korkeatasoista ja elokuvan tehosteet aikaan nähden aika hyviä. Näyttelijät suorittavat tehtävänsä kunnialla lävitse, jos suoraan sanotaan, lapsi ja nuorisonäyttelijät tekevät elokuvan parhaimmat roolit. Sankariparina häärivät Peter Horton ("Vaarojen laakso", "Happy Endings") ja superkaunis Linda Hamilton ("Terminator", "Terminator 2"). Horton on roolissaan kohtalainen, mutta Hamilton on liian pökkelö jostain syystä. Bensatankin omistajana nähdään elokuvan parhaisiin lukeutuva R.G. Armstrong ("Nimeni on Nobody", "Predator - Saalistaja"). Pahiksia ovat erinomaisia lyhytkasvuinen John Franklin ("Addams Family - perhe Addams", "Wag the dog - häntä heiluttaa koiraa") ja 19-vuotias nuorukainen Courtney Gains ("Faster", "Sweet Home Alabama"). Hyvislasten roolit tekevät erittäin tasokkaasti 11-vuotias Robby Kiger ("Kauhukopla", "Welcome Home, Roxy Carmichael") ja Anne Marie McEvoy ("Kutsu helvettiin", "Sweet Sea"). Sivuosissa nähdään mm. nätti 21-vuotias Julie Maddalena, Jonas Marlowe ja John Philbin. Huumoriakin on mukavasti, paikoin jopa idiottimaista tahatonta huumoria, mutta muuten elokuva on ihan keskitason kauhistelu ilman sen suurempia hienouksia.

Pisteet: 3,5/5

Herra Sotaministeri

Aarne Tarkas tunnetaan monista laadukkaista ja hauskoista komedioista kuten "Olin nahjuksen vaimo", "Älä nuolase..." ja "Vatsa sisään, rinta ulos!"). Eikä vuonna 1957 valmistunut "Herra sotaministeri tee poikkeusta. Kaksikon Tarkas ja Pentti Unho ("Autuas eversti", "Rakas lurjus") kirjoittama tarina on nerokas, hauska ja vielä todella mielenkiintoinen. Elokuvaa voisi kuvata vaikka Suomen "Diktaattoriksi". Poliittista huumoria on elokuva tulvillaan. Vielä kun kuullaan Harry Bergströmin säveltämää upeaa musiikkia, on klassikon ainekset kasassa. Elokuvan parissa saa nauraa vatsansa kipeäksi, niin huumoririkas se on. Pääroolissa nähdään Suomen parhaisiin koomikoihin kuuluva Pentti Siimes ("Vääpeli Körmy - Taisteluni", "Aamiainen sotakentällä") joka tekeekin oman osansa semmoisella ammattitaidolla mitä harvoin enää nähdään. Naisrooleissa nähdään superseksikkäät Heidi Krohn ("Tuntematon ystävä", "Leena"), Elina "Pikku Myy" Salo ("Mies vailla menneisyyttä", "Kauas pilvet karkaavat") ja Hillevi Lagerstam ("Lain ulkopuolella", "Takiaispallo"). Myös Tarmo Mannin tulkitsema eversti Von und Zu Eisenbahn oli hervoton, samoin Arvo Lehesmaa valtioinvarainministeri Unto Karpiona. Sivuosissa nähdään iso nippu 1950-1960 lukujen suosikkinäyttelijöitä kute Uljas Kandolin, Leo Riuttu, Fritz-Hugo Backman, Kaarlo Halttunen, Helge Herala, Ekke Hämäläinen, Pentti Irjala, Eino Kaipainen, Kullervo Kalske, Matti Kuusla, Leo Lastumäki, Matti Kuusla, Leevi Linko, Mikko Niskanen, Pertti Palo, Vilho Siivola, Pentti Viljanen ja Kaarlo Wilska. Huumoririkas Suomi-komedia.

Pisteet: 5/5

18.4

Raid

Kaksikon Harri Nykänen ja Tapio Piirainen kirjoittama suomalainen rikostrilleri pohjautuu Harri Nykäsen luomaan dekkarisarjaan ja siitä tehtyyn tv-sarjaan. Toinen käsikirjoittaja Tapio Piirainen ("Bodomin legenda", "Kissa ja varjo") ohjasi elokuvan jossa Raid palaa Venäjältä Suomeen ja saa tietää että uusnatsit ovat polttaneet hänen tyttöystävänsä Tarjan talon ja tämä on kuollut. Tästä alkaa kostoreissu. Elokuva on aika hyvin toteutettu, varsinkin Pekka Marjasen ("Poliisin poika", "Siivoton juttu") säveltämä soundtrack on hienon kuuloista. Elokuvalla on pituutta vähän päälle 2h, mutta silti se jaksaa kantaa loppumetreille asti. Ihan täysiä pisteitä elokuva ei saa, koska elokuvassa on liian amerikkalainen tunnelma muutamin kohdin. Erittäin mielenkiinoinen kv-trilleri elokuva loppupelissä on. Pääroolissa Raidina nähdään helvetin loistava Kai Lehtinen ("Mosku - lajinsa viimeinen", "Pikkusisar"). Naisroolissa nähdään kaunis Mari Rantasila ("Lakeuden kutsu", "Varjoja paratiisissa") jonka esittämä tunnuslaulu "Näkemiin rakkaani" oli kaunis ja tunnelmallinen. Puunaamamainen Oiva Lohtander ("Häjyt", "Putoavia enkeleitä") tekee poliisiroolinsa taidolla, samoin nätti Kirsti Väänänen ("Tummien perhosten koti", "Pieniä eroja") ja Pekka Huotari ("Rukajärven tie", "Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva"). Juha Muje ("Varasto", "Onnen varjot") toi elokuvaan hieman huumoria ollen osassaan etevä. Myös Markku Maalismaa, pahiksen roolissa nähtävä saksalainen Harry Baer ("Ludwig - Requiem für einen jungfräulichen König", "Kolmas sukupolvi"), prostituidun naisen osassa nähtävä ruotsalainen Lia Boysen ("Bokcirkeln", "Pyramiden") sekä Jorma Tommila, Seppo Kulmala ja Erik Kiviniemi olivat erinomaisia. Sivuosissa nähdään monia hyviä näyttelijöitä kuten Leif Andrée ("Keittiötarinoita", "Eggs") tuhkolmalaisena pastorina, Helge Herala Tarjan isänä, Sakari Jurkka komisaari Janssonin isänä sekä myös Matleena Kuusniemi, Aarno Sulkanen, Pertti Sveholm ja Miitta Sorvali Janssonin vaimona. Kohtalainen rikostrilleri.

Pisteet: 4,5/5

19.4

Spy kids 3 - Peli on pelattu

Taas tuli katsottua tämä "Spy kids"-elokuvasarjan kolmas osa, eikä hullumpi ole vieläkään. Robert Rodriguezin ohjaama ja kirjoittama elokuva kertoo nuoresta agenttipojasta Junista, joka joutuu viimeiseen tehtäväänsä pelastaan virtuaalimaailmaansa joutunut siskonsa Carmen. Elokuvaa rytmittää Rodriguezin ja hänen siskonsa Rebecca Rodriguezin säveltämä loistava musiikki. Lopputekstien aikana soi loistava Alexa Vegan esittämä laulu "Game Over". Jokapaikanhöylä Rodriguez on itse kuvannutkin elokuvan melko asianosaavasti, myös tehosteet ovat hyvät. Ne tuovat 3d-videopelin hyvin mieleen. 3d-tehosteet ovat 2d:nä katsottaessa kuitenkin pikkasen kököt, joten se syö uskottavuutta. Huumoripuolellakin on menty kahteen aiempaan osaan nähden alaspäin, se ei ole niin hauskaa. Huumoria on tosin paljon mutta silti enemmänkin olisi suonut olevan. Myös jotkut kohtaukset ovat reilusti ylipitkiä mikä aiheuttaa muutamin paikon haukotuksen. Näyttelijät tekevät kuitenkin laadukasta työtä. Daryl Sabara on omassa osassaan taas hyvä, samoin superkaunis teinitytteli Alexa Vega. Meksikolaissyntyinen veteraaninäyttelijä Ricardo Montalban ("Seikkailujen saari", "Taistelutanner") jatkaa iso-isän osassa tutulla tyylillä. Lapsi- ja nuorisonäyttelijät Ryan Pinkston ("Paha pukki", "Full of It - valheesta todeksi"), Robert Vito ("Urban legends - kauhutarinoita 3", "My Best Friend's Wife"), Bobby Edner ("Monsterit Oy", "Kultaisen noutajan tapaus") ja Courtney Jines ("Red Betsy", "Gaudi Afternoon") tekevät myös kohtalaista työtä. Pahiksen osan tekee vakuuttavasti elokuvan hauskimpiin kuuluva Sylvester "Sly" Stallone ("Rambo", "Rocky"). Agenttien takapiruina häärivät Mike Judge ("Austin Powers - kumma jätkä", "Airheads - sekopäät") ja kuuma meksikaano Salma Hayek ("Once Upon a Time in Mexico", "Frida"). Myöhemmin Disneyn-leivissä suosioon nousseet laulaja-näyttelijät Emily Osment ("Hannah Montana", "The Haunting Hour: Don't Think About It) ja Selena Gomez ("Wizards of Waverly Place: The Movie", "Monte Carlo") joka tekee elokuvassa ensimmäisen elokuvaroolinsa, tekevät elokuvassa kivat pikku roolit. Aiemmista Spy kids-leffoista tutut näyttelijät Antonio Banderas, Carla Gugino, Holland Taylor, Matt O'Leary,
Cheech Marin, Danny Trejo, Alan Cumming, Tony Shalhoub, Steve Buscemi ja Bill Paxton jäävät lähinnä cameoihin lopputaistelussa. Sivuosissa vilahtavat vielä myös George Clooney ja Elijah Wood. Hyvä elokuva, mutta ei niin hyvä kun kaksi aiempaa.

