Viikko 12

19.3

Anal KommandoTulipa katsottua tämmöinen saksalainen HC-pornoleffa vuodelta 2003. Eipä voi sanoa että se olisi ollut kiinnostava. Vanhat, 1970-1980 luvulla tehdyt länsi-saksalaiset pokeleffat ovat mielekkäämpää katsottavaa kun tämä Walter Molitorin ("Schulmädchen Porno", "Fucking Holidays") ohjaama elokuva, jossa ei ollut juonta, ei asiallista musiikkia (muutama hieno kappale oli mukana kuitenkin) ja kaikki naintikohtaukset olivat ylipitkiä ja samalaisia. Vanhoissa europornoissa sentään oli tunnetta ja motiivit panoille, tässä ei todellakaan ollut. Videotason kuvaus oli uuvuttavan pitkäveteistä katsottavaa, lavastus ja vaatetus sekä rekvisiitta aivan syvältä anaalista. Jos leffa kuvasi toista maailmansotaa (aseet, kypärät, kenraalin vaatteet) oli tapahtumaympäsistö (liian uudet uniformut, 2000-luvun Mersu, liian uutta viiniä) taas ihan eri aikakaudelta. Myös näyttelijät olivat aivan helvetin surkeatasoisia. Molitorin ohjaus oli uuvuttavaa (kai hän osaa ohjata parempia leffoja kun aloitti uransa 1970-luvulla) katsottavaa. Näyttelijäkaartissa olivat mukana mm. Conny Dachs ("Kleine Huren - Hart genommen", "Pissende Schulmädchen"), Sylvia Dahl ("Rampage", "Euro Angels Hardball 15: House of Ass"), Frances Laurent ("Die Psycho-Klinik", "Männerträume"), Anja Juliette Laval ("Anja Juliette Laval: Die unschuldige Schönheit", "Unschuldig mit 18"), Maria ("Junge Debütantinnen 19: Deutsche Debütantinnen - Hart & herzlich", "Vivian Schmitt Spezial 1 - Geil ohne Grenzen"), Markus ("Muschi-Tuning", "Sex mol Kölle Alaaf! Live-Sex im Kölner Karneval"), Sandra ("Junge Debütantinnen 19: Deutsche Debütantinnen - Hart & herzlich", "Kasthuriman") ja Michaela Schaffrath ("Der Tag der Befreiung", "Nick Knatterton - Der Film"). Ei tälläiselle sontakasalle voi antaa kuin muutaman pisteen.

Pisteet: 1,5/5

Out for the Kill

Tulipa tsekattua tämäkin Seagal-leffa, vaikka viime vuonna sen jo totesin sysipaskaksi. Olihan se reilusti parempi toisella katselukerralle (kenties kun tiesin mitä odottaa ja tekstitykset eivät hävinneet joka viiden minsan välillä) mutta silti ei tästä saa tekemälläkään mitään superhienoa toimintaleffaa. Michael Oblowitzin ("The Foreigner") ohjaus on kohtalaista, mutta käsikirjoitus kusee jaloilleen kliseisyydellää. Elokuvan "juonen" väsäsivät kaverukset Danny Lerner ("Today You Die", "Thick as Thieves"), Dennis Dimster ("Cat in the Bag", "Double Identity") ja Sam Hayes ("The Deal"). Tarina on niin huono (mutta visuaalisesti mallikkaasti toteutettu) että alkaa naurattamaan (eli kalkkuna juuri oikealla tavalla). Oblowitz osaa kyllä saada aikaan hienoja toimintajaksoja, mutta henkilöohjaus on luokatonta (niinkun joku osaisi Seagalia ohjata). MTV leikkaukset ja hidastukset ovat toki hienoja ja taas vaijerit ovat kovassa käytössä. Roy Hayen ("Day After Tomorrow", "Hyvästi, Amerikka") säveltämä soundtrack on loistavaa, mutta paikotellen hieman liian mahtipontista joten nauruhermot saavat paikoitellen kyytiä silläkin saralla. No, näyttelytyö on sitten oma lukunsa. Yhdessäkään Seagal-leffassa ei ole koskaan ollut ennen (eikä jälkeen, otaksun) tätä näin puunaamaisia näyttelijöitä. Seagal on ponto proffa joka pistää cooleilla aikidoliikkeillä kiinalaisia pahiksia pataan itä-Euroopassa (juuri, aivan oikein) ja jenkeissä. Seagalin liittolaiset ovat jenkki ja kiinalainen kyttäpari. Rooleissa ovat elokuvan ainoita "siedettäviä" näyttelijöitä sievä Michelle Goh ("Mee Pok Man", "Ghoststories") sekä Seagalin tasolla puunaama Corey Johnson ("Muumio", "Pelastakaa sotamies Ryan"). Muissa rooleissa "ovat" mm. Tom Wu, Ozzie Yue, Bruce Wang, Chike Chan ja sekä pahispäälikkönä Hon Ping Tang ("Spy Game", "Puuttuva tekijä") jonka rooli on paikoin dubattu emämääräisesti kiinaksi. Muita mainittavia näyttelijöitä ovat Elaine Tan ("Sironia", "31 North 62 East"), Michael J. Reynolds ("The descent - Loukussa 2", "United 93") ja elokuvan ainoa hyvä näyttelijä Kata Dobó ("Children of Glory", "Basic instinct 2") joka kuitenkin jää liian vähälle roolille (näyttää kuitenkin ihanat tisunsa). Näyttelijät ovat karmeita, tehosteet ja hidastukset hienoa, juoni päätön ja paikotellen Seagal ja kiinalaiset on dubattu ärsyttävästi.

Pisteet: 3/5

20.3

Zimmermädchen machen es gern

Taas Hans Billian, taas loistava länsi-saksalainen pornokomedia. Billian tietää aika hyvin mikä on kiihoittavaa ja mikä on hauskaa ja yhdistää sen loistavalla tavalla tässä vuonna 1976 valmistuneessa pokeleffassa. Tässä on jopa hieman juonta, muttei mitenkään erikoisesti. Joku naishenkilö menee joka yö hotelliin varastamaan mutta epäonnistuu ja joutuu naimaan hotellin asiakkaita. Lähes koko elokuva on hauskan huumorin siivittämää paneskelua ristiin rastiin. Homma toimii ja sitä tehostaa upea soundtrack. Hubertus Hagenin ("Zwei Kumpel in Tirol", "Salaiset riemut heinäkasassa") kuvaus on erinomaista. Juoni siis on aika köykänen, mutta sisältö on täyttä asiaa. Kaiken kruunaa vielä loistavat näyttelijät. Varsinaisia päänäyttelijöitä on paha nimetä, mutta eniten ruutuaikaa saavat Karin Lorson ("Hotel 'Zur scharfen Muschi'", "Rosie Nimmersatt"), Sepp Gneissl ("Villit viisikymppiset", "Der Kurpfuscher und seine fixen Töchter"), söpö Christine Szenetra ("Schulmädchen-Report 8: Was Eltern nie erfahren dürfen", "Schulmädchen-Report 9: Reifeprüfung vor dem Abitur"), Wolfgang Vogel ja Elke Krauß. Elokuvassa vilahteli monia lahjakkaita näyttelijöitä kuten Angelika Hefner ("2 geile Hirsche auf der Flucht", "Verlorene Eier"), Biggi Stenzhorn ("Intime Stunden auf der Schulbank", "Der Sex-Agent") ja loistava Patricia Rhomberg. Näyttelijät ovat todella hauskoja, panot kiihoittavia sekä musiikki erinomaista.

Pisteet: 5/5

Altri desideri di Karin

Joskus mietin että miksi sitä päänsä pistää kaikenlaiseen paskaan. No, ei tämä vuonna1987 valmistunut italopornoilu läpeensä paska ollut, muttei kovin hyväkään. Tässä juonettomassa pornoleffassa ohjaajana toimi joku Paolo Di Tosto ("Il set del piacere", "Ricordi di notte") jonka kädestä on syntynyt kohtalaisen kiihoittava, mutta tekniseltä toteutukseltaan kömpelö leffa. Juoni on olematon, näyttelijät tekevät semmoista ok tasoa roolinsa ja musiikki on aivan tautisen upeaa. Plussaa tulee siitä seikasta että muutamaan otteeseen mies laukeaa naisen sisälle mitä tapahtuu aika harvoin. Siis, ei mitään uutta auringon alla. Pääroolissa nähdään 43-vuotiaana melkoinen kissa ollut Karin Schubert ("Vietävän veijarit!", "Petturit hirteen, companeros!") joka onkin elokuvan ainoa oikea näyttelijä. Hän ei pääse esittämään tässä mitään erikoista näyttelykykyään. Muissa rooleissa nähdään Jean-Pierre Armand ("Private Casting X 30: Gabriella Kerez", "Rosa"), Marina Kiss ("Amplessi animaleschi di Vanessa in teneri ma duri"), Giancarlo Busmani ("Morbosamente vostra", "Ricordi di notte") ja Fiorella Sciotti ("Ricordi di notte"). Pasquale Fanettin ("Delitti a Luce Rossa", "No, sono vergine!") kuvaus on semmoista perustasoa. Elokuva ei onnistu yllättämään. Se jää sellaiseksi keskitason pokeiluksi. Vielä kun siihen ynnätää aivan kamala saksadubbi, joka ei aiheuta edes hymyä on soppa valmis.

Pisteet: 3/5

21.3

New Yorkin tuhon jälkeen vuonna 2019

Sergio Martino ("Torso", "Mannaja") on kuulunut suosikkiohjaajini jo muutaman vuoden. Kaikissa hänen ohjaamissaan elokuvissaan on jotain hyvää. Niin myös tässä vuonna 1983 valmistuneessa sci-fitoimintaleffassa, jonka alkupuoli oli todella pitkäveteistä katsottavaa, mutta loppu pelastaa paljon. Kolmikon Martino, Ernesto Gastaldi ("Perché quelle strane gocce di sangue sul corpo di Jennifer?", "Nimeni on Nobody") ja Gabriel Rossini ("Warrior - terässoturi", "Jours tranquilles à Clichy") kirjoittama tarina on mielenkiintoinen ja täynnä sattumia, mutta tarinan käynnistyminen on melko hidasta. Kun tarina pääsee kunnolla vauhtiin, on se tasoltaan aika kovatasoista. Giancarlo Ferrandon ("Troll 2", "Torso") kameraan on tallentunut raunioitunut New York todella hyvin. Tehosteet ja lavasteet ovat aikaan nähden melko hyviä (ellei sitten lasketa niitä kömpelöitä pienoismallitehosteita mitä muutamaan kertaan näytettään). Päät lentelevät ja suolet valuvat muutamaan otteeseen aika mallikkaasti. Veljesten De Angelis musiikki on tässä jotenkin tavallista pliisumpaa, joten sillä saralla ei vaikuteta elokuvan tunnelmaan kauheankaan paljoa. Italiankielinen ääniraita on upeaa kuuneltavaa, mutta muutamat roolit on dubattu aika selvästi mikä syö hieman uskottavuutta. Pääroolissa nähdään yksi leffahistorian pahimpia puunaamoja eli Michael Sopkiw ("Nudo e selvaggio", "Blastfighter"). Äijä on oikein sopiva rooliinsa jossa ei tarvitse tunteita pahemmin esitellä. Naispääroolissa on todella kuuma Valentine Monnier ("Kolme miestä ja käärö", "Verinen ajojahti") ja naispahiksena todella kaunis Anna Kanakis ("Uudet barbaarit", "Inkvisitio"). Muissa rooleissa ovat mm. Romano Puppo, Paolo Maria Scalondro, Louis Ecclesia, Edmund Purdom, Serge Feuillard, Hal Yamanouchi että myös yksi italian loistavimmista näyttelijöitä, George Eastman. Kohtalainen toimintaraina pienestä alkukankeudesta huolimatta. Tehosteet ja lavasteet laatuluokkaa.

Pisteet: 3,5/5

Orlando

Vuonna 1928 ilmestyi Virginia Woolfin ("Mrs Dalloway", "Simple Gifts") romaani "Orlando", jonka pohjalta vuonna 1992 teki brittiläinen elokuvaohjaaja Sally Potter ("Yes", "Mies joka itki") siitä käsikirjoituksen ja ohjasi sen elokuvaksi, joka voitti kaksi Oscaria (paras lavastus, paras puvustus) ja ihan aiheesta. Alkupuoli leffasta oli semmoista tahatonta komiikka kun pääosassa ollut Tilda Swinton ei näyttänyt yhtään mieheltä, mutta puolenvälin jälkeen elokuva nousi sellaisiin¨ svääreihin että alun töppäilyt unohtuvat. Siihen kun plussataan David Motionin ("Swimming", "Elää ja kuolla L.A.:ssa") upea soundtrack (ja vielä lopputekstien aikana soiva Jimmy Somervillen laulu "Coming") ja Aleksei Rodionovin ("Tule ja katso", "Amiraali") taivaallinen kuvaus. Elokuvasta ei voi sanoa mitään ellei katso sitä kokonaan. Pääroolissa loistaa Tilda Swinton ("Adaptation. Minun versioni", "Poikani Kevin") joka on todella mahtava. Muut näyttelijät jäävät sivustakatsojiksi. Näyttelijäkaartista löytyy sellaisia nimiä kuten Billy Zane ("Titanic", "Mustanaamio"), Quentin Crisp ("Resident Alien", "Hamlet"), Charlotte Valandrey ("Punainen suudelma", "Una casa a Roma"), Toby Stephens ("Kuolema saa odottaa", "Verisempi viikonloppu"), Matthew Sim ("Veren vangit", "Holmes hölmöilee"), Toby Jones ("Harry Potter ja salaisuuksien kammio", "The Mist - Usva"), Thom Hoffman ("Black Book", "Dogville"), Lothaire Bluteau ("I Shot Andy Warhol", "Montrealin Jeesus") ja John Wood ("Legenda haukasta", "Pieni suklaapuoti"). Näyttelijät, musiikki, juoni ja lavastus/puvustus ovat häikäisevän hienoja. Outo elokuva kaikin puolin, mutta loistava silti.

Pisteet: 5/5

22.3

Hipsters

aka "Stilyagi" on vuonna 2008 valmistunut venäläinen romanttinen draama, joka on paljon velkaa amerikkalaisille Hight school-elokuville kuten "Nuori kapinallinen", "Greace" ja "Cry-Baby". Valeriy Todorovskiyien ("Katja Ismailova", "Strannaya zhenshchina") ohjaama ja osin käsikirjoittama leffa on liian kliseinen napatakseen ihan täysiä pisteitä, mutta upea kuvaus se on kylmästä sodasta 1950-luvun Neuvostoliitossa. Elokuvassa komsomolenskiin kuuluva Mels tapaa ihanan Polzan, joka on mukana Jazzia ja länsimaalaisuutta ihainovassa nuorisoporukassa. Mels rakastuu naiseen ja alkaa upean musiikin rytmittämä matka kahden kulttuurin törmäykseen. Konstantin Meladzen (vuoden 2009 Venäjän euroviisukappale MAMO ja elokuvan "Zolushka" soundtrack) säveltämä musiikki on ilmiömäisen upeaa. Musikaalinumerot ovat mahtavia ja erilaisia verrattunan amerikkalaisiin musikkaaleihin. Niissä huokuu 50-luvun amerikkalaisuus todella upeasti. Lavastus ja puvustus on toteutettu todella autettisuuteen pyrkivästi. Roman Vasyanovin ("Nochnoy prodavets", "Okhota na Piranyu") kuvaus on todella upeaa katsottavaa. Näyttelijät tekevät hahmoistaan todella inhimillisiä. Pääparina nähdään Anton Shagin ("Potseluy skvoz stenu", "Pryachsya") ja todella kaunis Oksana Akinshina ("Lilja 4-Ever", Medusan isku"). Kumpikin tekevät upeaa työtä rakastavaisina. Muissa osissa ovat mm. seksikäs Evgeniya Khirivskaya ("Graf Montenegro", "S.S.D") sekä Igor Voynarovskiy, Maksim Matveev, Ekaterina Vilkova, Konstantin Balakirev, Aleksandr Stefantsov, Georgiy Sivokhin, Olga Smirnova, Yanina Buiko ja myös Irina Rozanova. Elokuvaa ei ole julkaistu Suomessa, mutta suositten sitä 13-vuotta ja vanhemille, sillä elokuvassa on muutamia seksuualisia kohtauksia. Kliseisyydestä huolimatta nerokas kuvaus Kylmästä sodasta. Ei ihan mahtava, mutta loistava.

Pisteet: 4,5/5

Taistelu paholaiskanjonissa

Tämä vuonna 1966 valmistunut western perustuu Marvin H. Albertin ("Kaksi kovaa lännessä", "Don on kuollut") kirjoittamaan romaaniin "Apache Rising" ja sen käsikirjoittivat Michael M. Grilikhes ("The World: Color It Happy") sekä myös itse kirjailija. Elokuvan ohjasi taasen Ralph Nelson ("Iso susi kutsuu", "Charly") tehden kohtalaista työtä. Elokuva on yksi raaimpia 1960-luvun länkkäreitä ellei lasketa Sam Peckinpahin "Hurjaa joukkoa". Taistelukohtauksissa on sitä kaivattua tylyyttää, mutta elokuvan varsinainen kompastuskivi on sen ennalta-arvattavuus. Tiesin jo noin 10 minuutin kohdalla kuka tappoi päähenkilön vaimon. Lisäksi miinusta tulee siitä että monet hahmot jäävät pahasta juonen ulkopuolelle ilman suurempaa tarkoitusta ja myös seikka että elokuva tuntui paikoin jälkikäteen puhutulta, niin pahasti huulisynkka oli paikoin pielessä. Muuten elokuva onnistuu todella hyvin. Neal Heftin ("Batman - lepakkomies", "Seksiä ja poikamiestyttö") upea musiikkiraita rytmittää elokuvaa loistavasti ja Charles F. Wheelerin ("Hiljainen pako", "Sinun, minun ja meidän") kuvaus on upeaa katseltavaa. Utahin autiomaat ovat koruttoman kauniita katsella tässä elokuvassa. Näyttelytyö on kohtalaista vaikka monet jäävätkin seinäruusuiksi. Pääosassa olleet James Garner ("Maverick", "Suuri pakoretki") ja Sidney Poitier ("Yön kuumuudessa", "Arvaa kuka tulee päivälliselle") ovat vedossa tässä, mutta naisroolissa nähtävä kaunis ruotsitar Bibi Andersson ("Naisen naamio - Persona", "Mansikkapaikka") on hieman sivustakatsojana vaikka hyvää työtä tekeekin. Dennis Weaver ("Duel", "Sheriffi McCloud") on elementissään myös. Muissa osissa nähdään mm. Bill Travers, William Redfield, John Hubbard, ohjaaja Ralph Nelson, Bill Hart, John Hoyt, Eddie Little Sky ja John Crawford. Näyttely, musiikki, kuvaus, tehosteet ja ohjaus pelaavat, mutta kässärissä on paikoin liikaa kliseisyyttä.

Pisteet: 4/5

23.3

Penelope


Ensin luulin että tämä olisi ollut Joe D´Amaton ohjaama "Sogni di una ragazza di campagna" (1999) mutta lopulta paljastui että tämä olikin genremonitoimimies Alessandro Perrellan ("Ludwig II", "Night of the Sinner", "Lättäjalka") ohjaama pornoleffa Penelope nimisestä nuoresta sisäköstä. Vieläkin epäilen että kumpikon tämä todella oli, mutta kai se tämä "Penelope" se lopulta oli kun alkuteksissä niin luki ja tekijänimet ovat samat. Elokuva on kuitenkin aika pitkälle D´Amato tyylistä paneskelua 85 minuuttia. Perrellan ohjaama elokuva edustaa italialaista pornoleffaa melko hyvin, elokuvan dialogi (tekstit englanniksi, puhe italiaksi) oli helvetin hoopoa kuunella. Puolet rooleista oli dubattu jostain muusta kielestä italiaksi (kuten unkari, ranska, romania, venäjä, saksa) ja sen taso oli todella alhalla. Kaksikon Tambor (en tiedä kuka on) ja Alessando Perrella säveltämä soundtrack on kaunista kuunnella, kuten pokeleffoissa yleensä. Kuvaus on ok- tasoa, samoin lavastus ja puvustus sekä koreografia. Juoni on yksi pahimmista kompastuskivistä sillä se on aika kömpelö. Seksiaktit ovat melko kiihoittavia ja katsottavia. Harva 1990-luvun pokeilu on samalla tavalla hyvä. Näyttelijät tekevät kuitenkin ihan sekundatason roolisuoriukset. Elokuvan nimiroolissa nähdään syötävän hyvännäköinen 22-vuotias ranskalainen Pénélope ("Nasty Nymphos 12", "Homo Erectus") joka aloitti pornouransa jo vuonna 1992 16-vuotiaana elokuvassa Rêves de cuir. Muissa osissa nähdään Petra Simcekova alias Laura Palmer ("Restless Souls", "Stripper Wives") joka on todella kuuma kissa, Francesco Malcom ("Morituris", "Bloodline"), Silvio Evangelista ("Die Frau des Anwalts", "Fallo da rigore"), Roberto Malone ("Das verfickte kochduell", "Perversion in Paris"), Hakan Serbes ("Heisse Ware", "Das Biest") sekä Jasmine Delaitre ("Private Superfuckers 9: Anal Affairs", "Orient Express") ja Cindy Scorsese ("Love Hotel 3: Blas mir die Zauberflöte", "Don Salvatore - l'ultimo Siciliano"). Näyttelijät ovat keksitasoa, dialogi kömpelöä mutta lavastus, musiikki ja puvustus ovat kohtalaista sekä panot kiihoittavia.

Pisteet: 4/5

La Prof. di "Anatomia

Ei tässäkään europornoleffassa ollut kovinkaan laadukasta juonta ja loppua kohden alkoi jo tympäämään tämä Marcus Dolbyn ("The Order") ohjaama pätkä. Tarinassa seurataan jonkun italialaisen high schoolin elämää ja kuinka oppilaat nussivat ristiin rastiin opettajien kanssa. Soundtrack oli kuitenkin todella laadukasta Jazzia ja piti mielenkiinnon jotenkuten elossa loppumetreille asti jolloin kuullaan upea veisu. Teknisesti elokuva on kohtalaisen tasokas, mutta lavastus on paikoin todella ankea eikä tuo mieleen koulua, ei sitten mitenkään. Puvustus on todella mallikasta, mutta leikkausvirheitä on solkenaan. Panot ovat suurimalta osalta kiihoittavia, mutta niiden ylipituus alkaa ottaan kupoliin ja silmät lupsahtavat alas. Näyttelijät elokuvassa ovat kohtalaisia. Naisnäyttelijöistä löytyi vain nimet, miesnäyttelijöistä ei tietoa. Miesnäyttelijät tekevät pelkkää kulli pilluun -rooleja joten heistä ei oikein voi mitään sanoa, mutta naisnäyttelijät olivat todella kuumia kissoja. Opettajattarien rooleissa nähdään todella MILF Antonella del Lago ("Au bon accueil", "La Locandiera") sekä Luna Lombardi ("A letto con Sexy Luna", "Pamela Brown") sekä siivoojan roolissa nähtävä Stephany Webb ("Slata, l'età dell'Indecenza", "La Crocerossina"). Koulun naisopiskelijoiden rooleissa nähdään tshekkiläinen Daniela Schiffer ("18 Birthday Presents", "Dívčí sen 3"), tshekkiläinen Julia Crow ("The Best of Lip Lickers 3", "Desiderio Violento - Stupri italiani 15"), lisää thekkiverta Sabina Black ("Bumsfidele Schwestern", "Divoký Andílek"), tshekki kuten myös Sandra Kay ("3 + 1: Three Guys on One Girl", "Les Auto-stoppeuses"), slovakki Sandra Russo ("Amori in affito", "Alucinaciones de un ejecutivo") sekä tshekki Sandy Style ("Aperte a tutto: sex fantasy", "Les Anales de la Crypte"). Näyttelijät ovat viehkeitä ja oikein eroottisia ja suurimalta osin slaaveja. 2 tuntia pokeilua on liikaa ja kun panot liian pitkiä, on pisteet aika tiukilla. Ok pokeilu kaikesta huolimatta.

Pisteet: 3/5

24.3

Pallosalama

Vuonna 1965 valmistui tämä neljäs James Bond-elokuva, jonka ohjasi yksi parhaista Bond-ohjaajista, Terence Young ("Salainen agentti 007 ja tohtori No", "Salainen agentti 007 Istanbulissa"). Elokuva perustuu Ian Flemingin kirjoittamaan Bond-romaaniin vuodelta 1961. Eikä tämäkään Bond petä. Romaanista käsikirjoituksen olivat kirjoittaneet Richard Maibaum ("007 ja Kultasormi", "007 ja kuoleman katse"), John Hopkins ("Hiroshima", "Kauhun oppitunti"), Jack Whittingham ("Älä kieltäydy kahdesti", "Elämä alkaa huomenna") ja Kevin McClory ("The Boy and the Bridge", "Maailman ympäri 80 päivässä"). Bond heittää loistavia one-linereitä, toiminta on tarpeeksi tylyä ja naiset todella viehkeitä. Myös John Barryen ("Timantit ovat ikuisia", "Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa") säveltämä soundtrack on sykähdyttävää sekä Tom Jonesin esittämä tunnuskappale "Thunderball" myös. Tehosteet ovat hienoja katsoja, ellei sitten lasketa alkupuolella nähtävää kohtausta jossa lentokone, mikä putoaa veteen on selvästi pienoismalli. Ted Mooren ("Orca - syvyyksien kostaja", "Seksikoe") kuvaus on kaunista katsella, varsinkin vedenalainen kuvaus häikäisee silmää. Näyttelijät ovat tässä todella hyviä. Bondin roolin vetää rutiinilla Skotlannin oma poika Sean Connery ("Indiana Jones ja viimeinen ristiretki", "Punaisen Lokakuun metsästys") joka on Roger Mooren ohella parhaita Bondeja mitä koskaan on ollut. One-linerit lentää ja naisia kaatuu kuin heinää. Naispääosassa nähdään kaunis, mutta valitettavasti hieman liian pieneen osaan jäävä pariisitar Claudine Auger ("Reazione a catena", "Salaperäinen tappaja") joka vetää kuitenkin kohtalaisen roolityön. Pahiksen osan vetää loistavasti italialainen Adolfo Celi ("Vapauden aave", "Tuska ja hurmio") ja ihanan naispahiksen osan tekee niin ikään todella kuuma italialainen Luciana Paluzzi ("Uhka avaruudesta", "Mahtava kreikkalainen"). CIA-agentin roolin teki kohtalaisesti amerikkalainen Rik Van Nutter ("Space Men", "Joe l'implacabile"). Muissa osissa olivat mm. Guy Doleman, kuumat Molly Peters ja Martine Beswick sekä Bernard Lee, Desmond Llewelyn ja Lois Maxwell. Näyttelytyö pelaa, tehosteet muuamaa virhettä lukuunottamatta kunnossa ja musiikki kaunista. Hieman liian pitkä, mutta silti lähes loistava.

Pisteet: 4,5/5

Rebecca, la signora del desiderio

Tämäkin Alessandro Perrellan ohjaama elokuva oli melko hyvä ollakseen puhdas pornoelokuva. Perrellan apuna ohjaajanpallilla oli joku Alex Williams. Suurin ero moniin muihin HC-pornoleffoihin on se että tässä on melko laadukas juoni. Elokuva perustuu Elizabeth Griffithin kirjoittamaan romaaniin ja käsikirjoituksen olivat siitä tehneet Perrella ja Éric Rochat ("O Quinto Macaco", "Robotti jolla oli sydän"). Tarina kertoo pariskunnasta jossa mies pettää vaimoaan, vaimo kimpaantuu tästä ja mies luulee että vaimo pettää häntä ja lopulta nainen sitten panee riistanvartijaa ja mies kuolee kaksintaistelussa. Tätä kaikkea rytmittää sitten Mirnegin upea soundtrack. Musiikki on todella laadukasta sekä Scotty Foxin ("The Sexual Solution", "Killer Tits") nätti kuvaus sekä lavastus ja puvustus joissa on oikeaa 1800-luvun henkeä. Mukana elokuvassa on tietysti tekotaiteellinen mällit naamalle hidastus, mikä saa pokan pettämään joka kerta, niin nolon näköinen se on. Seksikohtaukset ovat perustasoa, mutta näyttelijätyö on tavallista korkeatasoisempaa tässä elokuvassa. Nimiosassa nähdään kuuma unkaritar Anita Rinaldi (oik. nimeltään Anita Skultety), joka on nähty mm elokuvissa "Art Lovers" ja " Fuga di mezzanotte". Rinaldi tekee upeaa työtä. Miespääroolissa häärii Christoph Clark alias Gilpert Grosso ("Big Natural Tits 13", "I'm Your Slut") tehden kohtalaista työtä. Riistanvartija Matteon osassa on uusi-seelantilainen Gerry Pike ("Sea, Sex & Fun", "Butt Sisters Do New Orleans"). Muissa osissa ovat Simona Valli ja Georgia Anghela. Näyttelijät tekevät näyttävää työtä eikä sitä pilaa ranskankielinen dubbaus. Kuvaus on kaunista ja draama toimii. Paikoin homma on silti niin tahattoman koomista kun on turhia hidastuksia. Loistava.

Pisteet: 4,5/5

Romance X

Elämäni ensimmäinen ranskalainen taidepornoleffa (ellei sellaiseksi lasketa sitten "Intohimon ja tuhon enkelit"-elokuvaa), mutta ei tätä oikein pornoksi voi laskea, yksi HC-statuksen saava kohtaus oli mutta silti. Catherine Breillatin ("Sisarelleni", "36 fillette") ohjaama ja kirjoittama elokuva on osin todella hyvin tehty, mutta se laahaa liikaa ollakseen hyvä. Eikä tämä ole edes kovin kiihoittava, minkä pornoleffan tulisi olla eli sillä saralla elokuva oli suuri pettymys. Tarina itsessään oli ihan mielenkiintoinen, mutta Breillat ei ollut saanut siitä paljoakaan irti. Kaksikon Raphaël Tidas ja DJ Valentin tekemä musiikki oli hyvää ja sitä oli ilo kuunnella. Giorgos Arvanitiksen ("Ikuisuus ja päivä", "Odysseuksen katse") kuvaus oli mallikasta katsoa. Elokuvan näyttelijät olivat melko hyviä, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Pääroolissa nähdään kaunis Caroline Ducey ("Sabina Spielreinin tarina", "Handicap") joka tekeekin melko vaikuttavaa työtä. Miesroolissa oleva Sagamore Stévenin ("24 Hours", "La bête du Gévaudan") jää aika pienelle roolille, mutta suorittaa sen kunnialla lävitse. François Berléand ("The Transporter", "Ei sanaakaan") on osassaan ihan hyvä eikä tee mitään kovin ihmeellistä. Elokuvan heikoin lenkki oli kuitenkin Rocco Siffredi ("The Fashionistas", "Amorestremo") joka on yleensä HC-leffoissa ollut kohtalainen, mutta nyt on pihalla kun lumiukko. Muissa osissa ovat mm. Reza Habouhossein, Ashley Wanninger, Emma Colberti ja Fabien de Jomaron. Elokuva ei ole huono eikä hyvä eikä elokuva kaadu näyttelijöihin vaan siihen pitkäveteisyyteen.

Pisteet: 3/5

25.3

Fellinin Satyricon

Federico Fellinin ("La Strada - Tie", "8½") tuotanto ei ole itselleni tuttua ja tämä vuonna 1969 valmistunut fantasiadraama olikin vasta toinen elokuva Felliniltä. Tämäkin, kuten "Naisten kaupunki", on semmoista outoilua ettei tosikkaan. Tämä elokuva perustuu löyhästi 60-luvulla jKr eläneen Petroniuksen ("El satiricon", "Rappeutuneet") kirjoittamaan romaaniin ja elokuvaan tekivät käsikirjoituksen Fellini sekä Bernardino Zapponi ("Fellinin Rooma", "Verenpunainen kauhu") ja Brunello Rondi ("Giulietta ja viettelykset", "Ihana elämä"). Tarina on periaattessa ihan selvä kun vähän ajattelee mitä tapahtuu, mutta paljon jää silti hämärän peittoon. Elokuvan lavastus, puvustus ja kuvaus, josta vastasi Giuseppe Rotunno ("Syke ei sammu", "Paroni von Münchhausenin seikkailut"), ovat todella hienoa katsella. Eikä musiikissakaan ole mitään vikaa. Musiikista elokuvaan vastasi peräti neljä eri heppua: Tod Dockstader, Ilhan Mimaroglu, Nino Rota ("Kummisetä", "Tiikerikissa") ja Andrew Rudin. Eikä elokuvan henkilöhahmot olleet mitään tavallisia. Kaikki olivat iljettäviä, omaa etuaan tavoittelevia ilkiöitä, mielenvikaisia kusipäitä, lihavia diktaattoreita, homoja yms. Näyttelytyö oli aika teatterimaista, mikä ei tässä tapauksessa ollut huono asia. Päärooleissa nähdään Martin Potter ("Satan's Slave", "Jepari"), Hiram Keller ("Une vraie jeune fille", "Countryman"), Max Born ja Salvo Randone ("Rosvopäällikkö Salvatore Giuliano", "Le mani sulla città"). Sivuosissa nähdään mm. Mario Romagnoli, Magali Noël, Capucine, Alain Cuny sekä B-tähdet Gordon Mitchell ja George Eastman. Loistava elokuva, hyvät näyttelijät, outo juoni, paljon hyvää musiikkia sekä armottomasti homoerotiikkaa.

Pisteet: 5/5

Takaikkuna

"Rear Windows" lukeutuu jännityksen mestarin eli Alfred Hitchcockin ohjaustöistä niihin tunnetuimpiin. Se ei kuitenkaan ole niin vakava kuin esim "Psyko" tai "Linnut" ja lukeutuukin niihin hieman keveimpiin jännäreihin, samaan kastiin kuulluu myös uudempi "Mies joka tiesi liikaa". Hitchcokin tuotantoa en ole pahemmin lävitsekalunnut, mutta kyllä tässä on painostavaa jännitystä sekä hauskaa sanailua henkilöiden välillä. Elokuva perustuu Cornell Woolrichin ("Original sin - perisynti", "Morsian pukeutui mustaan") kirjoittamaan novelliin ja käsikirjoitukseksi muotoili John Michael Hayes ("Mies joka tiesi liikaa", "Varkaitten paratiisi"). Tarina on nerokas kertomus pyörätuoliin joutuneesta Jeff Jefferistä, joka ajankulukseen vakoilee naapureitaan ja huomaa että naapurin kauppamatkustaja käyttäytyyä epäilyttävästi. Siitä sitten käynistyykin paikoin humoristinen, mutta lopussa vakavan vaihteen silmään pistävä tutkimus. Aika ei ole syönyt tätä elokuvaa pahemmin, lopun riippuminen ikkunassa on hieman kömpelön näköinen, mutta se on pieni miinus se. Hitchcokin luottokuvaajan Robert Burksin ("Linnut", "Vertigo-punainen kyynel") kuvaus on vakuuttavan näköistä kun kamera kuvaa naapureita joita on monenlaisia. Saksalaissyntyisen Franz Waxmanin ("Vankileiri 17", "Nunnan tarina") musiikki on hyvin kaunista kuunneltavaa elokuvassa. Lavastus on myös hatunnoston arvoinen suoritus, sillä koko rakennus on rakennettu isoon studioon. Eikä näyttelytökään mitään surkeata ole. Pääroolin vetää loistavasti James Stewart ("Ihmeellinen on elämä", "Erään murhan anatomia) joka on aina hyvä eikä petä nytkään. Naispääroolissa nähdään Monacon ruhtinatar Grace Kelly ("Täydellinen rikos", "Sheriffi") joka oli todella syötävän hyvän näköinen mimmi. Tämän leffan jälkeen Kelly teki vielä kuusi roolia, viimeisen vuonna 1956 elokuvassa Skandaalihäät. Sekä Stewart että Kelly ovat vedossa tässä elokuvassa ja täydentävät toisiin täydellisesti. Huumoria tarjoaa Stewartin ja Wendell Coreyen ("Yksin maailmassa", "Sateentekijä") välinen sanailu. Corey on osassaan rikosetsivänä todella hyvä ollen elokuvan parhaita sivuhahmoja. Stewartin ja Kellyn rinnalla nähdään vielä Thelma Ritter ("Susanin kääntymys", "Kaikki Eevasta") joka tekee ihan hyvin saamaansa pikkuroolin. Pahiksen osan tekee Raymond Burr ("Godzilla, King of the Monsters!", "Perry Mason: The Case of the Telltale Talk Show Host") jonka osa on pieni mutta kyllä se silti Burrilta luonnistuu. Muissa osissa nähdään mm. Judith Evelyn, Ross Bagdasarian, Georgine Darcy ja Irene Winston. Heistä ei voi sanoa juuta eikä jaata kun he vain ovat stalkattavana elokuvassa. Kaikin puolin mallikas Hitchock jännäri pienellä huumorinhäivällä.

Pisteet: 5/5