Kaappaus raiteilla
"Under Siege 2: Dark Territory" on Sensei-Seagalin viimeisiä kunnollisia elokuvia. Tämän jälkeen statuksen "kunnon elokuva" sai vielä elokuvat "Patriootti" (1998) ja "Exit Wounds" (2001), loput ovat sitten viihdyttävää liukuhihnatusinasontaa. Elokuvan ohjasi 1992 "Freejack"-toimintaleffan ohjannut Geoff Murphy ("Nuoret sankarit II", "Huomisen tuska") saaden aikaan kohtuu viihdttävän, paikoitellen aika tylyn väkivaltakonserton, jonka nuotiston ovat tehneet Richard Hatem ("Mothman - sanansaattaja", "Miracles") ja Matt Reeves ("Felicity", "The Yards"). Homma toimii hyvän huumorin säestämänä, myös Basil Poledourisin säveltämä soundtrack on kohtalaista. Tehosteet ovat hyvin tehtyjä, mutta loppusekoilun aikana paistoi vuosi 1995 ja CGI-tehosteiden uutuus hieman silmään, senverta tökeröä se oli. Viihdyttävän leffan takaavat loistavat näyttelijät, päähyviksenä Steven "sensei" Seagal joka pistää pahiksia kaaliin että ropina käy. Pääpahiksena nähdään ulkomuodoltaan rooliinsa sopimaton Eric Bogosian ("Talk Radio", "SubUrbia") joka teke kuitenkin kohtalaisen roolityön. Hänen oikeana kätenään nähdään antiRambo Everett McGill ("Taistelu tulesta", "Heartbreak Ridge") joka tekee upeaa työtä. Nuori (17-v) Katherine Heigl ("Paksuna", "Saman katon alla") on napapaidassaan seksikäs näky ja kuola valui aina kun neitokainen oli ruudussa. Huumoriveikon roolissa nähdään loistava Morris Chestnut ("Boyz n the Hood - kulman kundit", "Asema 49"). Erityismainnan saavat superseksikäs Sandra Taylor ("L.A. Confidential", "Morsian karkuteillä") ja myös hotti Brenda Bakke ("Hot Shots 2 - kaikkien jatko-osien äiti", "Tales from the Crypt - pahan lähettiläs"). Näyttelijät hoitavat tehtävänsä mallikkaasti ja leffa on muutenkin pikkuviostaan huolimatta loistava.
Pisteet: 4/5
6.3
Andrei Rublev
Tämä oli jo kenties kolmas kerta kun katselen tämän vuonna 1966 valmistuneen Andrei Tarkovskin ohjaama klassikon, joka kertoo munkista ja ikonimaalarista Andrei Rublevista ja hänen elämänsä eri vaiheista. Elokuva on maaginen, upea, ihmellinen. Vadim Yusovin ("Solaris", "Ei paluuta) kuvaus, Vyacheslav Ovchinnikovin ("Sota ja rauha", "Maa") musiikki ja Andrey Konchalovskiyn (televisiosarja "Odysseia", "Siperian pikajuna") kirjoittama käsikirjoitus ovat todella vakuuttavia. Muutamat kohtaukset olivat täydellisiäkin täydellisempiä kuten "Jeesuksen ristiinnaulitseminen" ja "loppujakso". Myös näyttelijät tekevät todella loistavaa työtä, Anatoliy Solonitsyn ("Stalker", "Peili") Andrei Rublevin osassa sekä Ivan Lapikov ("Quiet Flows the Don" brittiversio", "Nash dom") Kirillinä. Muissa osissa olivat mm. Nikolay Grinko, Nikolai Sergeyev, ohjaajana myös mainetta niittänyt Irma Raush, nuori 20-vuotias Nikolay Burlyaev sekä Nikolai Grabbe. Näyttelytyö on mahtavaa, samoin ohjaus, nätti kuvaus ja loistava dialogi, soundtrackiä unohtamatta.
Pisteet: 5/5
7.3
Little Fish
Kerrankin päätin ottaa kirjastossa viisi leffaa tyyliin "sika säkissä" ja ensimmäinen näistä on tämmöinen australialainen Rowan Woodsin ("The Boys", "Farscape") ohjaama ja Jacquelin Persken (televisiosarjat "Spirited" ja "Love My Way") kirjoittama draama kolmekymppisetä Tracystä, joka on ollut neljä vuotta heroiinista kunnes ex-poikakaveri ja muutamat muut henkilöt tulevat sekoittamaan pakkaa. Täytyy myöntää, osaa Woods rakentaa mielenkiintoisen tarinan huumeista ja huumeriippuvuudesta, mutta elokuva on silti paikoittellen liian hidas ollakseen 100 % kiinnostava. Itse elokuvaan kuulumaton kummallisuus on se että VET on antanut elokuvalle ikärajamerkinnän K-11, vaikka se on selvästi K-15 kamaa: aineista puhutaan ja niitä otetaan, painostava tunnelma, peitelty seksikohtaus, 70-fuck sanaa yms mukavaa. Elokuvaa tehostaa vielä Nathan Larsonin ("Lilja 4-ever", "Boys Don't Cry") upea soundtack joka on esillä liian vähän, mutta mitä kuullaan on hämmentävän upeaa. Myös Danny Ruhlmannin ("Kesytön maa", "The Nugget") kuvaus on asiansaosaavaa. Paikoin tylsästä ja itseäni kiinnostamaatomasta leffasta huolimatta näyttelijät olivat todella loistavia. Pääroolissa on kaunis Cate Blanchett ("Benjamin Buttonin uskomaton elämä", "Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritari") joka osaa muutakin kuin välkehtiä Caladrienina Sormusten herra-leffoissa. Miespäärooleissa ovat loistavat Hugo Weaving ("Matrix", "Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit") ja valitettavasti liian pienelle roolille jäävä loistava Sam Neill ("Jurassic Park", "Petturin suudelma"). Pääkolmikko on vedossa, varsinkin Blanchett ja Weaving. Sivuosissa ovat hyviä myös Martin Henderson ("Ring", "Smokin' Aces"), Noni Hazlehurst ("Candy", "Waiting") ja vietnamilaissyntyinen Dustin Nguyen ("Canh dong bat tan", "No Escape, No Return"). Näyttelijät onnistuvat, mutta käsikirjoituksessa on liikaa tylsiä hetkiä ja Sam Neillin rooli jää liian pieneksi.
Pisteet:3,5/5
8.3
Patriootti
Tuli katsottua taas Sensei-Seagalilta tämmöinen elokuva, joka on siitä harvinainen että Seagal ei pahemmin murjo pahiksia. Elokuva perustuu William Heinen romaaniin "The Last Canadien" ja ohjaajan virkaa hoiti kohtalaisella tasolla aussi Dean Semler ("Liekkien vangit", "Super Mario Bros.") ja romaanista käsikirjoituksen ovat tehneet M. Sussman ja John Kingswell, joiden ainoaksi työksi nämä jäivät (toistaiseksi). Tarina on toimiva ja Seagal on yllättävän draamapitoisessa roolissa (tosin ilmeitä ei ole kuin vakio 1 1/2-2 kpl). Dialogi on toimivaa, mutta sitten joissakin Seagalin ja Camilla Bellen välisissä dialogikohtauksissa meneen niin hävettävän lapselliseksi että pukkaa naurattamaan. Vaikka elokuva ei ole kauhean rankka (Seagalin osalta siis) on se silti yllättävän hienosti kuvattu, kuvaajana toimi Stephen F. Windon ("Deep Blue Sea", "House of Wax") ja säveltäjänä Stephen Edwards ("The Mechanic", "The Prestige") jonka musiikki on kaunista. Vaikka Seagal ei aikidoi ja muutenkin loppu on hieman juosten kustu, elokuva osaa olla hyvä. Pääroolissa Seagal on rautaa ja pahiksena nähtävä Gailard Sartain ("Mississippi palaa", "Elizabethtown") tekee hämmästyttävän hyvää työtä. L.Q. Jonesin ("Hurja joukko", "Zorron naamio") tulkitsema rento Frank oli myös todella loistava. Nyt en piruile yhtään, jos sanon että Seagalin tytärtä näytellyt söpö Camilla Belle ("10 000 B.C", "Kadonnut maailma: Jurassic Park") oli elokuvan ylivoimaisesti parhain näyttelijä. Muissa sivuosissa nähdään mm. kaunis Whitney Yellow Robe, aina loistava Brad Leland (tv-sarja "Friday Night Lights", "Santa Annan ihme") ja Molly McClure ("Kaupunkicowboyt", "Kaupunkicowboyt II"). Koska Seagal on kova Aasia-fani, leffassa nähdään japanilaisväriä Ayako Fujitanin ("Gamera daikaijû kuchu kessen", "Tokyo!") muodossa. Näyttelijät ovat hyvät, musiikki ja kuvaus erinomaisia mutta käsikirjoitus on hieman löysä.
Pisteet: 4/5
9.3
Peter Sellersin elämä
Nyt katsomisvuorossa oli tämä tunnetusta koomikosta, Peter Sellersistä (1925-1980) kertova elämänkertadraamakomedia. Ohjaajana toimi Stephen Hopkins ("Predator 2", "Painajainen Elm Streetillä 5 - Unien lapsi") ja Roger Lewisin kirjan pohjalta kässärin tekivät Christopher Markus ("Narnian tarinat: Velho ja leijona", "Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin") ja Stephen McFeely ("Narnian tarinat: Velho ja leijona, "Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin"). Tarina on hyvin tehty, huumori on suurimalti osin hauskaa, mutta elokuvan suurin kompastuskivi onkin juuri siinä että hyvintehty komedia ja hyvin draama ovat samassa elokuvassa. Loppupelissä ne eivät sovi samaan elokuvaan. Sellersistä olisi saanut hyvän komedian, jossa mitään ei oteta vakavasti ja hyvän elokuvan jossa kaikki otetaan vakavasti. Nyt hieman latistaa tunnelmaa kun yhtäkkiä saa nauraa itsensä tärviölle ja yhtäkkiä itkeä vollottaa jotain asiaa. Jos kyse olisi jostain animaatiosta, asia olisi eri, mutta nyt kyseessä on "dokumentaarinen" henkilökuva tunnetusta elokuvatekijästä. Elokuvassa kuultava Richard Hartleyn ("Sydänmailla", "Koskematon kauneus") säveltämä soundtrack on myös aivan loistavaa, lisäksi kun kuullaan Sellersin-ajan suurimpia listahittejä kuten Tomppa Jonesin "What's New Pussycat?" sekä "I'm a Just a Lucky So & So" ja "It's My Life". Myös suosikkisävelmäni "The Blue Danube Waltz" kuullaan elokuvassa. Näyttelytyö on sekä komediaosuuksissa että draamaosuuksissa loistotasoa, suorastaan maagista. Peter Sellersin roolissa nähtävä australialainen Geoffrey Rush ("Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous", "Rakastunut Shakespeare") tekee huikeaa työtä. Sellersin toisena vaimona, Britt Eklandinda nähdään loistava ja kaunis Charlize Theron ("Paholaisen asianajaja", "The Italian Job"), ensimmäisenä vaimona Annena upea Emily Watson ("Breaking the Waves", "Punainen lohikäärme"), elokuvaohjaaja Blake Edwardsina on "Kolmas kivi auringosta"-sarjasta tuttu John Lithgow ("Cliffhanger - kuilun partaalla", "Apinoiden planeetan synty"), Peterin vanhempina Miriam Margolyes ("Babe - urhea possu", "Harry Potter ja salaisuuksien kammio") ja Peter Vaughan ("Olkikoirat", "Ihanneaviomies") sekä Sophia Lorenina kaunis italiaano Sonia Aquino ("Signora", "Amici ahrarara") ja ohjaajanero Stanley Kubrickina Stanley Tucci ("Paholainen pukeutuu Pradaan", "Oma taivas"). Loistavat näyttelijät takaavat hyvän elokuvakokemuksen, jonka ainoa ongelma on komedia-draama sekoituksen pienimuotoinen kömpelyys.
Pisteet: 4/5
10.3
Piukat paikat
Marilyn Monroe oli yksi elokuvahistorian kuumimpia mimmejä, loistava diiva ja kaunis tytteli. Tämä Billy Wilderin ("Auringonlaskun katu", "Nainen ilman omaatuntoa") ohjaama komedia on lajissaan kärkipäätä, pelkästään mahtavan näyttelijäkaartin takia. Kässärin, jota on kopiotu myöhemmin lukuisia kertoja, kirjoittivat Wilder sekä I.A.L. Diamond ("Irma la Douce - pikku pariisitar", "Poikamiesboksi"), Robert Thoeren ("Niin vähän aikaa", "Viettelijän tunnustukset") ja Michael Logan ("Lemmen serenaadi", "Fistik gibi"). Tarina on täynnä nerokkaita, nauruhermoja raastavia ideoita eikä kyllästyminen tule kysymykseenkään. Adolph Deutschin ("Maltan haukka", "Rakastunut Pariisissa") säveltämä musiikki on kivaa, mutta Marilyn Monroen esittämät kappaleet "I Wanna Be Loved By You" ja "I'm Through With Love" ovat ihania, pelkästään Monroen äänen ansiosta. Näyttelijät ovat lajissaan ylivoisen mahtavia ja ilman heitä elokuva olisi voinut olla pannukakku. Naispääroolissa nähdään 36-vuotiaana kuollut Marilyn Monroe ("Herrat pitävät vaaleaveriköistä", "Kuinka miljonääri naidaan") joka on kaunis että todella loistava näyttelijär. Hänen rinnallaan naisina sekoilevat Tony Curtis ("Kahle", "Menestyksen huuma") ja Jack Lemmon ("Äksyt vanhat herrat", "Myyntitykit"). Pahana gangstapomona on erinomainen George Raft ("He ajavat öisin", "Arpinaama") ja etsivänä Pat O'Brien ("Likakasvoiset enkelit", "Hänen viimeinen ottelunsa"). Yhden elokuvan parhaista sivuosista tekee kuitenkin Uljas Kandolinin näköinen Joe E. Brown ("Teatterilaiva", "Hollywood-kanttiini") rikkaana laivanomistajana joka yrittää mennä naimisiin Jack Lemmonin esittämän Jerryn kanssa, joka on pukeutunut naiseksi. Loistava komedia Hollywoodin kulta-ajalta.
Pisteet: 5/5
The Librarian - Kohtalon keihäs
Indiana Jones on varmana jokaiselle tuttu. Tämä "The Librarian"-trilogian avausosa vuodelta 2004 on samantapaista aivot narikassa seikkailua salaperäisen esineen perässä. Peter Wintherin ("Touch the Top of the World", "The Wicked") ohjaus on etevää ja David N. Titcherin ("Älä mokaa Morgan", "The Librarian II: Paluu kuningas Salomonin kaivoksille") kässäri täynnä hienoja ideoita. Kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna, loppuratkaisu tuli jotenkin hepposesti ja olisi tämmöistä katsonut kauemminkin kun puoitoistatuntia. Joseph LoDucan ("Evil Dead-trilogia") säveltämä musiikki oli hienoa, erittäin mahtipontista. Toimintakohtaukset olivat hyvin toteutettuja, mutta CGI-efektit olivat paikoin naurettavia, todella naurettavia. Tv-budjetilla harvoin saadaan mitään loistotehosteleikittelyä, mutta huumoriarvoja tällä on ja paljon. Pääroolissa nähtävä Noah Wyle ("Donnie Darko", "Kunnian miehiä") on osassaan nörttinä opiskelijana loistava ja seksikäs Sonya Walger ("Lost", "FlashForward", "Sano että rakastat") tekee kuumaa työtä naisroolissaan. Bob Newhart ("Elf", "Pelastuspartio Bernard ja Bianca") on iästään (75-v) huolimatta ilmiömäisessä vedossa ja pahisten rooleissa nähdään Kyle MacLachlan ("Blue Velvet - ja sinisempi oli yö", "The Doors"), kuuma Kelly Hu ("X-Men 2", "Kehdosta hautaan") ja samana vuonna ilmestyneessä "National Treasuressa" näytellyt David Dayan Fisher. Pienemmistä rooleista esille voisi nostaa mm. Jane Curtinin ("Antz - Muurahaizet", "I Love You, Man"), Olympia Dukakiksen ("Hei, kuka puhuu", "Kuuhullut"), kuuman Lisa Brennerin sekä Mario Iván Martínez ja Clyde Kusatsu. Loistava elokuva, muttei ihan täysien pisteiden arvoinen.
Pisteet: 4,5/5
Exit Wounds
Sensei-Seagal siirtyi 2000-luvulle ja lähti itäiseen Eurooppaan, mutta ennen sitä teki tämän Andrzej Bartkowiakin ("Romeon on kuoltava", "Kehdosta hautaan") ohjaaman toimintakomedian. John Westermannin romaanin pohjalta käsikirjoituksen kirjoitti kaksikko Richard D'Ovidio ("Kolmetoista aavetta", "The Hive") ja Ed Horowitz ("Vaarallisella alueella", "Shark in a Bottle"). Tarina on tuttuun tyyliin se että Seagal on väkivaltainen kyttä, joka murtaa pahisten jäsenet ja heittää siinä sivussa legendaarisia one-linereitä. Mukana on paljon mustia, joten tämä on ehkäpä jonkisorin puoliBlaxploitaatio. Soundtrackillä kuullaan loistavaa rappiä ja MTV-leikkaukset vauhdittavat leffaa. Elokuvaa ei muuten edes ole kuvattu jenkeissä vaan Kanadassa. Seagal on kova jätkä, samoin aisaparina oleva räppäri DMX ("Never Die Alone", "Belly") sekä Seagalin kyttäpari Isaiah Washington ("Pahin rikos", "Romeon on kuoltava"). Anthony Anderson ("Me kaksi ja Irene", "Hustle & Flow") on hemmetin hauska DMX:n kaverina, televisioshown isäntä Tom Arnold ("Tosi valheita", "Yhdeksän kuukautta"). Mustana luopiokyttänä oleva Michael Jai White ("Yön ritari", "Black Dynamite") on pirskatin hyvä. Muissa osissa ovat mm. Bill Duke, kauniit Jill Hennessy ja Eva Mendes (lääh lääh!) sekä Bruce McGill, David Vadim ja Matthew G. Taylor. Räppäri Drag-On tekee mukiinmenevää työtä DMX:n veljenä. Kova leffa, huumori on hauskaa, näyttelijät mahtavia ja musiikki hienoa.
Pisteet: 4,5/5
11.3
The Foreigner
Steven Seagal lähti 2000-luvun alussa itäiseen Eurooppaan tekemään halvalla roskaviihdettä. Tämä Michael Oblowitzin (vastasi myös umpisurkeasta Seagal-räimeestä "Out for a Kill", "Yhdessä vaaralliset") ohjaama ja Darren O. Campbellin ("Jack Frost", "Onko Romeo brassille tilaa?") kirjoittama toimintaleffa lukeutuu Seagalin itätuotannon kärkipäähän. Juoni on ihan pöhkö ja elokuvassa on paljon MTV-leikkauksia ja tolkuttomasti hidastuksia. Kaksikon David Wurst ja Eric Wurst säveltämä soudtrack on keskitasoa. Vaikka leffan toiminta on erittäin brutaalia, juoni on hölmöydestään huolimatta kohtuu viihdyttävä ja efektit ovat näyttäviä, suurin ongelma on kenties näyttelijät ja hollywood-elokuvien merkkivika: kaikki puhuvat sujuvaa englantia ilman ongelmia. Pääroolissa nähtävä Steven Seagal on menettänyt viimeisetkin kyvyt "näytellä", mutta mitä väliä kun leffa on näin ö-luokkaa. Seagalin rinnalla nähtävä Max Ryan ("Herrasmiesliiga", "Death race - kuolonajot") on roolissaan jotenkin siedettävä. Harry Van Gorkum ("Puhallettu 60 sekunnissa", "Batman & Robin") tekee oman osansa melko väsyneesti, olisi varmaan pystynyt parempaankin. Seagalin veljen roolissa koheltaa hetken Jeffrey Pierce ("S1m0ne", "The Double"), kauniina naisena Anna-Louise Plowman ("Shanghai Knights", "Days of Darkness"). Elokuvan parhaan roolin tekee Sherman Augustus ("The Mexican", "Virus") pahana tappajana. Myös toinen musta, Deobia Oparei ("Doom", "Alien³") tekee loistavaa työtä. Valitettavasti ihana Dianna Camacho tulee ammutuksi elokuvassa. Seagalin uralla keskitason leffa, joka pesee kuitenkin monet uudemmat Seagal-rainat.
Pisteet: 3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti