3.9
Hornblower: The Even Chance
Odotin tältä Andrew Grieven ("Hornblower"-elokuvat) ohjaamalta telkkuelokuvalta kenties paljon enemmän kun onnistuin saamaan. C.S. Foresterin ("Afrikan kuningatar", "Kapteeni Horatio Hornblower") tarinoihin perustuvan käsikirjoituksen teki Russel Lewis ("Sharpe's Peril", "Bestman"). Tarina, tai itseasiassa tarinat ovat kyllä sinällä ihan mielenkiintoisia, mutta miksi niin monta on täytynyt tunkea yhteen pötköön. Pituutta on karvan verran yli kolme tuntia, mikä alkaa puolenvälin tienoilla ärsyttämään. Rytmitys ei toimi sitten ei ollenkaan. Jos nämä olisi pätkinyt 45 minuutin jaksoiksi, homma olisi ollut selvemmin seurattavissa. Elokuvan keskushenkilönä on nuori 17-vuotias Horatio Hornblower (Ioan Gruffudd), joka tulee kapteeni Keenen (Michael Byrne) komentamaan osastoon. Jack Simpson-niminen mies (Dorian Healy) ei pidä tästä alkuunkaan. Alkaa vihanpito, joka päättyy vasta kaksintaisteluun. Elokuvan parhaimmaksi jaksoksi juonenjuonetuksen osalta nousee loppu, jossa britit ovat Ranskassa auttamassa kapinallisia vastaan taistelevia ranskalaisia. Gruffudd ("Titanic", "Kuningas Arthur") tekee pääroolissa hyvää työtä, samoin Dorian Healy ("Viimeinen keikka", "Soldier Soldier"). Monet sivuosissa nähtävät näyttelijät puuttuvat IMDb:n tietokannasta, mutta Marie-naisen roolissa ollut söpöläinen, sekä murhanhimoista ranskalaisupseeria näytellyt mies olivat erinomaisia. Vincent Grass ("Ruusuinen elämäni", "Le centre du monde") on ranskaisen aluksen kapteenina erinomainen. Sean Gilder ("Hävytöntä", "Gangs of New York") tekee merimiehenä myös erinomaisen roolityön, ollen jopa hieman humoristinen lisä paikoitellen. Musiikki on toimivaa, ja kielien käyttö, kunnes menee siihen ettei sitä ranskaa enää puhuta kun satunnaisesti. Eli ranskalaiset puhelivat toisilleen ranskaksi, mikä vei viimeisenkin ilon katsella tätä. Sopivan väkivaltainen, mutta paikotellen aivan tolkuttoman kliseinen tapaus. Ja liian ylipitkä.
Pisteet: 2/5
4.9
Messalina
Rooman keisari Claudiuksen kolmannesta vaimosta kertova historiallinen aikuisviihde-elokuva vuodelta 1996. Ja ohjaajana oli kukas muu kuin Joe D´amato, joka myös käsikirjoitti tämän. No ei tämä pääse lähellekkään D´amaton parhaiden joukkoon, sellaista sontaa tämä oli. 85 minuuttia saa kestää surkeita akteja, joissa ei näytetä mitään. Muutama parempi oli mukana, mutta surkea silti. Pääroolissa Messalinana nähdään saksalainen Kelly Trump (komedia "Agnes und seine Brüder", "Kelly in Ekstase 2"), joka on ihan sievä 26-vuotias neitokainen. Muissa osissa olivat mm, Hakan Serbes, Backey Jakic, Olivia Del Rio, Jessica Gabriel, Laura Lee ja Ursula Moore. Elokuvan soundtrack oli ihan toimiva, mutta kuvaajanakin toiminut D´amato oli paikoin ihan selvästi pihalla kun talitintti. Unkarinkielinen dubbaus teki myös sen ettei elokuvasta saanut juonesta kiinni millään tasolla. Voi tämän katsoa kerran viiteensataan vuoteen.