Pisteet: 4/5

20.4

Panssarilaiva Potemkin

Sergei M. Eisenstein tunnetaan 1920-luvulla valmistuneista kommunistista propagandateoksistaan "Lokakuu" ja "Lakko". Myös tämä vuonna 1925 valmistunut elokuva kuuluu näihin tunnetuihin propagandateoksiin, elokuvassa on yksi parodioiduimmista kohtauksista, Odessaan portaat. Eistensteinin käsikirjoituksen kirjoittivat tähän elokuvaan Nina Agadzhanova ("Karkuri"), Nikolai Aseyev ("Mr Westin ihmeelliset seikkailut bolsevikkien maassa") ja Sergei Tretyakov ("Elisso Kaukasian ruusu", "Khabarda"). Tarina alkaa jotenkin tylsänlaisesti, mutta loppu pelastaa paljon. Kokonaisuutena elokuva on pirun mahtava. Musiikki on kaunista ja tunnelmallista, myös kaksikon Eduard Tisse ("Lokakuu", "Aleksanteri Nevski") ja Vladimir Popov ("Lakko", "Lokakuu") kuvaus on mahtavan näköistä. Efektipuolikin on kunnossa. Näyttelijätyö on kunnossa vaikkei elokuvassa olekkaan varsinaista päähenkilöä. Rooleissa nähdään mm. Aleksandr Antonov, Vladimir Barsky ja Grigori Aleksandrov. Muita mainittavia osia tekevät mm. N. Poltavtseva, Prokopenko, Beatrice Vitoldi ja Repnikova. Myös suomalainen Aleksanteri Ahola-Valo tekee pienen osan elokuvassa. Kankeasta alusta huolimatta loistava elokuva.

Pisteet: 5/5

Panssarilaiva Potemkinin jäljillä

Elokuvan "Panssarilaiva Potemkin" DVD:n ekstrana oli tämmöinen Artem Demenokin ("Jekyll und Hyde - Das Andere in uns", "Was geschah wirklich am 20. Juli 1944?") ohjaama ja kirjoittama tv.-dokumentti elokuvan kopioista, sensuurista ja muusta elokuvaan liittyvästä. Elokuvan soundtrack oli kaunista, samoin olivat asiantuntijat asiallisia. Kertojana oli Hanns Zischler ("München", "Koodinimi liekki ja sitruuna") ja asiantuntijoina olivat Enno Patalas, saksaksi dubattu Naum Kleiman ja Helmut Imig. Mielenkiintoinen dokkari, joka avaa elokuvantekoa ja vanhojen mykkäelokuvien selviytymisen vaikeutta.

Pisteet: 5/5

21.4

Die Hard - Vain kuolleen ruumiini yli

Taas tuli katsottua tämä John McTiernanin ("Die hard - koston enkeli", "Predator - Saalistaja") ohjaama toimintaklassikko vuodelta 1988. Elokuva perustuu Roderick Thorpin ("Rainbow Drive - kuoleman katu", "Devlin") kirjoittamaan romaaniin "Nothing Lasts Forever" ja käsikirjoituksen kirjoittivat Jeb Stuart ("Kahleissa", "Takaa-ajettu") ja Steven E. de Souza ("Commando", "Die Hard 2 - Vain kuolleen ruumiini yli"). Tarina on simppeli. Nykkiläinen kyttä John McClane on yksin vastassaan terroristit losilaisessa pilvenpiirtäjässä. Huumoria on hieman ja väkivalta on rujoa. Paikoin kuullaan Michael Kamenin ("Tappava ase", "X-Men") säveltämää musiikkia joka on ihan ok-tasoa. Lopputekstien aikana kuullaan loistava Vaughn Monroen esittämä joululaulu "Let It Snow! Let It Snow! Let It Snow!". Tehosteet ovat hienoja, mutta näyttelijätyö on helvetin kovatasoista. Bruce Willis ("Sokkotreffit", "Hudson Hawk - varkaista parhain") tekee läpimurtoroolinsa hyvin, ollen pirullinen vastus terroristeille. McClanen vaimona nähdään kaunis Bonnie Bedelia ("Die Hard 2 - Vain kuolleen ruumiini yli", "Kunnes toisin todistetaan"). Reginald VelJohnsonin (komediasarja "Family Matters", "Ghostbusters - haamujengi") tekee osan hauskana jenkkikyttänä oikein erinomaisesti. Paul Gleasonin ("Abominable", "Van Wilder") osa poliisipäälikkönä oli myös tehty erinomaisesti, samoin William Athertonin ("Viimeinen samurai", "Die Hard 2 - Vain kuolleen ruumiini yli") tulkitsema tv-kanavan haastattelija oli erinomainen. Sivuosista voisi esille nostaa myös Hart Bochnerin ja James Shigetan. Pahisten osissa nähdään loistava Alan Rickman ("Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi", "Galaxy Quest"), 45-vuotiaana kuollut venäläinen Alexander Godunov ("31 iyunya", "Carmen Syuta"), Bruno Doyon, Andreas Wisniewski, "Walker, Texas Ranger"-sarjasta tuttu Clarence Gilyard Jr., Joey Plewa ja Lorenzo Caccialanza. Hauskan sivuosan tekee myös De'voreaux White. Näyttelijätyö on mahtavaa, mutta terroristien kieli alkaa ärsyttää. Ne eivät osanneet päättää puhuvatko englantia vai saksaa. Muuten loistava elokuva.

Pisteet: 5/5

22.4

Kadonneen aarteen metsästäjät

Nelosen esittäessä taas tämän ensimmäisen Indiana Jones-elokuvan, täytyihän se tsekata lävitse ja onhan se vieläkin pirun loistava seikkailuelokuva. Steven Spielbergin ("Schindlerin lista", "A.I. - Tekoäly") ohjaama elokuva onnistuu kaikessa. Kolmikon Lawrence Kasdan ("Star Wars: Episodi V - Imperiumin vastaisku", "Star Wars: Episodi VI - Jedin paluu"), George Lucas ("Indiana Jones ja viimeinen ristiretki", "Star Wars: Episodi IV - Uusi toivo") ja Philip Kaufman ("Valiojoukko", "Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta") kirjoittama kässäri on mielenkiintoinen, aikaa kestävä ja se sisältää paljon hauskoja ideoita. Spielbergin hovisäveltäjä John Williams ("Harry Potter ja viisasten kivi", "Schindlerin lista") on tehnyt myös upean musiikkiraidan tähänkin elokuvaan. Tehosteet ovat aikaan nähden myös vakuuttavan näköisiä, varsinkin lopussa kun natsit sulavat. Väkivaltaa on senverta reilusti että K-11 ikäraja on mielestäni hieman alhainen, K-15 olisi sopivampi. Elokuva etenee sujuvasti eteenpäin ja näyttelijät ovat vakuuttavia. Indiana Jonesin roolin teke asillisesti Harrison Ford ("Blade Runner", "Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta") ja hänen aisaparinaan toimiva Karen Allen ("Haamujen kosto", "Starman") on sekä hyvä näyttelijä että myös kaunis mimmi. Myös John Rhys-Davies ("Indiana Jones ja viimeinen ristiretki", "Taru Sormusten Herrasta"-elokuvat) on hauska omassa osassaan. Pahisrooleissa nähdään tyylikästä työtä tekevät Paul Freeman ("Hot Fuzz", "Pahuuden todistaja"), Ronald Lacey ("Red Sonja", "Vampyyrintappajat") ja saksalaissyntyinen Wolf Kahler ("Sherlock Holmes: A Game of Shadows", "Barry Lyndon"). Natseissa on elokuvan ainoa ongelma, sillä ne puhuvat englantia eivätkä saksaa kuten pitäisi. Se ei elokuvaa kaada, mutta ärsyttää alkupuolella hieman. Sivuosissa nähdään mm. Denholm Elliott, uransa ensimmäisessä näkyvässä roolissa oleva Alfred Molina ja Vic Tablian. Anthony Higgins tekee myös pienen sivuosan elokuvassa. Kovan luokan seikkailuleffa, jossa on hyvää huumoria. Klassikko.

Pisteet: 5/5

23.4

Terminator - Tuhoaja

Yksi kaikkien aikojen toimintaklassikoista. James Cameron ("Avatar", "Titanic") toi vuonna 1984 elokuvateattereihin tämän elokuvan nuoresta Sarah Connorista, jota uhkaa robotti tulevaisuudesta ja häntä suojelemaan lähetetään nuori vastarintaliikkeen sotilas Kyle Reese. Cameron kirjoitti elokuvan upean käsikirjoituksen yhdessä Gale Anne Hurdin ("Aliens - Paluu", "Terminator 2 - Tuomion päivä") ja William Wisher Jr.in ("Judge Dredd - tuomari", "13. soturi") kanssa. Brad Fiedelin ("Tosi valheita", "Syytetty") säveltämä soundtrack on helvetin loistavaa kuunneltavaa, puolalaisen Adam Greenbergin ("Näkymätön rakkaus - ghost", "Hol Ba'eynayim") kuvaus on hienon näköistä ja tehosteet ovat todella upeasti toteutettuja. Ydinsodan tuhoama Los Angeles on kammoittavan näköinen, Terminaattorit aidon näköisiä ja muutenkin tunnelma pysyy hyvin kasassa. Lopun Terminaattori on kuitenkin hieman kökösti toteutettu, mutta silti uhkaava tunnelma on säilynyt. Myös idiottimaisuuksia löytyy elokuvasta tarpeeksi että voi naureskella niille. Pääosissa nähtävä Linda Hamilton ("Beauty and the Beast", "Dante's Peak") on kaunis ja näyttelee etevästi nuorta Sarah Connoria. Kyle Reesen roolissa nähdään juuri passeli mies kyseiseen osaan, Michael Biehn ("Aliens - Paluu", "Planet Terror"). Pahis-Terminaattorina nähdään Arnold Schwarzenegger ("Predator", "Eraser"), joka on tässä elokuvassa vain yrmy tappokone ilman armoa ja näyttelytaitoja. Kaksikko Paul Winfield ("Star Trek II: Khanin viha", "Mars hyökkää!") ja Lance Henriksen ("Aliens - Paluu", "Alien vs. Predator") tekevät hyvää työtä poliiseina. Earl Boenin ("Terminator 3: Koneiden kapina", "Miljoonan dollarin perintö") on erinomainen kusipäisenä psykologina. Pienissä sivuosissa nähdään Rick Rossovich, kaunis Bess Motta sekä Bill Paxton. Klassikko, jonka voi katsoa monta kertaa.

Pisteet: 5/5

24.4

Terminator 2 - Tuomion päivä

Vuonna 1991 sai jatkoa vuonna 1984 valmistunut megahitti Terminator, ohjaajan pallilla jatkoi vakuuttavin ottein James Cameron. Kässäristä vastasivat yhä myös kaksikko James Cameron ja William Wisher Jr. Nyt Sarah Connorilla on 10-vuotias poika John. Tulevaisuudesta tulee kaksi Terminaattoria, hyvä suojelemaan Johnia ja paha tappamaan. Brad Fiedelin tekemä musiikki on edelleenkin pirskatin hyvää ja tehosteet ovat niin huikeita että suu loksahtaa lattiaan asti. Ohjaajan pidennetty versio antaa elokuvaan myös paljon uusia kohtuksia ja avaa sitä erinomaisesti. Adam Greenbergin kuvaus on todella vakuttaa vieläkin, varsinkin Sarahin unikohtaus jossa Los Angeles räjähtää ilmaan, on teknisesti loistava ja surullinen. Kronologisia virheitä elokuvassa on jonkun verran, mutta jos niitä ei huomio, elokuva on täydellinen. Hyvänä Terminaattorina nähdään helvetin loistava Arnold Schwarzenegger, Sarah Connorina roolissaa kasvanut Linda Hamilton, John Connorina loistava Edward Furlong ("American History X", "Uinu Uinu lemmikkini 2") ja pahiterminaattorina Robert Patrick ("Walk the Line", "Turvatalo") joka on vakuuttava. Sivuosissa nähdään mm. Earl Boen, Joe Morton ("Speed - Kuoleman kyydissä", "American Gangster"), S. Epatha Merkerson ("Black Snake Moan", "Mother and Child"), Castulo Guerra ("Epäillyt", "Amistad"), seksikäs Jenette Goldstein ("Aliens - Paluu", "Titanic") ja Xander Berkeley ("Gattaca", "Taken"). Näyttelijät ovat mahtavia, musiikki, tehosteet ja lavastus samaten. KLASSIKKO!

Pisteet: 5/5

25.4

Vertigo-Punainen kyynel

Voi jumankekka kuinka mahtava tämä Alfred Hitchcockin ("Linnut", "Psyko") ohjaaama mysteerijännäri oli. Elokuva perustuu Pierre Boileaunin ja Thomas Narcejacin kirjoittamaan romaaniin "D'Entre Les Morts" ja käsikirjoituksen kirjoittivat Alec Coppel ("Hankala huvimaja", "Happomurhaaja"), Samuel A. Taylor ("Kaunis Sabrina", "Sabrina") ja Maxwell Anderson ("Saanko esitellä, Joe Black", "Länsirintamalta ei mitään uutta"). Tarina on monitahoinen ja kun kuvittelee että elokuva jumahtaa paskanjauhannaksi se saakin uutta virtaa ja päättyy tylysti kuin seinään. Bernard Herrmann in ("Citizen Kane - Sensaatioiden mies", "Vaarallinen romanssi", "Psyko") upea soundtrack pitää otteesaan koko keston ajan, myös Robert Burksin ("Takaikkuna", "Linnut") kuvaus on vakuuttavan näköistä. Eivät näyttelijätkään ole mitään huonoja. James Stewart ("Ihmeellinen on elämä", "Erään murhan anatomia") todistaa että osaa näytellä myös hieman kahjoakin ja silmänkarkkia tarjoilee seksikäs Kim Novak ("Kultainen käsivarsi", "Rakkauden huviretki") joka tekee naispääroolin vakuttavasti. Elokuva jää lähestulkoon näiden kahden näyttelijän varaan. Hieman suuremmissa sivuosissa nähdään Barbara Bel Geddes ("Muistan äidin", "Laulu viidestä pennistä") ja Tom Helmore ("Aikakone", "Mieheni entinen"). Klassikko, joka pitää otteesaan loppuun asti. Upea visuaalisesti ja Herrmannin musiikki on mahtavaa.

Pisteet: 5/5

26.4

Terminator 3: Rise of the Machines

Vuonna 2003 ilmestyi sitten Terminator-trilogian kolmas osa, joka tosin ei ole kahden aiemman veroinen mutta loistava silti. James Cameronin tilalle kuskinpaikalle ponkaisi Jonathan Mostow ("U-571", "Surrogates - Sijaisrobotit") ohjaten kohtalaisen toimintaräimeen. Juoni on kolmikon John D. Brancato ("Catwoman", "Terminator - Pelastus"), Michael Ferris ("Catwoman", "The game - oletko valmis peliin?") ja Tedi Sarafian ("Killer Wave", "Tank Girl") käsialaa olematta huono, mutta muutamat virheet aiempiin elokuviin nähden ovat ärsyttäviä laskien pisteitä hieman. Säveltäjänä toimii tässä vakuuttavalla tavalla Marco Beltrami ("Die Hard 4.0", "I, Robot") ja Don Burgessin ("Spider-Man - Hämähäkkimies", "Forrest Gump") kuvaus upeaa katseltavaa. Toimintajaksot pelaavat, tunnelma on korkealla ja tehosteet ovat nättejä. Loppukohtaus on surullinen. Näyttelijät tekevät taas laatutyötä. Arnold Schwarzenegger on taas Terminaattorina helkutin vakuuttava, John Connorin osan tekee kohtuu hyvin Nick Stahl ("Sin City", "Veteen piirretty viiva") ja naisroolin on kaivettu seksikäs Claire Danes ("William Shakespearen Romeo + Julia", "Tähtisumua") ja pahisterminaattorin osan tekee vähäsanainen mutta sitäkin kuumempi Kristanna Loken ("BloodRayne", "In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale"). Sivuosissa nähdään mm. CSI-sarjasta muutamasta episodista tuttu David Andrews, Mark Famiglietti ja lyhyen visiitin tekevä Earl Boen. Laadukas toimintaleffa.

Pisteet: 4,5/5

27.4


Fievel matkalla Amerikkaan

Don Blunth tunnetaan monista loistavista animaatioita kuten Kaikenkarvainen Charlie, Maa Aikojen alussa ja Peukalo-Liisa. Tämä vuonna 1986 valmistunut Judy Freudbergin ("Plaza Sésamo: ¡A mi me gusta contar!", "Sesame Street Jam: A Musical Celebration") ja Tony Geissin ("Maa aikojen alussa", "Maa aikojen alussa 2") käsikirjoittama kuuluu klassikoihin, jotka voi katsella monta monituista kertaa. Se on suorastaan mahtava. Mukaan mahtuu hauskoja hetkiä sekä kyyneleet silmiin saavia kohtuauksia. Animaatio on rujoa, mutta se toimi kuvatessa New Yorkia. Taustat eivät pahemmin liiku, mutta James Hornerin säveltämä soundtrack on maailmanluokkaa. Muutama laulu kuten Linda Ronstadtin ja James Ingram esittämä kaunis laulu "Somewhere Out There" ja hauska "There Are No Cats in America" ovat elokuvan parhaita lauluja. Suomenkielinen jälkiäänitys on laadukasta. Rooleissa ovat mm. Kasimir Pennanen, Heikki Nousiainen, Klaus Thomasson, Heikki Häkkä
ja Keijo Romppainen. Kokonaisuus ansaitsee viisi pistettä, klassikko todellakin.

Pisteet: 5/5

Kiinni on ja pysyy

Tämä Armand Lohikosken ("Kahden ladun poikki", "Risti ja liekki") ohjaama "Pekka ja Pätkä"-elokuva lukeutuu Suomi-komedioiden klassikoihin. Reino "Repe" Helismaan kirjoittama tarina on hauska, nerokas ja idearikas. Toivo Kärjen säveltämä soundtrack on myös vakuuttavaa. Ei tämä ole lajinsa kärkeä, mutta klassikko silti, kuten muutkin Puupää-filmit. Esa Pakarinen ("Severin suhinat", "Meiltähän tämä käy") ja Masa Niemi ("Yks' tavallinen Virtanen", "Lentävä kalakukko") tekevät pääkaksikkona tasokasta työtä. Siiri Angerkoski ja Armas Jokio puuttuvat vahvuudesta, mutta sivuosissa nähdään soma Liisa Taxell ("'Jees, olympialaiset', sanoi Ryhmy", "Toivelauluja"), loistava Tommi Rinne ("Tähtisumua", "Iskelmäkaruselli pyörii") ja pahiksina nähtävät Einari Ketola, Arvo Kuusla ja todella hauska Åke Lindman. Pienissä osissa nähdään muutamia tunnettuja näyttelijöitä kuten Uljas Kandolin, Pentti Irjala, Ossi Elstelä, Paavo Hukkinen ja Kaarlo Wilska. Hauska ja erittäin hyvin näytelty komedia.

Pisteet: 5/5

28.4

Piranha 3D

Tämä vuonna 2010 valmistunut kauhukomedia on eräänlainen Re-Make versio Joe Danten samannimisestä klassikosta vuodelta 1978. Ranskalaisen Alexandre Ajan ohjaamista olen katsonut loistavan "Haute Tension" ja keskitason kauhistelu Re-Maken "Hills have eyes", mutta tämä on taas lähes samalla tasolla Haute Tensionin kanssa. Brutaali, ällöttävä, karmea, sadistininen, hieman hauska ja juonellisesti kliseinen elokuva jaksaa loppumetreille pitää otteesaan. Kaksikon Pete Goldfinger ("Sorority Row") ja Josh Stolberg ("Good Luck Chuck", "Kids in America") kirjoittama tarina tarjoaa paljon ällöttävää väkivaltakuvastoa, tissejä alkupuolella, muutaman hyvän henkilöhahmon ja karmeita CGI-Pirajoita ämpärikaupalla. Michael Wandmacherin ("Drive Angry", "Never Back Down") musiikki on laadukasta tämmöiseen teinihöttöön ja kuvaaja John R. Leonettin ("Mask - naamio", "Mortal Kombat") 3D-kuvaus on 2D:nä muutamin kohdin outoa. Näyttelijä suoriutuvat rooleistaan olematta huonoja tai hyviä. Elisabeth Shue ("Paluu tulevaisuuteen II", "Hollow man - mies ilman varjoa") on vielä 47-vuotiaana aikamoinen kissa, Steven R. McQueen (tv-sarjat "Minutemen" ja "Vampyyripäiväkirjat") tekee perheen teinipoikana kohtalaista työtä, Adam Scott ("Velipuolet", "Lentäjä") on myöskin ihan kelpo roolissaan, Jerry O'Connell ("Avaruusluikkarit", " Stand by Me - Viimeinen kesä") on kusipäisenä äijänä erinomainen ja perheen nuorimpina lapsina nähdään Brooklynn Proulx ja Sage Ryan. Muissa osissa nähdään mm. Ving Rhames poliisina, Jessica Szohr, Dina Meyer, Christopher Lloyd, Kelly Brook ja pornouraa luonut Riley Steele ("Pirates II: Stagnetti's Revenge", "Riley Steele: Bar Pussy"). Lyhyessä roolissa vilahtaa Eli Roth. Klassikko, mutta Pirajoiden halpa ulkoasu laskee pisteitä puolella. Verta, tissejä ja ruumiinosia sopiva määrä.

Pisteet: 4,5/5

2001: Avaruusseikkailu

Loistava sci-fiklassikko Stanley Kubrickilta ("Hohto", "Full Metal Jacket") vuodelta 1968. Ohjaus on nerokasta, samoin käsikirjoitus, josta vastasivat Kubrick ja Arthur C. Clarke, jonka tarinaan "The Sentinel" elokuva perustuukin. Elokuva on paikoin niin outo ettei siitä tajua, mutta sen klassikkoasemaan se ei vie. Elokuva ei ole näyttelijöiden elokuva, vaikka he tekevätkin loistavaa työtä. Pääosaan nousevat Geoffrey Unsworthin ("Cabaret", "Superman") upea kuvaus ja nelikon Aram Khachaturyan, György Ligeti, Johann Strauß ja Richard Strauss säveltämät hienot sävelmät kuten "Thus Spoke Zarathustra" ja "An der schönen, blauen Donau". Tehosteet ovat aikaan nähden huikeaa katsottavaa. Näyttelijät eivät ole mitään kovinkaan tunnetuja. Tärkeimmissä rooleissa nähdään Keir Dullea ("The Good Shepherd", "Musta joulu"), Gary Lockwood ("The Lieutenant", "Kuumetta veressä") ja William Sylvester ("Gorgo", "Devil Doll"). Myös Douglas Rain ("2010", "Rakkautta ja petoksia") tekee upeaa työtä HAL9000-tietokoneen äänenä. Upea taideteos Stanley Kubrickilta. Suosittelen.

Pisteet: 5/5

29.4

Indiana Jones ja tuomion temppeli

Vuonna 1984 valmistui kassamageneetiksi osoittautuneelle Kadonneen arteen metsästille jatkoa. Ohjaajan penkillä istui edelleenkin Steven Spielberg ja George Lucasin tarinan pohjalta käsikirjoiutuksen kirjoittivat Willard Huyck ("Svengijengi -62", "Howard - uuden ajan sankari") ja Gloria Katz ("Messiah of Evil", "Rankat kielikurssit") ja tätä voidaan pitää hauskimpana Indiana Jones-leffana, vastapainoksi myös raaimpana, sillä meno on välillä aika brutaalia. Juuri tämän vuoksi elokuva on Intiassa kieletty, koska muinaista uskontoa halveerataan. John Williamsin säveltämä musiikki on edelleenkin todella tunnelmallista, samoin tehostepuoli ja Douglas Slocomben kuvaus. Indiana Jonesin roolissa nähdään Harrison Ford, joka vetää roolinsa sillä tutulla draivilla. Naisroolissa esiintyy hauska ja ihana Kate Capshaw ("Musta sade", "SpaceCamp - matka tuntemattomaan"). Jonathan Ke Quan ("Arkajalat", "Breathing Fire") tekee pikkupojan roolinsa hyvin. Pääpahiksina nähdään intialaiset Amrish Puri ("Gandhi", "Dilwale Dulhania Le Jayenge") ja Roshan Seth ("Poikien pesula", "Vertical Limit") joista kumpikin ovat helkutin hyviä. Sivuosissa nähdään mm. Philip Stone ("Hohto", "Barry Lyndon"), Roy Chiao ("Bloodsport - viimeiseen asti", "Zhi fa xian feng"), Dan Aykroyd ("Ghostbusters 2 - Haamujengi 2", "Blues Brothers"), D.R. Nanayakkara ("Aavikon laki", "Ahasin Polawatha"), Dharmadasa Kuruppu ("Ganesh - poika Intiasta", "Thun Man Handiya"), Raj Singh ("Agneepath", "Kranti") ja Ric Young ("The Transporter", "Kiss of the Dragon"). Loistava elokuva, hauska ja toiminnallinen.

Pisteet: 5/5

Viikko 15

9.4

Tulipunainen kyyhkynen

Tämä Matti Kassilan ("Ihmiselon ihanuus ja kurjuus", "Haluan rakastaa, Peter") ohjaama ja Juha Nevalaisen ("Viimeinen savotta", "Akseli ja Elina") kirjoittama elokuva on Hitckockmainen jännäri, jossa on piirteitä vanhoista Film-Noiresta. Elokuva onnistuu olemaan jännittävä, toteutus on mallikasta ja aikaan nähden kohtuu hyvä. Elokuvan iän (valmistettu 1961) takia muutama kohta on hieman koominen, mutta sen ei anneta häiritä kun ei haitannut katselua. Muutama vitsi elokuvasta löytyy. Kalle Peronkosken kuvaus ja Osmo Lindemanin ("Kaasua, komisario Palmu!", "Hetkiä yössä") säveltämä musiikki ovat todella upeaa ja tuo elokuvaan jännittävän tunnelman. Elokuva lainaa monista klassista Film-Noireista kuten "Aavenaisesta". Näyttelijätyö on loistavaa, varsinkin Tauno Palo, jonka viimeiseksi elokuvarooliksi tämä nimitetään (teki tämän jälkeen monia tv-tuotantoja kuten "Kustaa Vaasa", "Woyzeck" ja "Villisorsa") tekee todella hyvää työtä pääosassaan. Palon vaimon osassa nähdään kaunis suomenruotsalainen Gunvor Sandkvist ("Inga ljus", "Den respektfulla skökan") joka on myös vakuuttava. Femme Fatalen osassa nähdään nuori ja sievä Helen Elde ("Molnet", "Katsokaa tuomaria"). Muissa osissa nähdään mm. Matti Oravisto ("Takapihan sankarit", "Uppo-Nalle"), Risto Mäkelä ("Aktivistit ja Andersson 1919", "Lemmen karu selli"), Uuno Montonen ("Älä nuolase...", "Turkasen tenava") sekä pienissä osissa nähtävät Pertti Palo, seksikäs Liana Kaarina, elokuvan huumoripuolesta vastannut Martta Kinnunen sekä loistava Tommi Rinne. Painostava elokuva, joka lukeutuu suomalaiseen elokuvahistoriaan.

Pisteet: 5/5

Donald's Dilemma

Kun silmiini tuli Aku Ankka-sensuuria tutkiessani tämä vuonna 1947 valmistunut Aku-lyhäri, mielenkiintoni heräsi. Sensuuri ei ollut kauhena pitkä, muutaman sekunnin jossa Iines Ankka uhkaa sydänsuruissaan tehdä itsemurhan. Katsomani versio oli kuitenkin YouTubesta löytynyt sensuroimaton pätkä. Kokonaisuutena tämä Jack Kingin ("Partiolaisten parhaita", "Aku Ankan rikos") ohjaama ja Roy Williamsin ("3 caballeroa", "Iskelmäparaati") kirjoittama elokuva on loistava. Animaatio on niin aikuisten elokuva kun vain voi olla, huumorin häivää ei ole pahemminkaan tässä elokuvasa. Tämä on yksi rankimpia Disney-lyhäreitä koskaan, siksi juuri ihmetyttää genremerkinnät Comedy ja Family IMDb:n tietokannassa. Vaikkei väkivaltaa näytetä muuta kun se että ruukku tippuu kahdesti Akun päähän ja Iines potkitaan pellolle manageritoimistosta, ikärajaksi voisi antaa K-11. Pitkänlinjan säveltäjä Oliver Wallace ("Dumbo", "Kaunotar ja Kulkuri") on luonut uskomattoman upean musiikkiraidan, minkä lisäksi kuullaan loistava kappale "When You Wish Upon A Star". Äänirooleissa kuullaan ihanan äänen omaava Gloria Blondell ("Model Wife", "Accidents Will Happen") ja ainoa oikea Aku, Clarence Nash. Maaginen lyhäri vallan nousemista hattuun.

Pisteet: 5/5

Musta jää

Tämä vuonna 2007 valmistunut Petri Kotwican ("Koti-ikävä", "Rat King") ohjaama suomalais-saksalainen draama kuuluu kotimaisiin 2000-luvun helmiin, se on niin maagisen hyvin kirjoittettu, ohjaattu, Harri Rätyn ("Joki", "Eila") kuvaus on upeaa ja samalla Eicca Toppisen ("Vidocq ja neitsytmurhat", "Pahat pojat") säveltämä soundtrack on helvetin jäätävän upeaa kuunneltavaa. Hanna Pakarisen esittämä tunnuskappale "Black Ice" on todella kaunista kuunneltavaa. Kolmiodraama, jossa on muutakin kun naiskentelua ja viinan litkimistä. Seksiä tosin on, mutta se ei ole päälleliimattua ja viinaakin menee jonkun verran mutta silti elokuva pysyy kasassa hyvin. Harvoin tulee vastaan näin upeasti tehtyjä kotimaisia elokuvia. Pääosissa nähdään loistavaa työtä tekevät Outi Mäenpää ("Mies vailla menneisyyttä", "Sovinto"), Ria Kataja ("Pizza Desperata", "Non Profit") ja aina yhtä mahtava Martti Suosalo ("Risto Räppääjä ja viileä Venla", "Sibelius"). Sivuosissa loistavat mm. Ville Virtanen, Sara Paavolainen ja Matti Laine sekä koska Saksalaista rahaa on käytetty, sivuosissa nähdään myös saksalaisissa tv-elokuvissa nähty Philipp Danne ("Der Mann, der alles kann", "Visus-Expedition Arche Noah") saksalaisena turistina ja Anne von Keller ("7 1/2 Frauen", "Amoklove") sairaanhoitajana. Näyttelijät loistavat, musiikki ja kuvaus ovat kaunista ja tarina on erittäin mielenkiintoinen.

Pisteet: 5/5

10.4

The Magical Duvet

Tulipa katsottua ensimmäistä kertaa tshekkiläistä fantasiamusikaalikomediaa ja olipahan todella loistava elokuva. Ohjaaja Frantisek A. Brabecin("Akumulátor 1", "Palvelijoiden aika") ohjaama ja Miroslav Adamecin ("Uf - oni jsou tady", tv-sarja "Proc bychom se netopili") kirjoittama elokuva on tehty lapsille, mutta silti juoni oli todella hyvin tehty. Elokuva oli tosin thekiksi, joten dialogi meni ohi että humina kävi. Jos kieli ei taitu, vaati katselu kärsivällisyyttä että elokuva aukeaa joten kuten. Elokuva meinasi jäädä keskitason komediaksi, mutta viime metreillä selitettiin tarpeeksi että jonkilainen punainen lanka muutamien sivujuonteidenkin osalta saatiin kasaan. Ohjaaja Brabec on kuvannut hienosti elokuvan, Jaroslava Pecharovan ("Bestiar", "Jmeno kodu: Rubin") puvustus tuo 1960-luvun hyvin mieleen, tehosteet (Milan Blazek, Roman Holub ja Vítek Petrásek) olivat satumaisia, tanssikoreografiat olivat hienoja sekä myös elokuvan soundtrack, jonka sävelsi René Rypar, oli todella kaunista. Musikaaliosuuksia oli paljon ja ne olivat tilanteisiin sopivaa thekkipoppia. Lavastus oli myös todella vakuuttavasti toteutettua. Näyttelijät tekivät ja lauloivat mallikkaasti omat roolisuorituksensa. Rooleissa nähdään mm. Eliska Balzerová ("Mestem chodi Mikulas", "S tebou me baví svet"), Karel Belohradský ("Swing Kids - rytmin kapinalliset", "Kafka"), Lucie Bílá ("Johanka z Arku", "Princezna ze mlejna"), Karel Roden ("Hellboy", "Running Scared") sekä Nina Divísková, Arnost Goldflam, superkaunis Nikol Moravcová, Matej Prevrátil ja Dara Rolins (hänen takiaan alunperin leffan katsoinkin). Koko leffa on todella loistava koko perheen fantasiamusikaali, jonka parissa saa nauraa.

Pisteet: 5/5

11.4

Köysi

Alfred Hitchcock teki sen taas, nimittäin yhden loistavimmista trillereistä mitä koskaan on tehty. Elokuva perustuu Patrick Hamiltonin ("Kaasuvalo" -elokuvan kaksi versiota, 1940 ja 1944) kirjoittamaan näytelmään ja sen käsikirjoittivat Hume Cronyn ("8. kadun ihme", "Epäilyksen varjo"), Arthur Laurents ("West Side Story", "Käännekohta") ja Ben Hecht ("Noiduttu", "Meidän vastaeronneitten kesken"). Tarina etenee hyvin koko 77 minuuttia ja tässä on erikoista se että elokuva on kuvattu lähes yhteen pötköön. 1940-luvulla ei voinut kuvata kuin 10 minuuttia yhdelle kelalle, joten on joudutta katkaisemaan ja jatkamaan sitten taas vaihdon jälkeen. Kamera kiertää ihmisten keskellä luoden jännitystä. Myös musiikittomuus on tämän elokuvan kohdalla plussaa. Ainoastaan alku- ja lopputekstien aikana kuullaan David Buttolphin ("Vahakabinetti", "Kuoleman suudelma") kaunista musiikkia. Näyttelytyön on loistokasta. Pääroolissa nähtävä Hitchcokin luottonäyttelijöihin kuuluva James Stewart ("Takaikkuna", "Ihmeellinen on elämä") on mahtava. Murhaajien rooleissa ovat John Dall ("Spartacus", "Rikosten pyörteessä") ja Farley Granger ("Muukalaisia junassa", "Hans Christian Andersen"). Kumpikin ovat rooleissa pirun kylmiä. Sivuosissa nähdään Edith Evanson, aivan Terence Hillin kaksoisolento Douglas Dick, kaunis Joan Chandler, Cedric Hardwicke, Constance Collier ja Dick Hogan. Näyttelytyö on hyvää, samoin kuvaus, käsikirjoitus kiinnostava ja Hitchcokin ohjaus hyvää.

Pisteet: 5/5

13.4

Takmer ružový príbeh

Suoraan suomennettuna elokuvan slovakinkielinen nimi on "Lähes vaaleanpunainen tarina", mutta elokuvaa ei ole julkaistu Suomessa. Elokuva on Juraj Jakubiskon ("Bathory", "Pehavý Max a strasidlá") ohjaama musikaalifantasiaelokuva, jossa on komedian ja perhe-elokuvan piirteitä mutta silti antaisin suositusikärajan K-11, koska on senverta rankaa paikoitellen. Elokuva kuitenkin toimii yllättävän hyvin tv-elokuvastatukstestaan huolimatta. IMDb:stä tosin elokuvasta ei paljoa tietoa löydä, en edes tiedä kuka elokuvan käsikirjoittaja on mutta aika paljon juoni ottaa pohjaa "Prinsessa Ruusunen"-sadusta. Eräältä tsekki/slovakki-sivulta löytyy elokuvan näyttelijätietotoja hieman. Muuten elokuva on aika suuri mysteeri. Kuvaajan tehtäviä teki melko hyvin Ján Duris ("Cinka Panna", "Atelier Duse"), mutta loputtomat still-hidastukset pudottavat muuten hyvän elokuvan pisteitä puolella. Muuten elokuvan visuaalisuus on melko hyvää. Musiikkiesitykset ovat hienosti toteutettuja ja elokuva onkin melko ango-amerikkalainen ollakseen entisen itäblokin alueella tehty, mutta vuonna 1990 alkoi Neukuilla varmaan olla muuta mielessä kun vahtia alusmaidensa elokuvia. Elokuva on aika outo, mutta kielitaidoton saa elokuvasta ihan kohtalailla selvää, vaikka enkkuteksteillä elokuvasta olisi saanut vieläkin enemmän selvää. Elokuvassa puhuttiin slovakkia, tsekkiä ja englantia, mutten erottanut mikä oli pääkieli, kun slovakki ja tsekki ovat samankaltaiset kielet. Pääroolissa nähdään kuitenkin kaunis 18-vuotias suosikkiartisteihini kuuluva Darina Rolincova alias Darina alias Dara Rolins ("V peřině", "Falešný princ"), joka tekeekin helvetin loistavaa työtä. Tämän elokuvan jälkeen onkin syytä ihmetellä miksi Rolincova teki niin lyhyen elokuvauran (IMDb:n mukaan neljä elokuvaa, ensimmäinen 1981, viimeinen 2011). Muissa osissa nähdään mm. laulaja-näyttelijä Jiří Korn ("Hranaři", "Kvaska"), kokenut Ljuba Skořepová ("Dešťová víla", "Cesta z města"), edesmennyt Nelly Gaierová ("Žhavé tajemství", "Šílený kankán"), aika namu Deana Horváthová ("Nejasná zpráva o konci světa", "Sedím na konári a je mi dobre") sekä myös edesmennyt Vladimír Durdík ("Povstání", "Jako jed"). Hidastuksia lukuunottamatta loistava fantasiamusikaali.

Pisteet: 4,5/5

14.4

Iron Sky

Vihdoinkin näin tämän Timo Vuorensolan ("Star Wreck: In the Pirkinning", "Star Wreck V: Lost Contact") ohjaaman sci-fitoimintakomedian, jota oli puitu pitkään lehdissä ja mediassa, aina idean syntyhetkestä lähtien. Tarina että natsit ovat valloittaneet kuun on utopistinen mutta kolmikon Johanna Sinisalo (tv-sarjat "Kotikatu", "Sydänjää"), Jarmo Puskala ("Star Wreck: In the Pirkinning") ja Michael Kalesniko ("Howard Sternin intiimit osat", "Kuinka tappaa naapurin koira") kirjoittama käsikirjoitus on todella hyvin tehty. Vaikka elokuva parodioi monia elokuvia, ei se jää pelkäksi vitsikonekkivääriksi vaan elokuvassa on sanomaa, tunnelmaa ja se tuokin hyvin mieleen hollantilaisen Paul Verhoevenin elokuvat. Huumori on hauskaa, toimintajaksot hyvin tehtyjä ja tehosteet aivan saatanan mahtavia 7 miljoonan dollarin budjetista huolimatta. Soundtrack, josta vastasi Laibach ("Spider-Man - Hämähäkkimies", "Herr Lehmann") niminen muusikko, oli tajuttoman upeaa. Elokuvan lopputunnarina soiva Under The Iron Sky oli todella tunnelmallinen. Mika Orasmaan ("Rat King", "Joulutarina") kuvaus oli myös tunnelmallista katsottavaa. Elokuvan toimii alusta loppuun myös näyttelijätyön osalta. Päärooleissa nähdään ranskalainen kaunokainen Julia Dietze ("Was nützt die Liebe in Gedanken", "1 1/2 Ritter - Auf der Suche nach der hinreißenden Herzelinde") sekä hyvän roolin tekevä saksalainen Götz Otto ("Huominen ei koskaan kuole", "Perikato"). Pääkolmikon kolmas on yhdysvaltalainen Christopher Kirby ("The Matrix Revolutions", "Star Wars: Episodi III - Sithin kosto") joka on todella hyvä mustaihoisena amerikkalaisena. Sivuosissa nähdään mm. Kym Jackson ("Scooby-Doo", "Knifepoint") avaruusaluksen kapteenina, superkaunis Peta Sergeant ("The Bet", "Viidakon Ykä 2"), yhdysvaltain presidenttinä nähtävä Stephanie Paul ("Film School Confidential", "Separation City") sekä veljekset Kaukomaat, Tero ja Milo. Plussaa tulee siitä että hahmot puhuvat omia kieliään, saksalaiset saksaa ja amerikkalaiset englantia. Mahtava elokuva ollakseen fanipohjalta tehty.

Pisteet: 5/5

3 caballeroa

Disney-yhtiöiden seitsemäs täysipitkä animaatio vuodelta 1944 on niitä animaatioita joita voi katsella monta kertaa ja nauttia aina yhtä suurella sydämmellä. Ohjaajia ja käsikirjoittajia on elokuvassa monia kuten Clyde Geronimi, Jack Kinney sekä Webb Smith ja Ralph Wright. Tarinassa seurataan Aku Ankan, José Cariocan ja Panchito Pistolesin seikkailua Etelä- ja Keski-Amerikassa. Elokuva sekoittaa animaatiota ja näyteltyä elokuvaa, joka paikoin näyttää koomiselta mutta suurimmaksi osaksi elokuvaa on aikaan nähden yllättävän toimivaa. Elokuvan soundtrack on todella hienoa. Elokuvassa kuulaan monia upeita lauluja kuten "Baía (No baixa do sapateiro)", "You Belong To My Heart (Solamente una vez)" sekä "The Three Caballeros (Ay, Jalisco, no te rajes!)". Animaatio on kaunista katseltavaa, samoin elokuvassa näyttelevät kauniit latinotytöt kuten Aurora Miranda ("Aavenainen", "Dias Melhores Virão"), Carmen Molina ("Pitkä loma 1936", "El extra") ja Dora Luz ("Su gran ilusión"). Kertojien ääninä kuullaan Sterling Holloway, Fred Shields ja Frank Graham. Kolmena caballerona ovat Clarence Nash, Joaquin Garay ja José Oliveira ja ärsyttävän Aracuan-linnun äänenä on Pinto Colvig. Loistava, mutta 1940-luvun animaatio-näytelmäelokuvayhdistelmän kyökäisyydestä puoli pistettä pois.

Pisteet: 4,5/5

Titanic

Yksi vuosisadan suurimpia rakkaustarinoita on taas otsikoissa kun 100 vuotta sitten Titanic vei mukaan 1500 ihmistä upotessaan Atlantin syvyyksiin. James Cameron toi elokuvan uudelleen valkokankaalla, nyt 3D:nä, mutta itse katselin elokuvan turvallisesta VHS:ltä. Eikä elokuva tunnu vieläkään tylsältä. Aivan hemmetin upeasti toteutettu elokuva kuuluu James Cameronin ("Avatar", "T2") parhaimpiin elokuviin ansaiten kaikki 11-Oscar-palkintoaan. Cameronin käsissä elokuva etenee koko reilu 3 tuntisen ajan eikä pitkästyminen tule kysymykseenkään. Elokuvan ainoa heikko lenkki on James Hornerin ("Braveheart - Taipumaton", "Maa aikojen alussa") säveltämä musiikki, joka korjaantuu kertaheitolla kun kuullaan Celine Dionin ja Sisselin esittämä listahitti "My Heart Will Go On". Myös virsi "Nearer My God To Thee" kuulaan elokuvassa tuoden tunnelmaa. Myös Felix Godinin tekemä "Valse Septembre" kuulaan elokuvassa. Tehosteet ovat hienoja, mutta Russell Carpenterin ("Tosi valheita", "Charlien enkelit") kuvaus on upeaa katsottavaa. Pääparina nähtävä Leonardo DiCaprio ("Inception", "Suljettu saari") ja kaunis Kate Winslet ("Tahraton mieli", "Revolutionary Road") joista kumpikin ovat todella vakuuttavia osissaan. Sivuosissa nähdään iso nippu kovia ja vähän kovempia nimiä kuten Billy Zane, Kathy Bates, Frances Fisher, Gloria Stuart, Bill Paxton, David Warner, Bernard Hill, Victor Garber, Jonathan Hyde, Suzy Amis, Danny Nucci, Jason Barry ja suomalainen Jari Kinnunen. Näyttelijät ovat loistavia, tehosteet näyttäviä, tunnuskappale kaunis, juoni onnistunut ja muutenkin todella mahtava historiallinen romantiikkadraama. Vielä kun näkisi pidennetyn ohjaajanversion, jossa on paljon enemmän matskua, elokuvasta voisi tulla silloin vieläkin mahtavampi elokuva.

Pisteet: 5/5

Viikko 14

2.4

Lentokonehullu

Tämä kaksikon Walt Disney ja Ub Iwerks tekemä lyhytanimaatio vuodelta 1928 on kautta aikojen ensimmäinen Mikki Hiiri animaatio, mutta ensimmäisenä julkaistiin Höyrylaiva Ville. Tämä(kin) animaatiolyhäri on hauskaa slapstickiä alusta loppuun. Animointi (Hugh Harman, Rudolf Ising ja Ub Iwerks) on aikaan nähden yllättävän notkeaa. Mikin hahmo on vielä alkuasetelmissaa, ilkikurinen pikku riiviö, jolle sattuu samanlaisia vastoinkäymisiä kuin Akulle. Elokuva pohjautuu Ub Iwerkin piirtämään sarjakuvaan. Musiikkina kuullaan Carl W. Stallingin ("Duck Amuck", "Duck Dodgers in the 24½th Centur") säveltämää upeaa musiikkia. Disney itse tekee Hiirien äänet tässäkin elokuvassa. Kaikin puolin kiva pikku animaatio.

Pisteet: 5/5

Sauna

Tuli katsottua tämä kirjastosta lainattu Antti-Jussi Annilan ("Jadesoturi") ohjaama kauhuleffa. Suomessa on tehty harvoin kauhua, ainoa jonka olen nähnyt on Lordin tekemä "The Kin", mikä oli melko hyvä. Millainen sitten tämä vuonna 2008 valmistunut elokuva oli. Jos suoraan sanon, elokuva oli pitkäveteisen tylsä eikä edes pelottanut. Viimeinen kohtaus oli ainoa jota voi sanoa lievästi pelottavaksi, mutta muuten elokuva oli SURKEA, pituuttakaan ei ollut kuin 80 minuuttia, mutta silti elokuva oli liian pitkä. Annilan ohjaus oli hyvää omalla tavallaan, mutta kauhuelokuvaa tästä ei saa tekemälläkään. Iiro Küttnerin ("Kuningas Hidas", "Isoäiti helvetistä") kirjoittama käsikirjoitus olisi ollut toimivampi jos siinä olisi ollut kauhua, olisivat ottaneet mallia vaikka aasialaisista kummistusleffoista. Nyt leffa vain oli keskinkertaisen draaman ja umpisurkean kauhun sekoitusta. Panu Aaltion ("Hella W", "Tummien perhosten koti") säveltämä soundtrack oli nättiä, mutta ei sopinut elokuvan tunnelmaan, sillä olisi voinut saada oikeanlaisen tunnelman elokuvaan jos olisi osattu tehdä oikeanlaista musiikkia. Henri Blombergin ("Pizza Desperata", "Veijarit") kuvaus tallentaa Lapin suot hyvin, mutta kauhua ei pystytä pahemmin rakentamaan elokuvassa. Näyttelijät ovat kuitenkin keskitasoa, muutama parempikin suoritus mahtuu joukkoon. Päärooleissa ovat Ville Virtanen ("Koirankynnen leikkaaja" ,"Musta jää") ja Tommi Eronen ("Rukajärven tie", "Vares - Uhkapelimerkki") joista kumpikaan ei ole rooleissaan mitään spesialisteja, eivät kuitenkaan tee mitään sikasurkeitakaan rooleja. Elokuvan parhaan roolit tekevät sivuosissa nähtävät Viktor Klimenko ("Agentti 000 ja hra K. Sormi", "Vodkaa, komisario Palmu") ja Rain Tolk ("Sügisball", "Jan Uuspõld läheb Tartusse") jotka näyttelevät venäläisiä sotilaita. Tässä elokuvassa juuri hyvää on se että venäläiset puhuvat venäjää, eikä mitää Da,Da suomea. Muissa sivuosissa nähdään Kari Ketonen, nuorta poikaa näyttelevä melko ärsyttävä Sonja Petäjäjärvi, kuuma 15-vuotias Vilhelmiina Virkkunen (äänenä Elena Leeve), Taisto Reimaluoto, Ismo Kallio ja elokuvan parhasiin lukeutuva Kati Outinen. Koska elokuvaa on osin kuvattu Tshekissä, yhdessä pikkuroolissa munkkina nähdään Ivo Kubecka ("Láska", "Pavlínka"). Loppupelissä, kiva idea on onnittu ryssimään oikein kunnolla. Tylsä ja kauhuton kauhuleffa.

Pisteet: 2/5

3.4

The Gallopin' Gaucho

Tämä Ub Iwerksin ohjaama Mikki Hiiri-lyhytanimaatio oli järjestyksessään toinen valmistunut Mikki-elokuva, mutta julkaistiin vasta "Höyrylaiva Villen" jälkeen. Tämäkin oli, kuten muutkin alkupään lyhärit, todella hauska ja animoitu melko hyvin. Katsomaani versiota oli hieman fiksattu värittämällä jälkikäteen, mutta muuten ei muutoksia oltu tehty. Carl W. Stallingin säveltämä musiikki tehosti elokuvaa hyvin. Abstraktia huumoria oli paljon ja se oli todella hauskaa. Walt Disney teki jälleen kaikki äänet. Hauska kultakauden animaatio.

Pisteet: 5/5

Saludos Amigos

Vuonna 1942 päättivät Disney-studiot tehdä tälläisen dokumentinomaisen animaatioelokuvan Etelä-Amerikasta. Mielestäni tämä on oiva teos ja sen jaksaa katsella monta kertaa kyllästymättä. Elokuvan ohjaajat ovat nimekästä kaartia, Wilfred Jackson, Jack Kinney, Hamilton Luske ja Bill Roberts. Animaatiotarinat ovat hauskoja, mutta jännitystäkin on mukana. Käsikirjoittajia oli iso nippu, joista voisi mainita Ted Searsin ("Lumikki ja seitsemän kääpiötä", "Tuhkimo"), Homer Brightmanin ("3 caballeroa", "The Adventures of Ichabod and Mr. Toad") ja Joe Grantin ("Mulan", "Pocahontas"). Elokuvassa tekevät debyyttinsä pieni lentokone Pedro ja brasilialainen papukaija José Carioca joka on Akun sekä Panchito Pistolesin hyvä ystävä. Kumpikin hahmo ovat nykypäivänä harvinainen hahmo Suomessa, Cariocasta on ilmestynyt muutamia tarinoita silloin tällöin. Elokuvassa kuultava hieno soundtrack on kaksikon Edward H. Plumb ("Dumbo", "Kaunotar ja kulkuri") ja Paul J. Smith käsiäalaa, mutta lisäksi elokuvassa kuullaa kaunis laulu "Aquarela do Brasil" (musiikki ja sanat: Ary Barroso, esittää: Aloysio De Oliveira). Äänirooleissa kuullaan Fred Shields ("Bambi", "Voittoisat kulkuneuvot") kertojana, Pinto Colvig Hessuna sekä Clarence Nash Akuna ja loistava José Oliveira ("3 caballeroa", "Hornan saari") José Cariocana. Plussaa tulee vielä siitä että Oliveira puhuu portugalia niin loistavasti. Täydellinen animaatio.

Pisteet: 5/5

4.4
Mondo cane - kova maailma

Katsahdimpas tämän kolmikon Paolo Cavara ("...e tanta paura", "Ihmisuhrit"), Gualtiero Jacopetti ("Hyvästi, Afrikka!", "Hyvästi ihminen") ja Franco Prosperi ("Yöpedot", "Maailman naiset") tekemän dokumentin maailmasta. Elokuvassa näytettiin oikeita eläintappoja, härkätaisteluita, kuolevia ihmisiä, kuolleita ihmisiä ja muuta ei niin kivaa. Muutamaan otteeseen elokuva lipsui kiinostavuuden ulkopuolelle, mutta muuten elokuva jaksoi pitää otteessaan koko pituutensa ajan. Kaksikon Antonio Climati ("Savana violenta", "Natura contro") ja Benito Frattari ("Commandos - itsemurhapartio", "Mondo cane n. 2") kuvaus on muutamissa kohtauksissa hämmentävää katsottavaa ja kun siihen ynnätään Riz Ortolanin säveltämä helvetin upea soundtrack. Italiankielisenä kertojana kuullaan Stefano Sibaldi ("...4 ...3 ...2 ...1 ...morte", "Bagdadin ruusu") jonka ääni sopii kertojaksi hyvin. Muutamaa tylsempää hetkeä lukuunottamatta todella nerokas dokkari.

Pisteet: 4,5/5

Carmen

Tämä Carlos Sauran ("Cría cuervos... korppi sylissä", "La caza") ohjaama romanttinen draama on niitä leffoja joka on lähes loistava, mutta ei nyt ihan ansaitse täysiä pisteitä. Elokuvan käsikirjoituksen, jota olisi muutamin kohdin dialogin ja tapahtumien osalta kirjoitttaa hieman toisin, tekivät ranskalaisen Prosper Mériméen kirjoittaman kirjan ja siitä tehdyn Georges Bizet´n oopperan pohjalta Carlos Saura ja Sauran luottokäsikirjoittaja Antonio Gades ("Veren häät", "Noiduttu rakkaus"). Tarina on kiinnostava, dialogi todella upeaa (mutta muutamin kohdin mennään niin saippuaoopperan puolelle että alkaa naurattaa) ja tarina etenee hyvin. Elokuva kertoo Carmen flamenco-balettiesityksen harjoituksista ja päänäyttelijöiden, Carmenin ja Antonion rakkaudesta ja mustasukkaisuudesta. Loppu on todella hyvin toteutettu, katsojan päätäntävaltaan sattuuko kyseinen tapahtuma näytelmässä vai oikeasti. Kaksikon Antonio Gades ja Carlos Saura tekemä koreografia on upeaa katsottavaa, samoin Paco de Lucían ("Vicky Cristina Barcelona", "Solo quiero caminar") säveltämä soundtrack. Teo Escamilln ("El Dorado", "Cría cuervos... korppi sylissä") kuvaus on todella hämmentävän tasokasta. Pääparina nähdään käsikirjoittaja-koreografi Antonio Gades ja superkaunis Laura del Sol ("Il camorrista", "El viaje a ninguna parte") joista kumpikin ovat todella loistavia. Muissa rooleissa ovat lähinnä sivuosiin jäävät Paco de Lucía, Marisol ja mahtavan roolin tekevä Cristina Hoyos ("Montoyas y Tarantos", " Noiduttu rakkaus") ja Juan Antonio Jiménez, José Yepes ja Sebastián Moreno. Näyttelijät loistavat, juoni on erinomainen, musiikki kaunista ja lähes kaikki toimii moitteetta.

Pisteet: 4,5/5

Angelan sota

Suomalais-ruotsalais-länsisaksalainen sotadraama vuodelta 1984. Ohjastyöstä ja käsikirjoituksesta elokuvaan, joka perustuu Jörn Donnerin kirjoittamaan romaaniin, vastasi Eija-Elina Bergholm ("Neiti Julie", "Eeva Maria Kustaava") jonka käsissä on syntynyt kohtuu hyvä kotimainen draama, mutta ei tätä parhallakaan tahdollakaan pystyy laittamaan viiden tähden leffojen kastiin, niin paljon pitkäveteisyyttä on kaikesta huolimatta ja jotkut hahmot käyvät tekemässä jotain ilman mitään motiivia. Myöskään Esa Helasvuon ("Maailman paras", "Saatanan radikaalit") musiikki on olematonta. Jos tässä olisi ollut musiikkia sitä muutamaa hetkeä lukuunottamatta, olisi tässä ollut enemmän tunnelmaa. Kari Sohlbergin ("Talvisota", "Koirankynnen leikkaaja") kuvaus on kuitenkin todella hienosti tehtyä. Lavastus oli ok tasoa, budjettivajaus näkyy 40-luvun Helsingin kuvaamisessa eikä Lapin kaunis ilmene kuvauksessa kun tapahtumat on suureksi osaksi sisällä kuvattuja. Nimiosassa Angelana nähdään perusvarman roolin tekevä Ida-Lotta Backman ("Mamma", "Isolde pakolainen") ja miespääosassa saksalaisena sotilaana Hannoverissä syntynyt Mathieu Carrière ("Der junge Törless", "Luther") joka on erittäin hyvä myös. Sivuosissa nähdään mm. Jörn Donner ("Mustaa valkoisella", "Sixtynine 69 "), nuori Kim Gunell ("Valkoinen kääpiö", "Kuutamosonaatti"), liian pieneen rooliin jäävä viime helmikuussa edesmennyt Erland Josephson ("Uhri", "Olemisen sietämätön keveys"), Matti Oravisto ja Birgitta Ulfsson. Vanhana palvelijana nähdään loistava Anja Pohjola, mahtava Kari Franck on mukana myös sekä pitkän linjan näyttelijä Leif Wager. Loistavat näyttelijät, mutta se että jok´ikinen suomalainen osasi niin hyvin saksaa alkoi realismin kannalta ärsyttämään. Ei sitä takuulla kaikki osanneet ja varsinkaan niin hyvin. Tarina junnasi, varsinkin alkupuolella hieman liikaa ja muutama seksikohtaus olivat kyllä keskitasoa mutta elokuvan kannalta turhia.

Pisteet: 4/5

6.4

The Passion of the Christ

Näin pääsiäisen ollessa päätin katsoa kaikkien aikojen parhaimman elokuvan, Mel Gibsonin ohjaaman "Kristuksen kärsimyskertomuksen" vuodelta 2004. Eikä edelleenkään elokuva tuntunut huonolta. Gibson on nerokas ohjaaja, samoin käsikirjoitus, josta vastasivat Gibson ja Benedict Fitzgerald ("Jääkylmä murha", "Pimeyden sydämessä"). Elokuvan hienoutta lisää vielä että se on puhuttu realistisilla kielillä, latinaksi, hebreaksi ja arameaksi eikä iänikuisella englannilla. Lavastus ja puvustus ovat mallikkaasti toteutettuja, samoin Caleb Deschanelin ("Patriot", "National Treasure - Kansallisaarre") huikea kuvaus ja John Debneyen ("Sin City", "Keisarin uudet kuviot") kaunis musiikki. Katsomastani versiosta ei tiedä onko se hieman parsittu versio vai täysin uncut, mutta näinkin se on erittäin oiva kuvaus Jeesuksen kärsimyksistä meidän syntiemme anteeksiantamiseksi. Pääroolissa Jeesuksena nähdään uskomattoman loistavaa työtä tekevä Jim Caviezel ("Veteen piirretty viiva", "The Count of Monte Cristo"), joka onkin elokuvan ainoa "Hollywoodstara". Jeesuksen äidin Marian roolissa nähdävä romanialainen Maia Morgenstern ("Odysseuksen katse", "Balanta") on osassaan hyvä, mutta ikäero Caviezeliin on liian pieni, mutta se on loppupelissä pieni murhe. Johanneksen roolissa bulgaarialainen Christo Jivkov ("Il mestiere delle armi", "Inkvisitio") ja Magdalan Mariana oleva italialaiskaunotar Monica Bellucci ("Malèna", "Irreversible - syntiset") ovat hyviä vaikka jäävätkin melkolailla sivustakatsojiksi. Pietarina, Jeesuksen uskollisimpana opetuslapsena, nähdään loistava Francesco De Vito ("M:I III - Vaarallinen tehtävä 3", "Nine"). Loistavaa näyttelijäkaartia täydentävät ylipappien rooleissa nähtävät Mattia Sbragia ("Heaven", "Ocean's Twelve") ja Toni Bertorelli ("Silk", "Romanzo criminale"). Judas Iskariotin osan tekee Luca Lionello ("Sangue: La morte non esiste", "Cover boy: L'ultima rivoluzione"), Pontius Pilatuksena nähdään helvetin upeaa työtä tekevä Hristo Shopov ("Undisputed III: Redemption", "I Am David") ja hänen vaimonaan superkaunis Claudia Gerini ("Tuntematon nainen", "Älä liiku"). Fabio Sartor ("Saanko suudella ruusunnuppuasi?", "L'articolo 2") on hyvä omassa keskisuuressa osassaan. Elokuvasta muita mainittavia rooleja ovat mm. Romuald Andrzej Klos roomalaisena sotilaana, Luca De Dominicis Herodeksena ja Rosalinda Celentano Saatanana. Loistava, mahtava elokuva kuten aina.

Pisteet: 5/5

Død snø

Ohjaaja Tommy Wirkolan ("Kill Buljo: The Movie", "Kurt Josef Wagle og legenden om fjordheksa") ohjaama ja osin käsikirjoittama kauhukomedia ottaa mallia monista amerikkalaisista zombi-leffoista ja tekee sen hyvin. Wirkkolan rinnalla elokuvan käsikirjoitti Stig Frode Henriksen ("Lange flate ballær II", "Tomme tønner 2 - Det brune gullet") joka tekee elokuvassa myös roolinkin. Veri roiskuu, läppä lentää, mutta mukaan on eksynyt myös muutama aidosti ahdistava ja pelottava kohtaus. Elokuvan tehosteet ovat mallikaasti toteutettuja ja australialaisen Matthew Westoni ("Aquamarine", "The Ruins") kuvaus on todella vakuuttavan näköistä. Musiikkipuolella ei kuitenkaan Christin Wibe ("Tomme tønner") ole tehnyt niin hyvää työtä että elokuva ansaitsi ihan täysiä pisteitä. Norjalainen teinipoppi tosin raikaa alkupuolella mallikkaasti, mutta varsinaista tunnelmaa luovaa musiikkia ei kuulla kuin alkukohtauksessa. Maisemat ovat kuvauspaikoilla, Altassa ja Målselvissä todella upeat. Näyttelytyö on teinikauhuleffaan yllättävän kovatasoista. Pääroolissa nähdään Vegar Hoel ("Monstertorsdag", "Mongoland"), Stig Frode Henriksen, Charlotte Frogner ("Hvaler", "5 løgner"), Lasse Valdal ("Pedon verta", "Kalde føtter"), Evy Kasseth Røsten ("Sammen", "Hawaii, Oslo"), Jeppe Laursen ("Max Manus", "Kiertotie") ja Jenny Skavlan ("Fatso", "Amor"). Sivuosissa nähdään Ane Dahl Torp, loistava Bjørn Sundquist ja Ørjan Gamst. Näyttelytyö on ensiluokkaista, pienimuotoinen kliseisyys ja musiikin mauttomuus laskevat hieman arvosanaa.

Pisteet: 4,5/5

Asfalttilampaat

Tämä Sakari Haaran romaaniin perustuvan elokuvan ohjasi yksi suomalaisen elokuvan parhaimpia ohjaajia, Mikko Niskanen ("Nuoruuteni savotat", "Laulu tulipunaisesta kukasta") ja sen käsikirjoitti aikamoinen kööri: Niskanen sekä Pentti Kotkaniemi, Kari Kyrönseppä ja Kirsti Wallasvaara. Kuvaaja Esko Nevalaisen ("Haluan rakastaa, Peter", "Käpy selän alla") kuvaus on häikäisevän upeaa katseltavaa ja Kaj Chydeniksen ("Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti", "Kreivi") säveltämä musiikki on todella kaunista kuunneltavaa. Elokuvassa kuullaa myös Chydeniuksen säveltämä ja Aulikki Oksasen sanoittama kaunis laulu "Sinua, sinua rakastan", mikä sopiikin elokuvaan todella hyvin. Upeaan rakkaustarinaan ei vielä riitä hyvä musiikki, ohjaus, käsikirjoitus ja kuvaus vaan pitää olla hyvät näyttelijät. Ja nehän leffassa ovat. Pääparinan nähdään Eero Melasniemi ("Hurmaava joukkoitsemurha", "Kesäkapina") ja todella kaunis Kirsti Wallasvaara ("Hellyys", "Naisenkuvia") joista kumpikin tekevät todella vakuuttavaa työtä rooleissaan. Muissa osissa nähdään mm. Pekka Autiovuori ("Matti", "Hei kliffaa hei!"), seksikäs Mirjami Manninen, Paavo Tuominen ("Oksat pois...", "Kesäyön unelma"), Jörn Donner sekä Ville Salminen. Loistava romanttinen draama Suomesta 1960-luvun lopusta.

Pisteet: 5/5

7.4

Viisas kana kananen

Aku Ankan debyytti vuonna 1934 tapahtui tässä Wilfred Jacksonin ohjaamassa lyhytanimaatiossa. Elokuvassa Viisas Kana Kananen (joka oli Klaara Kotkon esikuva) yrittää saada Petteri Possua ja Aku Ankaa auttamaan tätä kylvämään ja keräämään maissintähkät. Kumpainenkin laistavat töistä valitellen vatsakipuaan. Lopussa "paha saa palkkansa" kuten tavataan sanoa. Käsikirjoittaja on tuntematon, mutta silti tarina on todella nokkela, hahmot ovat todella hyvin hahmoteltuja. Akun halu laistaa töistä ja laiskuus siirtyi myöhemmin Carl Barksin ankkatarinoissa Hannulle ja Hansulle. Leigh Harlinen ("Kommelluksia kerrakseen", "Sankaritekojen mies") säveltämä musiikki sopii elokuvaan hyvin, samoin elokuvassa kuultava laulu "Help Me Plant My Corn" on hauska. Myöhemmin elokuvan pohjalta tekivät Ted Osborne ja Al Taliaferro sarjakuvastripin. Hauskan äänet hoitivat Pinto Colvig, Clarence Nash sekä Florence Gill ("Kondorikotka ja Aku", "Hassut pikku kanit"). Klassikko, ansaitsee täydet pojot.

Pisteet: 5/5

Orpojen hyväksi

Toinen Aku-lyhäri, ohjaajana toimi Burt Gillett ("Kunniaksi aikain menneiden", "The Woody Woodpecker Show") ja homma oli todella hauskaa. Hahmot ovat elokuvassa todella hauskoja, vitsit samaten ja siihen vielä lasketaan Frank Churchillin ("Sinulle on posti@", "Ikuiset ystävät") upea soundtrack on klassikon ainekset kasassa. Elokuvassa seurataan Mikin järjestämää esitystä pienille orvoille (jotka olivat pieniä Hiiriä) jossa Hessu, Heluna ja Polle esittävät jotain showta, Klaara Kotko laulaa oopperaa ja Aku joutuu pienten hiirien pilailujen maaliksi ja hermostuu. Äänirooleissa kuullaan tuttuun tyyliin Pinto Colvig (Hessu), Walt Disney (Mikki), Clarence Nash (Aku) ja Florence Gill (Klaara Kotko). Klassikkoanimaatio.

Pisteet: 5/5

Den 'k---' släkten

Tämä Heinz Arlandin ohjaama ruotsalainen pornoleffa vuodelta 1976 lähti käyntiin ihan viihdyttävänä elokuvana, mutta lopulta ajautuu niin pahoihin vaikeuksiin tarinankerrontansa takia että putoaa keskikastiin. Elokuvan leikkaus tökkii ja pahasti, niin sekava leffa on että juonesta ei saa mitään selkoa. Musikki on laadukasta jazzia, mutta se katkeaa mystisesti monestikkin juuri leikkauksen kohdalla. Panot, jotka olivat mielenkiintoisia ja kiihoittavia, menettävät mielenkiinnon kun ne alkavat olemaan pituudeltaan 20 minuuttia, vieden leijonanosan elokuvan pituudesta. Loppujen lopuksi, elokuvan juoni jää niin sekavaksi että siitä ei saa kasaan mitään järkevää. Näyttelijätkään eivät pääse näyttämään taitojaan. Näyttelijät ovat tavallisten pohjoismaalaisten näköisiä eivätkä mallimitoissa välttämättä kuten amerikkalaisissa pornoleffoissa. Pääroolissa nähdään Anita Ericsson ("Molly - napakymppi", "Flossie"). Muissa osissa nähdään yhden elokuvan näyttelijöitä: Lasse Berg, Grete Lindner, Harriet Sjöberg, Stig Dahl, Yngve Ericsson ja Monica Viklund. Sivuosissa ovat Ove Wallin ja kuulemme elokuvassa Marie Forsån ("Der Fluch der schwarzen Schwestern", "Perhoset") kertojaäänen. Muutama hyvä elementti, tylsähkö tarinankerronta, paljon ei jää käteen tästä leffasta.

Pisteet: 3/5

8.4

Suuri sävelparaati

Jos Hannes Häyrisen ohjaama "Iskelmäketju" (1959) oli muutaman pikkuvian takia vain 4,5 pisteen elokuva, on samana vuonna valmistunut Jack Witikkan ("Iloinen Linnanmäki", "Pikku Pietarin piha") ohjaama "Suuri sävelparaati" askeleen parempi tapaus. Vaikkakaan Reino "Repe" Helismaa ("Pankkiryöstö Ankkalinnassa", "'Ei se mitään!' sanoi Eemeli") ei ole saanut kirjoitettua tähän mitään varsinaista juonta, on musiikkiesitykset hienosti toteutettuja ja välispiikit ovat todella hauskoja ja niissä tulee esiin Helismaan taito tehdä hauskoja elokuvakäsikirjoituksia. Elokuvan kuvauksesta vastasi kokenut kuvaaja Kalle Peronkoski ja se onkin hienoa katseltavaa. Lavastukset ovat tasokkaita, samoin koreografiat. Esiintyjinä nähdään kovia nimiä 1950-1960 lukujen taitteesta: Kipparikvartetti, Tapio Rautavaata, Eila Pellinen, Seija Karpoimaa, Annikki Tähti, Laila Kinnunen ja Juha Eirto. Välispiikkien aikana nähdään Eemeli. Reino Helismaa, Tarmo Manni, kaunis Helena Lehtelä ja Pentti Siimes. Myös Jack Witikka, Kalle Peronkoski,Raimo Jääskeläinen, Veikko Itkonen ja Åke Blomqvist käyvät näyttätymässä elokuvassa. Juoneton, mutta silti täysien pisteiden arvoinen kokonaisuus.

Pisteet: 5/5

Wagons east - Eli kuinka villi länsi hävitettiin

Tämä Peter Marklen ("Youngblood - lätkä veressä", "Flight 93") ohjaama elokuva oli komedialegenda John Candyn viimeinen elokuvarooli, vaikka vielä kuolemansa jälkeen vuonna 1995 julkaistiin elokuva "Pekonia kanadalaisittain". Marklen ohjaama lännenkomedia parodio nerokkaasti monia genren helmiä kuten Sergio Leonen spaguja ja klassisia amerikkalaisia kulta-ajan 1930-1960 länkkäreitä. Käsikirjoituksen, jonka tekivät Matthew Carlson (tv-sarjat"Veljemme on nero", "Kesä 68") ja Jerry Abrahamson, oli täynnä hauskoja ideoita, eikä juoni jäänyt huumoritulvan alle. Huumori ei ollut mitään sikahauskaa vaan ihan perushauskaa koheltamista. Suomen ikäraja K-3 pisti ihmetyttämään kun muissa pohjoismaissa oli K-11 ja K-15. Seksivitsejä ja muutama melko raaka kohtuas oli elokuvassa että K-11 olisi ollut sopivampi ikäraja kun K-3. Michael Smallin ("Maratoonari", "Stepfordin kotirouvat") säveltämä soundtrack oli sopivan tunnelmallista juuri tämmöiseen komediaan. Elokuvassa kuulaan myös Richard Wagnerin "Valkyrioiden ratsastus". Näyttely elokuvassa on uskomattoman loistavaa. John Candy ("Hassu setä Buck", "Yksin kotona") oli roolissaan uskomaton, maaginen suoraan sanoen. Muissa osissa nähdään monia itselleni tuntemattomia näyttelijöitä kuten Richard Lewis ("Leaving Las Vegas", "Robin Hood - sankarit sukkahousuissa"), Robert Picardo ("Star Trek: Voyager", "Gremlins 2 - uusi pesue"), loistava ja niin hyvin hinttiä näyttelevä John C. McGinley ("Tuho-osasto", "The Rock - Paluu helvettiin"), Ellen Greene ("Leon", "Pieni kauhukauppa"), Melinda Culea, söpö Jill Boyd sekä pahiksina häärivät Ed Lauter ja Gailard Sartain. Elokuva onnistui viihdyttämään koko kestonsa ajan, loistava lännenkomedia.

Pisteet: 5/5