11.5
Kill Bill: Vol. 1
Quentin Tarantino tunnetaan monista loistavista elokuvistaan kuten Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta (1994), Reservoir Dogs (1992) ja Grindhouse: Death Proof (2007). Myös tämä vuonna 2003 valmistunut kaksiosaisen Kill Bill-elokuvan ensimmäinen osa on sitä tuttua Tarantino-laatua. Elokuvan käsikirjoitussuunitelmat saivat alkunsa jo vuonna 1992 kun Tarantino ja Uma Thurman alkoivat ideoimaan sitä Pulp Fiction-elokuvan tekemisen lomassa. Viimeinen vuonna 2003 valmistui ensimmäinen kahdesta elokuvasta. Elokuva kertoo verellä, huumorilla ja nerokkaalla dialogilla kuorrutetun kertomuksen entisestä palkkamurhaajasta Musta Mambasta, jonka entiset liittolaiset hyökkäävät Bill-nimisen miehen johdolla hääkappeliin El Pasossa, Teksasissa ja murhaavat koko seurueen, vain Morsia alias Musta Mamba jää eloon, joutuen vuosiksi koomaan. Hän päättää herättyään aloittaa oman sotansa entisiä liittolaisiaan vastaan ja ensimmäiseksi kohteekseen valitsee Japanissa elävän O-Ren Ishiin. Siinä ensimmäinen osa lyhkäisyydessään. Vaikka juoni voikin tuntua todella yksinkertaiselta, on se silti yksi aikansa upeimmista toimintaleffoista. Tarantinon ohjaus lähentelee neroutta, samoin miehen musavalinnat elokuvassa. Tarantinon kautta olen avannut omaa musamakuani. Tässä elokuvassa kuullaan mm. kappaleet "Bang Bang (My Baby Shot Me Down)" (Nancy Sinatra), "Twisted Nerve" (Bernard Herrmann), "That Certain Female" (Charlie Feathers), "Il Grande Duello / The Grand Duel (Luis Bacalov), "The Lonely Shepherd" (Gheorghe Zamfir), "I Walk Like Jayne Mansfield" ja "Woo Hoo" ( The 5.6.7.8's) ja "Flower of Carnage (Shura No Hana)" (Meiko Kaji). Loistava soundtrack toden totta. Tarantino yhdistää neron otteellaan myös lukuisia eri genrejä kuten westerniä, komediaa, trilleriä, Vigilante-elokuvia, Samuraielokuvia ja jopa animea. Juuri kyseinen kohtaus, joka on toteutettu animena, on elokuvan raaimmasta päästä. Ääninä kuullaan kyseisessä kohtauksessa Digimon Adventuren Mimi Tachikawan alkuperäisäänenä tuttu Ai Maeda sekä Naomi Kusumi ja Hikaru Midorikawa. Muutenkin elokuva on yksi raaimpia amerikkalaiselokuvia, mutta suurin osa verenlennätyksestä menee komiikan puolelle, niin ylenpalttista se on. Elokuvan pääroolissa nähdään roolinsa juuri passeli Uma Thurman. Thurmanin vastavoimana, pahana O-Ren Ishiinä, nähdään aasialais-amerikkalainen Lucy Liu. Liu tekee roolinsa todella tunteella. Kohtaus, jossa Jun Kunimuran (Audition, Itci The Killer) näyttelemä Tanaka-pomo alkaa vittuilemaan Ishinille ja menettää päänsä, on hieno todistus Liun näyttelijätaidoista. Pariisissa syntynyt Julie Dreyfus (Kunniattomat paskiaiset, Kuolemaa kauheampi) tekee myös hienoa työtä Ishiin oikeana kätenä, Sofie Fatalena. Billin uutena rakastana ja luotettavana palkkamurhaajana, Elle Driverinä, on roolinsa sopiva Daryl Hannah. Elokuvan alkupuolella on kohtaus, jossa Musta Mamba tappaa yhden häntä vastaan kääntyneistä henkilöistä. Kyseessä on Vivica A. Foxin näyttelemä Vernita Green. Billin hahmoa ei näytetä kasvoista, mutta jo edesmennyt David Carradine tekee hänen hahmostaan inhottavan pelkästään käsien liikkeillään ja äänellään. Billin renttuveljen, Budin, roolissa nähdään Tarantinon kaveriporukkaan kuuluva roskaleffojen spesialisti Michael Madsen (Piranhaconda, Love.com), joka ei tässä avausossa pääse loistamaan. Sion Sonon ohjaamassa Ekusutessa (2007) ja Kinji Fukasakun ohjaamassa Battle Royalessa (2000) loistanut Chiaki Kuriyama tekee nuorena lukiolaistyttö Gogo Yubarina upeaa työtä. Lyhyestä visiitistään huolimatta Sonny Chiba (Gekitotsu! Satsujin ken ; Fung wan: Hung ba tin ha) varastaa lähes koko show´n, varsinkin sanailleessan hauskasti Kenji Ohban näyttelemän sushikokin kanssa. Muissa osissa nähdään legendaarinen Chia Hui Liu, Michael Parks ja Michael Bowen. Loistavia näytteliöitä on iso nippu, Tarantinon ohjaus on nerokasta ja musiikki rokkaa kybällä.
Pisteet: 5/5
tiistai 31. heinäkuuta 2012
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Viikko 18
30.4
30,000 Leagues Under the Sea
Tämä Gabriel Bolognan vuonna 2007 ohjaama scifi-toimintaelokuva on niitä joita pitäisi katsella pienssä jurrissa. Halvat pelimäiset CGI-efektit ovat tässäkin Asylumin elokuvassa vahvasti esillä ja niille on kiva naureskella. Elokuvan aika kliseinen juonenpuolikas perustuu Jules Vernen romaaniin "20,000 Leagues Under the Sea". Elokuvassa seurataa sukellusveneen kapteenia, Nemoa ja hänen hullua suunitelmaansa tuhota vedenalaiset jättiläismustekalat. Juonikin on kaikesta huolimatta helkutin ontto. Hahmot tekevät idiottimaisia ratkaisuja eikä Eric Forsbergin käsikirjoitus tuo hahmoihin mitään syvyyttä. Bolognan ohjaustyö ei ole suoraan sanoen kehnoa, elokuva vain ei ole tarpeeksi viihdyttävä, verrattuna moniin muihin sateliitti-tv-kanavien tekemiin scifikauhisteiluihin kuten Mega Piranha (2010) ja Mega Shark vs Giant Octopus (2009). Elokuvan pääroliissa nähdään 90-luvulla monissa toimintaleffoissa kuten Viimeinen isku (1992), CIA koodinimi: Alexa (1992) ja Bad Blood (1994) nähty Lorenzo Lamas. Äijä on puunaama ja aika surkea näyttelijä. Vuonna 2009 menehtynyt irlantilainen Sean Lawlor onkin sitten muihin elokuvan näyttelijöihin verrattuna loistava badassinä kapteeni Nemona. Elokuvan muut näyttelijät ovatkin sitten aivan omaa luokkaansa tönkköisyydessään. Naiskauneutta elokuvassa edustavat Natalie Stone ja Kim Little. Muissa rooleissa ovat mm. Victor J. Springer, Emilio Roso ja Michael Tower. Ei tätä elokuvaa toistamiseen voi katsoa, ellei sitten ole reilusti olutta matkassa.
Pisteet: 2/5
2012: Ice Age
Lisää Asylumin tuottamaa video / tv-halpistelua. Elokuvallisesti tämä oli samalla tavalla kun edellinenkin, mutta tämä oli miljoona kertaa viihdyttävämpi. Elokuvan ohjasi joku Travis Fort, jonka ainoaksi elokuvaksi tämä on jäänyt, tosin leffakin on tehty viime vuonna joten ei ihme. Kaksikon Paul Sinor ja Victoria Dadi, jotka ovat yhdessä kirjoittaneet lentokonetrillerin Airline Disaster (2010), ovat käsikirjoittaneet tämän aika paljon Roland Emmerichin "The Day after Tommorowista" ammentavan tarinan. Tarinassa alkaa vuonna 2012 jääkausi ja Hartien perhe hyppää autoon matkatakseen New Yorkiin pelastamaan perheen teinitytär, koska jääkausi tulee iskemään sinne pahiten. Juoni plagio edellämainittua elokuvaa reilusi eikä muutenkaan juhli omaperäisyydellään. Travis Fortin ohjaus vie tarinaa kohtalaisesti eteenpäin, mutta silti tarina jää junnaamaan aivan liikaa puolenvälin tietämillä. Umpisurkeat tietokone-efektit tuovat mieleen jonkun GTA-pelin eikä elokuvaa. Siitä tulee tahatonta komediaa kun lähes kaikkissa toimintakohtauksissa autot, lentokoneet, helikopterit ja ilmakuvissa maisemat on värkätty tietokoneella. Pidemmän päälle semmoinen käy pitkäveteiseksi. IMDb:n käyttäjäkeskiarvo on elokuvalla 2.4 eli aika lähelle oikeaa. Näyttelijätyö on myös aivan amatööritasoa. Patrick Labyorteaux on Hurtien Bill-isänä melkoinen jokapaikanhöylä. Teri-äitinä nähdään aika MILF Julie McCullough joka on aika pihalla, samoin kuin Labyorteaux. 21-vuotias Katie Wilson, joka on näytellyt High-School komeidoissa, on perheen Julia-tyttärenä aika herkku. Ei hänkään pääse tekemään roolissaan mitään ihmeellistä, haahuilee vain Logan-nimisen (Kyle Morris) poikakaverinsa kanssa jääkauden kouraisemassa Nykissa. Herää vain kysymys: Miten ihmiset voivat kävellä kaupungilla ilman hattuja, hanskoja ja talvivaatteita, jos kerta pihalla on -60 astetta pakkasta? Kyseinen juttu ei ole elokuvan ainoa epäloogisuus. Venäläissyntyinen Nick Afanasiev on perheen Nelson-poikana aivan tajuttoman surkea. Mies on tehnyt rooleja lähes yksinomaan lyhytelokuvissa. Elokuvan sivunäyttelijätkään eivät vakuuta. Rooleissa ovat mm. Cedric Scott, Chacko Vadaketh, Ted Monte ja David Light. Elokuvallisesti tämä on helvetin surkea, mutta muutamat naurut tästä irtoaa.
Pisteet: 3/5
Mega Piranha
Ja sitten lisää Asylumia. Tämän roskamestari Eric Forsbergin kirjoittaman ja ohjaaman elokuvan olen jo kahdesti nähnyt ja vieläkin se on niin urpo ettei tosikaan. Tehosteet ovat niin surkeat että monessa videopelissäkin on laadukkaammat. Ylimittaiset Pirajat pistävät amerikanmaata tuusan nuuskaksi ja se näyttää todella koomiselta. Eikä Forsbergin rustaama käsikirjoitus tarjoa mitään syvällistä tarinaa. Venezuelassa katoaa Yhdysvaltain suurlähettiläs ja Paul Loganin puisevasti näyttelevä Erikoisagentti Jason Fitch lähetetään tutkimaan tapausta. Epäillyksi suurlähettilään katoamistapauksessa nousevat paikalliset terroristit, mutta onko kyse jostain paljon suuremmasta? Floridan rannikoita alkaa uhkaamaan tutkijaryhmältä karanneet kerrostalojen kokoiset Pirajat. Finch yrittää estää jättipirajoiden invaasion, yhdessä naistutkija Sarah Monroen kanssa. Roskaahan tämä on, mutta viihdyttävää roskaa. Pääroolissa nähtävä Paul Logan on samaa tasoa kun virkaveljet Seagal ja Van Damme. Logan aloitti uransa 90-luvun puolivälissä ö-luokan pehmoeroottissa elokuvissa kuten L.E.T.H.A.L. Ladies: Return to Savage Beach (1998) ja Club Wild Side (1998). Mukaan mahtuu myös toimintaleffoja kuten American Tigers (1996) ja Blazing Force (1996). Naistutkija Sarah Monroen roolissa on 80-luvulla teinipopparina tunnettu Tiffany. Hän on nätti, muttei hän osaa näytellä käytännössä yhtään. Elokuvan parhaimman roolin tekevä Barry Williams Fitchin ystävänä ja työnantajana. Walker, Texas Ranger tv-sarjasa nähtävä David Labiosa on kohtalainen Venezuelan armeijan korruptoituneena eversti Antonio Diazina. Muissa elokuvan osissa nähdään mm. Jude Gerard Prest, Jesse Daly ja aika namupala Cooper Harris. Elokuvan Venezuela-otokset on filmattu Belizessä, Floridan kaupunkiotokset Los Angelesissa ja rantakuvat Long Beatchillä. Chris Ridenhour vastaa soundtrackistä, kuten monissa muissakin Asylumin elokuvissa. Viihdyttävä roskaleffa, joka on katsomistani Asylumin elokuvista sieltä raaimmasta päästä.