Pisteet: 1,5/5
8.9
Punaisten lyhtyjen kaksoset
Vuonna 2011 valmistettu dokumenttielokuva hollantilaisista Fokkensin sisaruksista (Louise ja Martine), jotka ovat toimineet lähemmäksi viisikymmentä vuotta prostituoituina Amsterdammissa. Kaksikon Gabrielle Provaas ("The Mozart Bird", "American Skin 2: Eagles Gathering") ja Rob Schröder ("Een schitterend ongeluk", " Sonic Fragments - The Poetics of Digital Fragmentation") ohjaama elokuva kertoo paikoin humoristestikkin sisarusten vaikeasta tiestä aina lapsuudesta 2000-luvulle asti. Elokuvan alkuperäinen nimi on Ouwehoeren, mutta suomenkielinen nimi viittaa myös samannimiseen elämänkertakirjaan, joka on vastikään julkaistu suomeksi. Dokumentti itsessään oli mielenkiintoinen, mutta ei silti ole mitenkään henkeäsalpaavan ihmeellinen. Danny Maladon (tv-sarja "Waltz") upea musiikki ja Wiro Felixin ("Jack, the Balkans & I", "Zes minuten") kuvaus ovat elokuvan valttikortteja sekä sisarusten humoristinen jutustelu. Koska aihe ei ole mitenkään lähellä sydäntäni, veroittaa se pisteitä hieman.
Pisteet: 3,5/5
9.9
Babylon 5: War Without End
Babylon 5 oli vuosina 1993-1998 valmistettu scifisarja, joka kertoo avaruuskaupunki Babylon 5:stä. Tämä kaksiosaisesta episodista muodostuntut "elokuva" on kolmannelta kaudelta. Käsikirjoituksesta vastasi sarjan luoja J. Michael Straczynski ("Thor", "Babylon 5:Tie Babyloniin") ja ohjaajana toimi Michael Vejar ("Ihmemies MacGyver: Kadonnut aarre", tv-sarja "FX-murha tilauksesta"). Elokuvan keskushahmoina ovat siis Babylon 5:den uusi kapteeni John Sheridan (Bruce Boxleitner), komentaja Susan Ivanova (Claudia Christian), Babylon 5:den turvallisuuspäälikkö Michael Garibaldi (Jerry Doyle), Mimbari-rodun suurlähettiläs Delenn (Mira Furlan), tämän lähin apulainen Lennier (Billy Mummy) sekä Babylon 5:lle palannut entinen kapteei Jeffrey Sinclair (Michael O´Hare). Mukana on kolmannelle kaudelle mukaan tullut rajavartija Marcus Cole (Jason Carter). Heidän tehtävänään on ratkaista Babylon 4:sen salaisuus. Elokuva etenee koko 80 minuuttisen sujuvasti eteenpäin. Aikamatkustus on sekavaa, mutta niinhän se kaikissa aikamatkustuselokuvissa on. Christopher Franken säveltämä musiikki on toimivaa, efektit yllättävän nätin 90-luvun tuotokseksi (paikoin on pelimäisyttä havaittavissa). Hieno scifistely pienestä epäselvyydestä huolimatta.
Pisteet: 4,5/5
Warbirds
Harvoin sitä tulee vastaan näin hengetöntä scifikauhua mítä tämä Kevin Gendreaun ("Scary movie 2", "Antibody") ohjaama Warbirds oli. Myös Gendreaun kirjoittama käsikirjoitus oli aika pökkelö ilman mitään ihmeellistä koukkua. Heti ekassa kohtauksessa kerrotaan kuka on elokuvan pahis. Sitten lauma naislentäjiä (Jamie Elle Mann, Shauna Rappold,Lucy Faust, Gizza Elizondo ja Stephanie Honore) vuonna 1945 vievät sotilasjoukon johon kuuluvat eversti Jack Toller (Brian Krause), kersantti John Lee (Caleb Michaelson) ja kersantti Murphy (Jon McCarthy) japanilaisten valtaamalle saarelle, jossa vielä alun teurastuksesta henkiin ovat jääneet kapteeni Ozu (Tohoru Masamune) ja sotamiehet Takashi (Dennis Nguyen), Kodama (Henry Ku) ja Katzu (Marel Medina). Nelikon Gendrau, Christian McIntire, John Terlesky ja Scott Wheeler suunittelema idea on nerokas, mutta kun sitä ei hyödynnetä yhtään. Ei väkivaltaa, ei verta, ei tissejä, ei huumoria, ei yhtään mitään mikä viihdyttäisi. Hahmot ovat tylsiä, varsinkin karseeta englantia puhuvat japanilaset hahmot. Naiset ovat kauniita, mutta kun ei ole ryntään rynnästä, ei tästä saa mitään iloa silläkään saralla. Billy Lincolnin säveltämä musiikki on paikoin koomisen ylivedettyä. Tehosteet taas toivat mieleen XBox 360-pelit eli oli laadukkaampaa kun muissa Direct-to-TV elokuvissa. Myös juonenkuljetus tuo liikaa mieleen videopelit tyyliin Medal of Honor. Aika tylsä kauhu.
Pisteet: 1,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti