Viikko 19

11.5

Kill Bill: Vol. 1

Quentin Tarantino tunnetaan monista loistavista elokuvistaan kuten Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta (1994), Reservoir Dogs (1992) ja  Grindhouse: Death Proof (2007). Myös tämä vuonna 2003 valmistunut kaksiosaisen Kill Bill-elokuvan ensimmäinen osa on sitä tuttua Tarantino-laatua. Elokuvan käsikirjoitussuunitelmat saivat alkunsa jo vuonna 1992 kun Tarantino ja Uma Thurman alkoivat ideoimaan sitä Pulp Fiction-elokuvan tekemisen lomassa. Viimeinen vuonna 2003 valmistui ensimmäinen kahdesta elokuvasta. Elokuva kertoo verellä, huumorilla ja nerokkaalla dialogilla kuorrutetun kertomuksen entisestä palkkamurhaajasta Musta Mambasta, jonka entiset liittolaiset hyökkäävät Bill-nimisen miehen johdolla hääkappeliin El Pasossa, Teksasissa ja murhaavat koko seurueen, vain Morsia alias Musta Mamba jää eloon, joutuen vuosiksi koomaan. Hän päättää herättyään aloittaa oman sotansa entisiä liittolaisiaan vastaan ja ensimmäiseksi kohteekseen valitsee Japanissa elävän O-Ren Ishiin. Siinä ensimmäinen osa lyhkäisyydessään. Vaikka juoni voikin tuntua todella yksinkertaiselta, on se silti yksi aikansa upeimmista toimintaleffoista. Tarantinon ohjaus lähentelee neroutta, samoin miehen musavalinnat elokuvassa. Tarantinon kautta olen avannut omaa musamakuani. Tässä elokuvassa kuullaan mm. kappaleet "Bang Bang (My Baby Shot Me Down)" (Nancy Sinatra), "Twisted Nerve" (Bernard Herrmann), "That Certain Female" (Charlie Feathers), "Il Grande Duello / The Grand Duel (Luis Bacalov),  "The Lonely Shepherd" (Gheorghe Zamfir), "I Walk Like Jayne Mansfield" ja "Woo Hoo" ( The 5.6.7.8's) ja "Flower of Carnage (Shura No Hana)" (Meiko Kaji). Loistava soundtrack toden totta. Tarantino yhdistää neron otteellaan myös lukuisia eri genrejä kuten westerniä, komediaa, trilleriä, Vigilante-elokuvia, Samuraielokuvia ja jopa animea. Juuri kyseinen kohtaus, joka on toteutettu animena, on elokuvan raaimmasta päästä. Ääninä kuullaan kyseisessä kohtauksessa Digimon Adventuren Mimi Tachikawan alkuperäisäänenä tuttu Ai Maeda sekä Naomi Kusumi ja Hikaru Midorikawa. Muutenkin elokuva on yksi raaimpia amerikkalaiselokuvia, mutta suurin osa verenlennätyksestä menee komiikan puolelle, niin ylenpalttista se on. Elokuvan pääroolissa nähdään roolinsa juuri passeli Uma Thurman. Thurmanin vastavoimana, pahana O-Ren Ishiinä, nähdään aasialais-amerikkalainen Lucy Liu. Liu tekee roolinsa todella tunteella. Kohtaus, jossa Jun Kunimuran (Audition, Itci The Killer) näyttelemä Tanaka-pomo alkaa vittuilemaan Ishinille ja menettää päänsä, on hieno todistus Liun näyttelijätaidoista. Pariisissa syntynyt Julie Dreyfus (Kunniattomat paskiaiset, Kuolemaa kauheampi) tekee myös hienoa työtä Ishiin oikeana kätenä, Sofie Fatalena. Billin uutena rakastana ja luotettavana palkkamurhaajana, Elle Driverinä, on roolinsa sopiva Daryl Hannah. Elokuvan alkupuolella on kohtaus, jossa Musta Mamba tappaa yhden häntä vastaan kääntyneistä henkilöistä. Kyseessä on Vivica A. Foxin näyttelemä Vernita Green. Billin hahmoa ei näytetä kasvoista, mutta jo edesmennyt David Carradine tekee hänen hahmostaan inhottavan pelkästään käsien liikkeillään ja äänellään. Billin renttuveljen, Budin, roolissa nähdään Tarantinon kaveriporukkaan kuuluva roskaleffojen spesialisti Michael Madsen (Piranhaconda, Love.com), joka ei tässä avausossa pääse loistamaan. Sion Sonon ohjaamassa Ekusutessa (2007) ja Kinji Fukasakun ohjaamassa Battle Royalessa (2000) loistanut Chiaki Kuriyama tekee nuorena lukiolaistyttö Gogo Yubarina upeaa työtä. Lyhyestä visiitistään huolimatta Sonny Chiba (Gekitotsu! Satsujin ken ; Fung wan: Hung ba tin ha) varastaa lähes koko show´n, varsinkin sanailleessan hauskasti Kenji Ohban näyttelemän sushikokin kanssa. Muissa osissa nähdään legendaarinen Chia Hui Liu, Michael Parks ja Michael Bowen. Loistavia näytteliöitä on iso nippu, Tarantinon ohjaus on nerokasta ja musiikki rokkaa kybällä.

Pisteet: 5/5