Pisteet: 3/5
Eilen, tänään, huomenna
Tämä Vittorio De Sican ohjaama episodikomedia tuli nähtyä nyt toistamiseen. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva ei vain ollut niin hyvä, mutta nyt näin sen DVD:ltä italiaksi, ilman sitä umpisurkeaa englanninkielistä jälkiäänitystä. Hahmot saivat aivan uudenlaisen identiteetin kun ääni ja naama synkkasivat keskenään. De Sican ohjaus on nerokasta, samoin käsikirjoitus, josta vastasivat Eduardo De Filippo, Isabella Quarantotti, Alberto Moravia, Cesare Zavattini, Bella Billa, Lorenza Zanuso ja Cesare Zavattini. Elokuva koostuu siis kolmesta erillisestä tarinasta, jotka kertovat tarinan miehestä ja naisesta, joita näyttelevät Marcello Mastroianni superkaunis Sophia Loren. Ensimmäinen episodi, "Adelina", kertoo nuoresta Adelina-nimisestä naisesta, jolla on ongelmia velkojien ja poliisien kanssa. Italian laissa on pykälä että vankilaan ei voi joutua jos nainen on raskaana. Aviomies Carmine joutuu hommiin ja aina kun poliisit ovat hakemassa naista vankilaan, on uusi lapsi tuloillaan. Pitkään tätä ei voi jatkua, kun Carmine ei jaksa enää tehdä uutta muksua, on todellisuus kohdattava silmästä silmään ja Adelina menee istumaan tuomionsa. Toinen episodi, "Anna", kertoo naimisissa olevasta Annasta, joka aviomiehensä ollessa kotoa poissa, ottaa autonsa ja ottaa kyytiinsä rakastajansa Renzon ja he lähtevät ajamaan kohti Rooman maaseutua. Kolmas osa, "Mara" on hauska kertomus eräästä roomalaisesta Prostituoidusta, Marasta, jonka elämä hymyilee ja kaikki on kunnossa. Hänellä on myös hyvä vakioasiakas, herrasmies Augusto Rusconi. Maran huonetta vastapäätä elää papiksi opiskeleva nuori mies rakastuu Maraan, on tiedossa ongelmia. Miehen isoäiti ei hyväksy naista, koska tämä on vastoin katolisia oppeja oleva "ilolintu". Mies ilmoittaa perheelleen että Mara on Jumalaakin tärkeämpi eikä lähde jatkamaan opintojaan. Mara ja Augusto alkavat kääntämään miehen mieltä. De Sican käsissä on syntynyt draamaa ja komediaa hyvin yhdistelevä elokuva eikä Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinto mennyt vuonna 1964 väärään osoitteeseen. Mastroiannin ja Lorenin lisäksi elokuvassa näyttelevät mm. Aldo Giuffrè, Armando Trovajoli ja Gianni Ridolfi. Erinomainen mestariteos monessa mielessä. Loren on 29-vuotiaana syötävän hyvän näköinen. Täydellinen elokuva.
Pisteet: 5/5
1.5
Asterix ja Obelix vastaan Caesar
Asterix ja Obelix ovat nuo kaksi vekkulia gallialaista, jotka piirtäjä Albert Uderzon ja käsikirjoittaja René Goscinnyn loivat. Animaatiota hahmoista on tehty jo 60-luvun lopussa, mutta vasta vuonna 1999 Claude Zidi ohjasi ensimmäisen näyteltyn Asterix-elokuvan, Astérix et Obélix contre César, joka on saanut kaksi jatko-osaa ja kolmas on ensi-illassa tänä vuonna. Zidin ohjaaman ranskalais-saksalais-italialaisen hupailun käsikirjoittivat Zidin kanssa Gérard Lauzier. Elokuva kertoo pienestä, rauhaarakastavasta kylästä Etelä-Ranskassa. Asia, mikä tekee tästä kylästä erilaisen verrattuna muihin pieniin kyliin on se että se on ainoa läntti Galliaa, jota Rooman keisari, Julius Caesar ei ole onnistunut valloittamaan. Sehän ei sovi Caesarin kunnialle ja hän päättää lähettää sotajoukkonsa (jälleen) valloittamana kylää. Caesar päättää tarkistaa samalla omakätisesti ovatko huhut kylän valloittamattomuudesta todella totta. Roomalaiset sieppaavat kylän vanhan ja viisaan tietäjä Akvavitixen ja vievät leiriinsä. Asterix ja Obelix lähtevät pelastaamaan tietäjää. Elokuvassa on paljon vauhdikasta toimintaa, komediaa ja efektit ovat sarjakuvamaiset, vaikkapa aika kököt osin. Zidin ohjaus on kohtalaista, muttei mitenkään ihmeellistä. Elokuva on ihan katsottava, muttei ole mitenkään erikoinen verrattuna muihin komedioihin. Näyttelijät ovat aika hyviä ja tuovat mieleen alkuperäiset roolihahmonsa. Christian Clavier tulkitsee Asterixia erinomaisesti ja pulskan Obelixin osassa nähdään Gérard Depardieu, joka tekee roolinsa loistavasti. Italialainen Roberto Benigni on pahana roomalaisena erinomainen, samoin Caesarina nähtävä saksalainen Gottfried John. Mimosa-tytön roolissa nähdään kuuma Laetitia Casta, jonka tissit tulevat hyvin esille avonaisesta kaula-aukosta. Lurps! Muutkin näyttelijät suorittavat omat tonttinsa kunnialla, kuten Akvavitixin roolissa nähtävä Claude Piéplu. Didier Cauchy tekee muutaman sekunnin roolin Casearin Brutus-poikana. Hauska eurooppalainen seikkailuelokuva, jonka jaksaa katsoa monesti, muttei yllä ihan kirkkaimpaan kärkeen.
Pisteet: 4/5
Dracula
Nyt sitten näin tämänkin kauhuklassikon vuodelta 1931. Tämä Tod Browningin ohjaama klassikko oli ensimmäinen Dracula-filmatisointi, joka kuvattiin lupineen päivineen. Karl Freund toimi Browningin apuohjaajana tässä elokuvassa. Ei tämä kyllä mikään hyytävistä hyytävin ollut, siinämielessä petyin hieman, mutta otetaan huomioon valmistusvuosi. Browning saa Garrett Fortin käsikirjoituksen elämään, mutta ei sitä kauhua saada luotua kuin muutamin paikoin. Tehosteet oli kuitenkin aika tököt, esimerkiksi lentävä lepakko oli ihan selvästi muovinen lelu, joka heilu narujen varassa. Siinä kohtaa meni kaikki uskottavuus tähän rainaan. Jaksoin katsella kuitenkin loppuun saakka. Elokuva kertoo seurueesta, jotka ovat matkalla Transylvaaniassa, Unkarissa. Yksi seureen jäsenistä menee varoituksista huolimatta kreivi Draculan linnaan ja Dracula tekee miehestä alamaisensa. Sitten nämä matkaavat Lontooseen ja Dracula menee seurapiireihin vaanimaan kauniita tyttöjä, joita voisi purra. Väkivaltaa ei ole pahemmin eikä erotiikkaakaan löydä pahemmin. Näyttelijät näyttelevät reilusti yli, kuten 30-luvulla oli tapana. Unkarilaissyntyinen Bela Lugosi on kuin ilmetty Dracula ollen kirkaasti elokuvan parhaimmistoa. Mina Harkerin osassa nähdään seksikäs Helen Chandler. John Harkerina on David Manners, Renfieldinä Dwight Frye ja Van Helsinginä Edward Van Sloan. Näyttelijät, varsinkaan naiset, eivät ole mitenkään kummoisia, juoni on ihan ok, mutta silti aika on syönyt elokuvan tehoa aika reippaalla kädellä.
Pisteet: 3,5/5
2.5
Rion yö
Yleensä vanhat kotimaiset on neljän-viiden tähden elokuvia, mutta tämä Ville Salmisen vuonna 1951 ohjaama musikaalikomedia ei jaksa viihdyttää ihan niin korkeiden pisteiden edestä. Salmisen ohjaus on ihan mukiinmenevää, Toivo Kauppisen ja Inkeri Marjasen käsikirjoitus, joka pohjautuu Unto Koskelan runoon "Kuubalainen serenaadi", on ihan vekkuli, mutta tarinan käyntiinlähtö yskähtelee ja pahasti. Ensin on lähes puolet elokuvasta tanssi ja musiikkiesityksiä ja sitten kun tarina lähtee kunnolla käyntiin, ei siinä ehdi tapahtua paljoa. Huumori on kuitenkin hauskaa ja laulut kivoja, muttei homma vain toimi niin hyvin kuin olisi toivonut. Elokuva kertoo kolmesta merimiehestä, Lekasta, Tapsasta ja Lassesta, jotka rantautuvat Rioon, Brasiliaan. Kaupungissa he menevät showravintolaan, jossa heitä palvelee kuvankaunis tanssija-tarjoilija Carmen Conchita. Paikallinen pahis, Don José, "Valkoinen Kuolema" , haluaa Carmenin vaimokseen ja kaappaa tämän. Kolme rohkeaa merimiestä aloittavat pelastusoperaation, josta ei huumoria puutu. Mukana on myös suomalainen huijari Mikko. Näyttelijät ovat erinomaisia. Pääkolmikkona nähdään Leif Wager, Tapio Rautavaara ja Lasse Pöysti. Kauniin Carmenin roolissa on hemaiseva Assi Nortia, jota on ilo katsella. Ville Salminen on erinomainen pahiksena ja Reino Valkama on tuttuun tyyliin lähes lakkaamatta äänessä. Sivuosissa nähdään mm. Rauni Luoma, Kaarlo Wilska, Kalle Peronkoski, Leo Lähteenmäki ja Pentti Siimes. Ei tätä ihan heti katsele uudelleen, senverta kökkö tekele kuitenkin.
Pisteet: 3/5
This Ain't Dracula XXX
Tämänkin leffan näin sitten jo toistamiseen. Ei tästä voi paljoa sanoa. Bram Stolkerin alkuperäistarinaan pohjautuvan aikuisviihdepläjäyksen vuonna 2011 ohjannut Axel Braun on saanut aikaan semmoisen keskitason pornoilun. Omassa genressään tämä on selvä piristysruiske muuten ankeaan tuotantoon. Tässä on jopa jonkilainen juonenpuolikas. Jonathan Harker (Jeremy Bilding) on myymässä Lontoolaista taloa kreivi Draculalle (Evan Stone) Transylvaaniassa. Ensimmäisenä yönään linnassa kolme isopovista vampyyrinaista (Bridgette B, Jennifer Dark ja Brandy Aniston) hoitelevat Jonathanin. Erinomainen kohtaus. Sitten samaan aikaan Jonahtanin vaimo Mina (Jessi Palmer) odottelee miestään ja Minan ystävätär Lucy (Marie McCray) auttaa ystävää hädässä. Hienosti toteutettu pätkä tämäkin oli. Kolmas kohtaus ei olekkaan ihan niin hyvä kuin kaksi aiempaa. R.M. Renfield (Tom Byron) on joutunut mielisairaalaan ja hoitajatyttö (Krissy Lynn) antaa miehen purkaa paineita. Sitten Lucya purraan ja hän haahuilee valkoisessa yöpaidassaan hautausmaalla. Tohtori Van Helsingin (Andy Appleton) kanssa on kaksi miestä, Quincey Morris (Alan Stafford) ja lordi Arthur Holmwood (Joey Brass) jotka jyystävät Van Helsingin katsellessa vieressä, Lucya. Viimeinen kohtaus on sitten taas laadukkaampaa materiaalia. Mina Harker joutuu viimeinen kreivi Draculan käsittelyyn. Näyttelijät tekevät roolinsa kohtalaisesti, mutta elokuvan suurin ongelma on tarinankerronta. Braun osaa ohjata naivia ihmisiä, mutta tarina etenee niin vauhdikkaasti ja juonta eteenpäin vievät pätkät ovat toivottomat surketa CGI-animaatiota. Muuten ihan kiva Adult-pätkä.
Pisteet: 3/5
4.5
Madagascar
Tämä kaksikon Eric Darnell ja Tom McGrath ohjaama animaatioseikkailu on tullut monasti katsottua, mutta suomeksi dubattuna. Nyt päätin tsekata rainan alkuperäisillä äänillä. Elokuva on hauska myös enkuksi. Nelikon Mark Burton, Billy Frolick, Eric Darnell ja Tom McGrath. Tarinahan kertoo neljästä eläimestä: Alex - leijonasta (Ben Stiller), Marty-seeprasta (Chris Rock), Melman-kirahvista (David Schwimmer) ja Gloria-virtahevosta (Jada Pinkett Smith). He joutuvat erilaisten sattumien kautta Madacasgarin saarelle, Afrikkaan. Saarella nelikko tapaavat itserakkaan Julien-kissamakin (Sacha Baron Cohen) ja hänen uskollisen neuvonantajansa Mauricen (Cedric the Entertainer). Elokuvan hauskimpiin kuuluvat pingviininelikko Kippari (Tom McGrath), Alokas (Christopher Knights), Kowalski (Chris Miller) ja Rico (John DiMaggio). Ääninäyttelijät hoitavat hommansa kunnialla lävitse, elokuvan animaatio on aikaan nähden (elokuva valmistui vuonna 2005) erinomaista, musiikki (Hans Zimmer) ja varsinkin Sasha Baron Cohenin esittämä hauska kappale "I Like To Move It, Move It". Klassikko, joka lukeutuu parhaimpiin 2000-luvulla tehtyihin amerikkalaisiin animaatioelokuviin.
Pisteet: 5/5
6.5
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki
Tämä kolmas Indiana Jones vuodelta 1989 on yksi parhaita seikkailuelokuvia koskaan. Vaikka katselukertoja on kertynyt jo monenmonta, ei tämän parissa voi kyllästyä. Ei todellakaan. Steven Spielbergin ohjaus on tasokasta kautta elokuvan eikä suvantovaiheita pahemmin ole. Käsikirjoituksesta vastasi Tappava Ase 2:sen ja Mustanaamion kirjoittanut Jeffrey Boam. Tarinassa etsitään maineikasta Jeesuksen viimeistä pikaria, Graalin maljaa ympäri eteläistä Eurooppaa ja Egyptiä. Mukana ovat myös natsit ja Indyn työtoveri Marcus Brody, Egyptiläinen Sallah ja Indyn oma isäukko Henry Jones. Huumoria on juuri sopivasti, toimintaa rutkaasti ja paljon pseudohistoriallisia olettamuksia sekä vaihtoehtohistoriaa. John Williamsin säveltämä teemasävelmä on myös erinomainen ja iskevä. Indin roolissa jatkaa erinomaisesti tuttuun tyyliin Harrison Ford. Konkarinäyttelijä Sean Connery on ilmiömäinen isä-Jonesina. Marcus Brodyn humoristisesta hahmosta vastaa Denholm Elliott. Seksikäs miisu Alison Doody on erinomainen itävaltalaisena naistohtorina. Sallahina nähdään erinomainen vitsiautomaatti John Rhys-Davies. Yhtenä pahiksista nähdään Julian Glover, amerikkalaisena liikemies Walter Donovanina. Michael Byrne on natsikenraali Vogelina myös hyvä. Nuoren Indyn roolin tekee nuorena kuollut River Phoenix. Itse Aatukin nähdään elokuvassa, näyttelijänään Michael Sheard. Elokuva on klassikko, mutta yksi pieni vika kuitenkin on. Elokuvan saksalaiset puhua pulputtavat englantia. Italialaiset puhuvat englantia, egyptiläiset puhuvat englantia. Loppujenlopuksi se on melko pieni moka, mutta kumminkin.
Pisteet: 5/5
30,000 Leagues Under the Sea
Tämä Gabriel Bolognan vuonna 2007 ohjaama scifi-toimintaelokuva on niitä joita pitäisi katsella pienssä jurrissa. Halvat pelimäiset CGI-efektit ovat tässäkin Asylumin elokuvassa vahvasti esillä ja niille on kiva naureskella. Elokuvan aika kliseinen juonenpuolikas perustuu Jules Vernen romaaniin "20,000 Leagues Under the Sea". Elokuvassa seurataa sukellusveneen kapteenia, Nemoa ja hänen hullua suunitelmaansa tuhota vedenalaiset jättiläismustekalat. Juonikin on kaikesta huolimatta helkutin ontto. Hahmot tekevät idiottimaisia ratkaisuja eikä Eric Forsbergin käsikirjoitus tuo hahmoihin mitään syvyyttä. Bolognan ohjaustyö ei ole suoraan sanoen kehnoa, elokuva vain ei ole tarpeeksi viihdyttävä, verrattuna moniin muihin sateliitti-tv-kanavien tekemiin scifikauhisteiluihin kuten Mega Piranha (2010) ja Mega Shark vs Giant Octopus (2009). Elokuvan pääroliissa nähdään 90-luvulla monissa toimintaleffoissa kuten Viimeinen isku (1992), CIA koodinimi: Alexa (1992) ja Bad Blood (1994) nähty Lorenzo Lamas. Äijä on puunaama ja aika surkea näyttelijä. Vuonna 2009 menehtynyt irlantilainen Sean Lawlor onkin sitten muihin elokuvan näyttelijöihin verrattuna loistava badassinä kapteeni Nemona. Elokuvan muut näyttelijät ovatkin sitten aivan omaa luokkaansa tönkköisyydessään. Naiskauneutta elokuvassa edustavat Natalie Stone ja Kim Little. Muissa rooleissa ovat mm. Victor J. Springer, Emilio Roso ja Michael Tower. Ei tätä elokuvaa toistamiseen voi katsoa, ellei sitten ole reilusti olutta matkassa.
Pisteet: 2/5
2012: Ice Age
Lisää Asylumin tuottamaa video / tv-halpistelua. Elokuvallisesti tämä oli samalla tavalla kun edellinenkin, mutta tämä oli miljoona kertaa viihdyttävämpi. Elokuvan ohjasi joku Travis Fort, jonka ainoaksi elokuvaksi tämä on jäänyt, tosin leffakin on tehty viime vuonna joten ei ihme. Kaksikon Paul Sinor ja Victoria Dadi, jotka ovat yhdessä kirjoittaneet lentokonetrillerin Airline Disaster (2010), ovat käsikirjoittaneet tämän aika paljon Roland Emmerichin "The Day after Tommorowista" ammentavan tarinan. Tarinassa alkaa vuonna 2012 jääkausi ja Hartien perhe hyppää autoon matkatakseen New Yorkiin pelastamaan perheen teinitytär, koska jääkausi tulee iskemään sinne pahiten. Juoni plagio edellämainittua elokuvaa reilusi eikä muutenkaan juhli omaperäisyydellään. Travis Fortin ohjaus vie tarinaa kohtalaisesti eteenpäin, mutta silti tarina jää junnaamaan aivan liikaa puolenvälin tietämillä. Umpisurkeat tietokone-efektit tuovat mieleen jonkun GTA-pelin eikä elokuvaa. Siitä tulee tahatonta komediaa kun lähes kaikkissa toimintakohtauksissa autot, lentokoneet, helikopterit ja ilmakuvissa maisemat on värkätty tietokoneella. Pidemmän päälle semmoinen käy pitkäveteiseksi. IMDb:n käyttäjäkeskiarvo on elokuvalla 2.4 eli aika lähelle oikeaa. Näyttelijätyö on myös aivan amatööritasoa. Patrick Labyorteaux on Hurtien Bill-isänä melkoinen jokapaikanhöylä. Teri-äitinä nähdään aika MILF Julie McCullough joka on aika pihalla, samoin kuin Labyorteaux. 21-vuotias Katie Wilson, joka on näytellyt High-School komeidoissa, on perheen Julia-tyttärenä aika herkku. Ei hänkään pääse tekemään roolissaan mitään ihmeellistä, haahuilee vain Logan-nimisen (Kyle Morris) poikakaverinsa kanssa jääkauden kouraisemassa Nykissa. Herää vain kysymys: Miten ihmiset voivat kävellä kaupungilla ilman hattuja, hanskoja ja talvivaatteita, jos kerta pihalla on -60 astetta pakkasta? Kyseinen juttu ei ole elokuvan ainoa epäloogisuus. Venäläissyntyinen Nick Afanasiev on perheen Nelson-poikana aivan tajuttoman surkea. Mies on tehnyt rooleja lähes yksinomaan lyhytelokuvissa. Elokuvan sivunäyttelijätkään eivät vakuuta. Rooleissa ovat mm. Cedric Scott, Chacko Vadaketh, Ted Monte ja David Light. Elokuvallisesti tämä on helvetin surkea, mutta muutamat naurut tästä irtoaa.
Pisteet: 3/5
Mega Piranha
Ja sitten lisää Asylumia. Tämän roskamestari Eric Forsbergin kirjoittaman ja ohjaaman elokuvan olen jo kahdesti nähnyt ja vieläkin se on niin urpo ettei tosikaan. Tehosteet ovat niin surkeat että monessa videopelissäkin on laadukkaammat. Ylimittaiset Pirajat pistävät amerikanmaata tuusan nuuskaksi ja se näyttää todella koomiselta. Eikä Forsbergin rustaama käsikirjoitus tarjoa mitään syvällistä tarinaa. Venezuelassa katoaa Yhdysvaltain suurlähettiläs ja Paul Loganin puisevasti näyttelevä Erikoisagentti Jason Fitch lähetetään tutkimaan tapausta. Epäillyksi suurlähettilään katoamistapauksessa nousevat paikalliset terroristit, mutta onko kyse jostain paljon suuremmasta? Floridan rannikoita alkaa uhkaamaan tutkijaryhmältä karanneet kerrostalojen kokoiset Pirajat. Finch yrittää estää jättipirajoiden invaasion, yhdessä naistutkija Sarah Monroen kanssa. Roskaahan tämä on, mutta viihdyttävää roskaa. Pääroolissa nähtävä Paul Logan on samaa tasoa kun virkaveljet Seagal ja Van Damme. Logan aloitti uransa 90-luvun puolivälissä ö-luokan pehmoeroottissa elokuvissa kuten L.E.T.H.A.L. Ladies: Return to Savage Beach (1998) ja Club Wild Side (1998). Mukaan mahtuu myös toimintaleffoja kuten American Tigers (1996) ja Blazing Force (1996). Naistutkija Sarah Monroen roolissa on 80-luvulla teinipopparina tunnettu Tiffany. Hän on nätti, muttei hän osaa näytellä käytännössä yhtään. Elokuvan parhaimman roolin tekevä Barry Williams Fitchin ystävänä ja työnantajana. Walker, Texas Ranger tv-sarjasa nähtävä David Labiosa on kohtalainen Venezuelan armeijan korruptoituneena eversti Antonio Diazina. Muissa elokuvan osissa nähdään mm. Jude Gerard Prest, Jesse Daly ja aika namupala Cooper Harris. Elokuvan Venezuela-otokset on filmattu Belizessä, Floridan kaupunkiotokset Los Angelesissa ja rantakuvat Long Beatchillä. Chris Ridenhour vastaa soundtrackistä, kuten monissa muissakin Asylumin elokuvissa. Viihdyttävä roskaleffa, joka on katsomistani Asylumin elokuvista sieltä raaimmasta päästä.
Pisteet: 3/5
Eilen, tänään, huomenna
Tämä Vittorio De Sican ohjaama episodikomedia tuli nähtyä nyt toistamiseen. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva ei vain ollut niin hyvä, mutta nyt näin sen DVD:ltä italiaksi, ilman sitä umpisurkeaa englanninkielistä jälkiäänitystä. Hahmot saivat aivan uudenlaisen identiteetin kun ääni ja naama synkkasivat keskenään. De Sican ohjaus on nerokasta, samoin käsikirjoitus, josta vastasivat Eduardo De Filippo, Isabella Quarantotti, Alberto Moravia, Cesare Zavattini, Bella Billa, Lorenza Zanuso ja Cesare Zavattini. Elokuva koostuu siis kolmesta erillisestä tarinasta, jotka kertovat tarinan miehestä ja naisesta, joita näyttelevät Marcello Mastroianni superkaunis Sophia Loren. Ensimmäinen episodi, "Adelina", kertoo nuoresta Adelina-nimisestä naisesta, jolla on ongelmia velkojien ja poliisien kanssa. Italian laissa on pykälä että vankilaan ei voi joutua jos nainen on raskaana. Aviomies Carmine joutuu hommiin ja aina kun poliisit ovat hakemassa naista vankilaan, on uusi lapsi tuloillaan. Pitkään tätä ei voi jatkua, kun Carmine ei jaksa enää tehdä uutta muksua, on todellisuus kohdattava silmästä silmään ja Adelina menee istumaan tuomionsa. Toinen episodi, "Anna", kertoo naimisissa olevasta Annasta, joka aviomiehensä ollessa kotoa poissa, ottaa autonsa ja ottaa kyytiinsä rakastajansa Renzon ja he lähtevät ajamaan kohti Rooman maaseutua. Kolmas osa, "Mara" on hauska kertomus eräästä roomalaisesta Prostituoidusta, Marasta, jonka elämä hymyilee ja kaikki on kunnossa. Hänellä on myös hyvä vakioasiakas, herrasmies Augusto Rusconi. Maran huonetta vastapäätä elää papiksi opiskeleva nuori mies rakastuu Maraan, on tiedossa ongelmia. Miehen isoäiti ei hyväksy naista, koska tämä on vastoin katolisia oppeja oleva "ilolintu". Mies ilmoittaa perheelleen että Mara on Jumalaakin tärkeämpi eikä lähde jatkamaan opintojaan. Mara ja Augusto alkavat kääntämään miehen mieltä. De Sican käsissä on syntynyt draamaa ja komediaa hyvin yhdistelevä elokuva eikä Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinto mennyt vuonna 1964 väärään osoitteeseen. Mastroiannin ja Lorenin lisäksi elokuvassa näyttelevät mm. Aldo Giuffrè, Armando Trovajoli ja Gianni Ridolfi. Erinomainen mestariteos monessa mielessä. Loren on 29-vuotiaana syötävän hyvän näköinen. Täydellinen elokuva.
Pisteet: 5/5
1.5
Asterix ja Obelix vastaan Caesar
Asterix ja Obelix ovat nuo kaksi vekkulia gallialaista, jotka piirtäjä Albert Uderzon ja käsikirjoittaja René Goscinnyn loivat. Animaatiota hahmoista on tehty jo 60-luvun lopussa, mutta vasta vuonna 1999 Claude Zidi ohjasi ensimmäisen näyteltyn Asterix-elokuvan, Astérix et Obélix contre César, joka on saanut kaksi jatko-osaa ja kolmas on ensi-illassa tänä vuonna. Zidin ohjaaman ranskalais-saksalais-italialaisen hupailun käsikirjoittivat Zidin kanssa Gérard Lauzier. Elokuva kertoo pienestä, rauhaarakastavasta kylästä Etelä-Ranskassa. Asia, mikä tekee tästä kylästä erilaisen verrattuna muihin pieniin kyliin on se että se on ainoa läntti Galliaa, jota Rooman keisari, Julius Caesar ei ole onnistunut valloittamaan. Sehän ei sovi Caesarin kunnialle ja hän päättää lähettää sotajoukkonsa (jälleen) valloittamana kylää. Caesar päättää tarkistaa samalla omakätisesti ovatko huhut kylän valloittamattomuudesta todella totta. Roomalaiset sieppaavat kylän vanhan ja viisaan tietäjä Akvavitixen ja vievät leiriinsä. Asterix ja Obelix lähtevät pelastaamaan tietäjää. Elokuvassa on paljon vauhdikasta toimintaa, komediaa ja efektit ovat sarjakuvamaiset, vaikkapa aika kököt osin. Zidin ohjaus on kohtalaista, muttei mitenkään ihmeellistä. Elokuva on ihan katsottava, muttei ole mitenkään erikoinen verrattuna muihin komedioihin. Näyttelijät ovat aika hyviä ja tuovat mieleen alkuperäiset roolihahmonsa. Christian Clavier tulkitsee Asterixia erinomaisesti ja pulskan Obelixin osassa nähdään Gérard Depardieu, joka tekee roolinsa loistavasti. Italialainen Roberto Benigni on pahana roomalaisena erinomainen, samoin Caesarina nähtävä saksalainen Gottfried John. Mimosa-tytön roolissa nähdään kuuma Laetitia Casta, jonka tissit tulevat hyvin esille avonaisesta kaula-aukosta. Lurps! Muutkin näyttelijät suorittavat omat tonttinsa kunnialla, kuten Akvavitixin roolissa nähtävä Claude Piéplu. Didier Cauchy tekee muutaman sekunnin roolin Casearin Brutus-poikana. Hauska eurooppalainen seikkailuelokuva, jonka jaksaa katsoa monesti, muttei yllä ihan kirkkaimpaan kärkeen.
Pisteet: 4/5
Dracula
Nyt sitten näin tämänkin kauhuklassikon vuodelta 1931. Tämä Tod Browningin ohjaama klassikko oli ensimmäinen Dracula-filmatisointi, joka kuvattiin lupineen päivineen. Karl Freund toimi Browningin apuohjaajana tässä elokuvassa. Ei tämä kyllä mikään hyytävistä hyytävin ollut, siinämielessä petyin hieman, mutta otetaan huomioon valmistusvuosi. Browning saa Garrett Fortin käsikirjoituksen elämään, mutta ei sitä kauhua saada luotua kuin muutamin paikoin. Tehosteet oli kuitenkin aika tököt, esimerkiksi lentävä lepakko oli ihan selvästi muovinen lelu, joka heilu narujen varassa. Siinä kohtaa meni kaikki uskottavuus tähän rainaan. Jaksoin katsella kuitenkin loppuun saakka. Elokuva kertoo seurueesta, jotka ovat matkalla Transylvaaniassa, Unkarissa. Yksi seureen jäsenistä menee varoituksista huolimatta kreivi Draculan linnaan ja Dracula tekee miehestä alamaisensa. Sitten nämä matkaavat Lontooseen ja Dracula menee seurapiireihin vaanimaan kauniita tyttöjä, joita voisi purra. Väkivaltaa ei ole pahemmin eikä erotiikkaakaan löydä pahemmin. Näyttelijät näyttelevät reilusti yli, kuten 30-luvulla oli tapana. Unkarilaissyntyinen Bela Lugosi on kuin ilmetty Dracula ollen kirkaasti elokuvan parhaimmistoa. Mina Harkerin osassa nähdään seksikäs Helen Chandler. John Harkerina on David Manners, Renfieldinä Dwight Frye ja Van Helsinginä Edward Van Sloan. Näyttelijät, varsinkaan naiset, eivät ole mitenkään kummoisia, juoni on ihan ok, mutta silti aika on syönyt elokuvan tehoa aika reippaalla kädellä.
Pisteet: 3,5/5
2.5
Rion yö
Yleensä vanhat kotimaiset on neljän-viiden tähden elokuvia, mutta tämä Ville Salmisen vuonna 1951 ohjaama musikaalikomedia ei jaksa viihdyttää ihan niin korkeiden pisteiden edestä. Salmisen ohjaus on ihan mukiinmenevää, Toivo Kauppisen ja Inkeri Marjasen käsikirjoitus, joka pohjautuu Unto Koskelan runoon "Kuubalainen serenaadi", on ihan vekkuli, mutta tarinan käyntiinlähtö yskähtelee ja pahasti. Ensin on lähes puolet elokuvasta tanssi ja musiikkiesityksiä ja sitten kun tarina lähtee kunnolla käyntiin, ei siinä ehdi tapahtua paljoa. Huumori on kuitenkin hauskaa ja laulut kivoja, muttei homma vain toimi niin hyvin kuin olisi toivonut. Elokuva kertoo kolmesta merimiehestä, Lekasta, Tapsasta ja Lassesta, jotka rantautuvat Rioon, Brasiliaan. Kaupungissa he menevät showravintolaan, jossa heitä palvelee kuvankaunis tanssija-tarjoilija Carmen Conchita. Paikallinen pahis, Don José, "Valkoinen Kuolema" , haluaa Carmenin vaimokseen ja kaappaa tämän. Kolme rohkeaa merimiestä aloittavat pelastusoperaation, josta ei huumoria puutu. Mukana on myös suomalainen huijari Mikko. Näyttelijät ovat erinomaisia. Pääkolmikkona nähdään Leif Wager, Tapio Rautavaara ja Lasse Pöysti. Kauniin Carmenin roolissa on hemaiseva Assi Nortia, jota on ilo katsella. Ville Salminen on erinomainen pahiksena ja Reino Valkama on tuttuun tyyliin lähes lakkaamatta äänessä. Sivuosissa nähdään mm. Rauni Luoma, Kaarlo Wilska, Kalle Peronkoski, Leo Lähteenmäki ja Pentti Siimes. Ei tätä ihan heti katsele uudelleen, senverta kökkö tekele kuitenkin.
Pisteet: 3/5
This Ain't Dracula XXX
Tämänkin leffan näin sitten jo toistamiseen. Ei tästä voi paljoa sanoa. Bram Stolkerin alkuperäistarinaan pohjautuvan aikuisviihdepläjäyksen vuonna 2011 ohjannut Axel Braun on saanut aikaan semmoisen keskitason pornoilun. Omassa genressään tämä on selvä piristysruiske muuten ankeaan tuotantoon. Tässä on jopa jonkilainen juonenpuolikas. Jonathan Harker (Jeremy Bilding) on myymässä Lontoolaista taloa kreivi Draculalle (Evan Stone) Transylvaaniassa. Ensimmäisenä yönään linnassa kolme isopovista vampyyrinaista (Bridgette B, Jennifer Dark ja Brandy Aniston) hoitelevat Jonathanin. Erinomainen kohtaus. Sitten samaan aikaan Jonahtanin vaimo Mina (Jessi Palmer) odottelee miestään ja Minan ystävätär Lucy (Marie McCray) auttaa ystävää hädässä. Hienosti toteutettu pätkä tämäkin oli. Kolmas kohtaus ei olekkaan ihan niin hyvä kuin kaksi aiempaa. R.M. Renfield (Tom Byron) on joutunut mielisairaalaan ja hoitajatyttö (Krissy Lynn) antaa miehen purkaa paineita. Sitten Lucya purraan ja hän haahuilee valkoisessa yöpaidassaan hautausmaalla. Tohtori Van Helsingin (Andy Appleton) kanssa on kaksi miestä, Quincey Morris (Alan Stafford) ja lordi Arthur Holmwood (Joey Brass) jotka jyystävät Van Helsingin katsellessa vieressä, Lucya. Viimeinen kohtaus on sitten taas laadukkaampaa materiaalia. Mina Harker joutuu viimeinen kreivi Draculan käsittelyyn. Näyttelijät tekevät roolinsa kohtalaisesti, mutta elokuvan suurin ongelma on tarinankerronta. Braun osaa ohjata naivia ihmisiä, mutta tarina etenee niin vauhdikkaasti ja juonta eteenpäin vievät pätkät ovat toivottomat surketa CGI-animaatiota. Muuten ihan kiva Adult-pätkä.
Pisteet: 3/5
4.5
Madagascar
Tämä kaksikon Eric Darnell ja Tom McGrath ohjaama animaatioseikkailu on tullut monasti katsottua, mutta suomeksi dubattuna. Nyt päätin tsekata rainan alkuperäisillä äänillä. Elokuva on hauska myös enkuksi. Nelikon Mark Burton, Billy Frolick, Eric Darnell ja Tom McGrath. Tarinahan kertoo neljästä eläimestä: Alex - leijonasta (Ben Stiller), Marty-seeprasta (Chris Rock), Melman-kirahvista (David Schwimmer) ja Gloria-virtahevosta (Jada Pinkett Smith). He joutuvat erilaisten sattumien kautta Madacasgarin saarelle, Afrikkaan. Saarella nelikko tapaavat itserakkaan Julien-kissamakin (Sacha Baron Cohen) ja hänen uskollisen neuvonantajansa Mauricen (Cedric the Entertainer). Elokuvan hauskimpiin kuuluvat pingviininelikko Kippari (Tom McGrath), Alokas (Christopher Knights), Kowalski (Chris Miller) ja Rico (John DiMaggio). Ääninäyttelijät hoitavat hommansa kunnialla lävitse, elokuvan animaatio on aikaan nähden (elokuva valmistui vuonna 2005) erinomaista, musiikki (Hans Zimmer) ja varsinkin Sasha Baron Cohenin esittämä hauska kappale "I Like To Move It, Move It". Klassikko, joka lukeutuu parhaimpiin 2000-luvulla tehtyihin amerikkalaisiin animaatioelokuviin.
Pisteet: 5/5
6.5
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki
Tämä kolmas Indiana Jones vuodelta 1989 on yksi parhaita seikkailuelokuvia koskaan. Vaikka katselukertoja on kertynyt jo monenmonta, ei tämän parissa voi kyllästyä. Ei todellakaan. Steven Spielbergin ohjaus on tasokasta kautta elokuvan eikä suvantovaiheita pahemmin ole. Käsikirjoituksesta vastasi Tappava Ase 2:sen ja Mustanaamion kirjoittanut Jeffrey Boam. Tarinassa etsitään maineikasta Jeesuksen viimeistä pikaria, Graalin maljaa ympäri eteläistä Eurooppaa ja Egyptiä. Mukana ovat myös natsit ja Indyn työtoveri Marcus Brody, Egyptiläinen Sallah ja Indyn oma isäukko Henry Jones. Huumoria on juuri sopivasti, toimintaa rutkaasti ja paljon pseudohistoriallisia olettamuksia sekä vaihtoehtohistoriaa. John Williamsin säveltämä teemasävelmä on myös erinomainen ja iskevä. Indin roolissa jatkaa erinomaisesti tuttuun tyyliin Harrison Ford. Konkarinäyttelijä Sean Connery on ilmiömäinen isä-Jonesina. Marcus Brodyn humoristisesta hahmosta vastaa Denholm Elliott. Seksikäs miisu Alison Doody on erinomainen itävaltalaisena naistohtorina. Sallahina nähdään erinomainen vitsiautomaatti John Rhys-Davies. Yhtenä pahiksista nähdään Julian Glover, amerikkalaisena liikemies Walter Donovanina. Michael Byrne on natsikenraali Vogelina myös hyvä. Nuoren Indyn roolin tekee nuorena kuollut River Phoenix. Itse Aatukin nähdään elokuvassa, näyttelijänään Michael Sheard. Elokuva on klassikko, mutta yksi pieni vika kuitenkin on. Elokuvan saksalaiset puhua pulputtavat englantia. Italialaiset puhuvat englantia, egyptiläiset puhuvat englantia. Loppujenlopuksi se on melko pieni moka, mutta kumminkin.
Pisteet: 5/5
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)