Viikko 11

12.3

Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja

Enkunkurssin aiheena on Kulttuuri, joten opettaja vei meidät katsomaan tämän kolme Oscar-ehdokkuutta saaneen brittitrillerin. Itse lähdin epäilevästi katselemaan sitä, mutta lopulta Tomas Alfredsonin ("Ystävät hämärän jälkeen", "Torsk på Tallinn - En liten film om ensamhet") ohjaama leffa onnistui yllättämään positiivisesti. John le Carrén ("Panaman räätäli", "Uskollinen puutarhuri") romaaniin perustuvan elokuvan käsikirjoittivat Peter Straughan ("The Debt", "How to Lose Friends & Alienate People") ja Bridget O'Connor ("Mrs. Ratcliffe's Revolution", "Sixty Six"). Kässäri on todella hienosti tehty, elokuvassa käytetään paljon flashbackejä, kertoen henkilöhahmojen taustoista. Alberto Iglesiaksen ("Puhu hänelle", "Kaikki äidistäni") musiikki (mukana "La Mer", jonka esittää loistavasti Julio Iglesias) ja Hoyte Van Hoyteman ("Flickan", "Taistelija") kuvaus ovat todella upeaa tässä elokuvassa. Jännitystä, muutama hauska kohtuas, loistavaa näyttelyä ja mielenkiintoinen käsis. Pääroolissa oleva Gary Oldman ("Puuttuva tekijä", "Leon") on juuri paikallaan. Muissa osissa on kovia nimiä kuten Colin Firth ("Kuninkaan puhe", "A Single Man"), 6
Tom Hardy ("Inception", "Layer Cake"), Mark Strong ("Sherlock Holmes", "Valheiden verkko"), Ciarán Hinds ("Matkalla Perditioniin", "München"), Benedict Cumberbatch ("Sovitus", "Sotahevonen"), David Dencik ("Miehet jotka vihaavat naisia", "En soap") ja John Hurt. Svetlana Khodchenkova ("Realnyy papa", "Nulevoy kilometr") tekee kivan pikku roolin. Plussaa tulee vielä siitä että venäläiset puhuvat venäjää ja britit englantia.

Pisteet: 5/5

Alaston satama

Marlon Brando on sitten kova jätkä. Tämä vuonna 1954 valmistunut romanttinen rikosdraama voitti aikoinaan 8 Oscar-palkintoa, mukaanlukien Brando parhaasta pääroolistaan. Turkkilaissyntyisen Elia Kazanin ("A Streetcar Named Desire", "Eedenistä itään") ohjaus on todella hyvin tehtyä ja kaksikon Budd Schulberg ("Kasvot väkijoukossa", "Kuta kovemmin he kaatuvat... ") ja Malcolm Johnson ovat saaneet aikaan mielenkiintoisen tarinan ex-nyrkkeilijä Terry Malloystä, joka on satamassa työttä. Hän on gangsteri Johnny Friendlyn leivissä, kunnes Friendly murhauttaa erään satamatyöläisen. Terry tapaa kuolleen miehen siskon ja he rakastuvat ja Terry aloittaa oman sotansa Friendlyä vastaan. Elokuvaa tehostaa vielä Leonard Bernsteinin ("Precious", "Man on the Moon") upea soundtack ja Boris Kaufmannin ("Valamiesten ratkaisu", "Panttilainaaja") kuvaus. Harvoin tulee vastaan näin loistavasti näyteltyjä leffoja. Brando on loistava, samoin Karl Malden ("San Franciscon syke", "Panssarikenraali Patton") sataman pappina, elokuvateatteridebyyttinsä tehnyt kaunis Eva Marie Saint ("Vaarallinen romanssi", "Exodus") Brandon heilana sekä Lee J. Cobb ("Manaaja", "Mark il poliziotto spara per primo") Johnny Friendlyn roolissa ja Rod Steiger ("Tohtori Zivago", "Mars hyökkää!") Terryn veljenä. Näyttelijät, musiikki, lavastus ja juoni ovat laadukasta.

Pisteet: 5/5

13.3

Bloody Sunday - verinen sunnuntai

Elokuvan aihe oli ennen tätä itselleni outo, näyttelijät ja ohjaaja vieraita ja muutenkaan irlantilainen elokuva ei ole itselleni tuttu. No, tämä Paul Greengrassin ("Medusan sinetti", "United 93") ohjaama ja kirjoittama sotadraama kertoo vuoden 1972 mielenosoituksesta, jossa brittiarmeija tappoivat 13 viatonta irlantilaismielenosoittajaa ja haavoittivat 14:sta. Harvoin tulee vastaan näin upeaa ja vaikuttavaa kuvausta vastaan. Väkivalta on niin rujosti kuvattua että tunteet nousevat katsojalla pakostikkin pintaan. Hahmot ovat hyvin tehtyjä ja elokuvan dokumenttaarinen kuvaustyyli on Ivan Strasburgin ("Temple Grandin", "Live from Baghdad") käsissä vakuuttavaa. Kaiken kruunaa vielä musiikittomuus, tosin lopussa kuulaan U2 bändin loistava kappale "Sunday Bloody Sunday". 1970-luku on tavoitettu loistavasti lavastuksessa ja puvustuksessa mistä tulee lisää pisteitä. Jokainen elokuvan näyttelijä vetävät loistavaa työtä. Pääroolissa mielenosoituksen johtohahmon Ivan Cooperina on James Nesbitt ("Millions", "Lottovoittaja Ned") joka tekee upean roolityön. Muissa rooleissa ovat mm. Allan Gildea ("Closing the Ring", "Watched") sekä Gerard Crossan, Mary Moulds, Carmel McCallion, Tim Pigott-Smith, Nicholas Farrell ja Christopher Villiers. Upea leffa kaikin puolin, kuvaus ja näyttelijät tekevät todella hienoa työtä.

Pisteet: 5/5

14.3

Särkyneet syleilyt

Jälleen Pedro Almodóvarin tuotantoa, nyt vuorossa on vuonna 2009 valmistut "Särkyneet syleilyt" (Los abrazos rotos). Kyllä täytyy myöntää että Almodóvar osaa tehdä upeita elokuvia. Jälleen mahtava kässäri ja Alberto Iglesiaksen sävelmämä hieno soundtrack. Elokuvan K-11 ikärajamerkintä on liian alhainen, K-15 olisi ollut parempi, niin paljon seksiä, alastomuutta, huumeita, homoutta, väkivaltaa on tässä leffassa. Eloluvassa on myös paljon viittauksia Almodóvarin 1980-luvun elokuvaan "Naisia hermoromahduksen partaalla". Näytteltyö oli ilmiömäistä tässä(kin) Almodóvar-elokuvassa. Päärooleissa nähdään seksikäs Penélope Cruz ("Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä". "Blow") sekä vahvan roolityön tekevä Lluís Homar ("Huono kasvatus", "Los ojos de Julia"). Sivuosissa loistavat mm. Blanca Portillo ("Volver - Paluu", "El patio de mi cárcel"), José Luis Gómez ("Iho jossa elän", "Goyan aaveet"), Rubén Ochandiano ("Biutiful", "Tapas") ja Tamar Novas ("Meri sisälläni", "Perhosen kieli"). Muutama pieni sivuosa on myös syytä huomata, rooleissa vilahtavat myös Lola Dueñas ("Meri sisälläni", "Volver - Paluu") ja "Serranon perheessä" näytellyt Alejo Sauras sekä myös Rossy de Palma. Näyttelijäkaarti on loistavaa kautta linjan, juoni on onnistunut, soundtrack laadukas ja muutenkin loistava elokuva.

Pisteet: 5/5

16.3

Metropolis

Legendaarisen animeohjaajan Rintaron ("Galaxy Express 999", "Mûmin") käsissä on syntynyt helvetin upea sci-fianime, joka pohjaa paljon Fritz Langin vuoden 1927 samannimiseen mykkäklassikkoon. Rintaron käsissä on tosiaankin muodostunut monta katselukertaa (kolmas katseluni kolmessa vuodessa) kestävä klassikko. Langin teoksen lisäksi, elokuva pohjaa paljon Osamu Tezukan ("Shin Tetsuwan Atom", "Burakku jakku") piirtämään mangaan. Käsikirjoituksen elokuvaan teki Katsuhiro Ohtomo (klassikkoanime "Akira", "Memories") ja enkkuversion dialogin kirjoitti Marc Handler ("Kaubôi bibappu: Cowboy Bebop", "Cowboy Bebop: Tengoku no tobira"). Vaikka harvoin pidän englanninkielisistä dubeista, täytyy myöntää että tässä ne ovat kohtuu onnistuneet. Elokuvan upean animaation lisäksi elokuvan soundtrack on mahtavaa Toshiyuki Hondan ("Verovamppi", "Minbo - eli lempeän kiristämisen taito") säveltämää Jazzia. Lisäksi elokuvassa kuulaan muutama loistava laulu: "St. James Infirmary" (esittäjänä Atsuki Kimura), "I Can't Stop Loving You" (Ray Charles) ja "There'll Never Be Goodbye" (Minako Obata). Musiikki sopii kohtauksiin kun tykki naamaan, loistavaa jazzia. Englanninkielinen dubbaus on tehty laadukkaasti. Pääosissa kuullaan Brianne Siddall (" Power Rangers Time Force", "Naapurini Totoro"), Rebecca Forstadt ("Blood: The Last Vampire", "Akira"), Tony Pope ("Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?", "Potkupallo-Hessu"), Michael Reisz ("Päivien viemää", "Port Charles") ja Port Charles ("Patriot", "Akira"). Sivuosissa kuulaan mm. Scott Weinger, Richard Plantagenet ja Dave Mallow. Loistava elokuva kaikin puolin, mahtava anime.

Pisteet: 5/5

17.3

Stalker

Vuonna 1979 ohjasi neuvostoleffojen nero Andrei Tarkovski tämän Arkadiy Strugatskiyn ("Obitaemyy ostrov", "'Hukkunud Alpinisti' hotell") ja Boris Strugatskiyn ("Kuolleen miehen kirjeet", "Egymilliárd évvel a világ vége elött") romaaniin "Piknik na obochine" perustuvan sci-fiseikkailun, joka on sanalla sanoen OUTO. Ei huono, mutta OUTO. Tarina etenee, mutta silti on paljon pitkiä kamera-ajoja, joilla ei ole elokuvan kannalta mitään tekemistä. Silti tämä on semmoinen taidepaukku ettei tosikaan. Eduard Artemievin ("Solaris", "Auringon uuvuttamat") säveltämä musiikki on myös todella mahtavaa kuunneltavaa. Myös Maurice Ravelin kirjoittama "Bolero" kuulaan elokuvassa sekä Claude Joseph Rouget de Lislen kirjoittama "La Marseillaise" ja Ludwig van Beethovenin "An die Freude. Soundtrack sekä Aleksandr Knyazhinskyn ("Siipirikot", "Sinä ja minä") kuvaus ovat elokuvan vahvimpia puolia. Myös Tarkovskin luoma maailma, joka on kaukana perinteisestä sci-fistä. Maisemat ovat ankeita ja sitä tukee mustavalkoinen kuvaus. Rauniotuita taloja, maatuneita panssarivaunuja, märkiä tunneleita. Tämä on kaukana monien Hollywood-elokuvien sci-fikuvauksista. Elokuvaa on kuvattu Dolgopassa, Tallissa ja Isfarassa. Päänäyttelijät tekevät vakuuttavaa työtä rooleissaan. Aleksandr Kaydanovskiy ("Pribytiye poyezda", "Büvös vadász") Stalkerin roolissa on loistava, hämmentävän upea. Hänen mukanaan salaperäisellä Alueella ovat kirjailja ja professori. Näissä rooleissa ovat Andrei Rublevin roolissa loistanut Anatoliy Solonitsyn ("Solaris", "Peili") ja Nikolay Grinko ("Ei paluuta", "Solaris"). Sivuosissa ovat mm. Alisa Freyndlikh, Natasha Abramova ja virolainen kaunotar Faime Jurno. Loistava neuvostoleffa, joka on Tarkovskin parhaita elokuvia.

Pisteet: 5/5

Russkaya Lolita

Vladimir Nabokov tunnetaan kohua herättäneestä pedofiilikuvauksestaan "Lolitasta", josta on tehty kaksi elokuvatulkintaa: Stanley Kubrickin vuoden 1962 tulkinta ja Adrian Lynen vuoden 1997 uusintakuvaus. Kubrickin version olen nähnyt ja kirjan lukenut. Tämä venäläinen vuonna 2007 valmistunut kuvaelma pohjautuu löyhästi itse romaaniin. Elokuva on muutenkin niin harvinainen ettei sen tietoja löydä IMDb:stä. Elokuvan ohjaaja on joku Armen Oganjezov ja käsikirjoituksen on väsännyt herran nimeltään Alerksej Orlov. Elokuva kertoo jostain kirjailijasta joka matkaa pieneen Venäläiseen kylään ja vuokraa tilaa eräästä talosta ja rakastuu emännöitsijäänsä. Naisen teini-ikäinen tytär on lätkässä mieheen ja sitten hän viettelee miehen. Loppukohtaus on taas niin härö ettei mitään rajaa kun tytär ratsastaa miehen kullilla ja mies imee naisen isoa tisua. Seksiaktit ovat ihan kivasti toteutettuja, mutta olisivat saaneet olla HC:ta. Nyt se jää pahasti vaillinaisesti kun itse yhdyntää ei näytetä. Myös se ettei kohtausten välillä ole punaista lankaa on hieman tympeää katsottavaa. Myöskään kuvaus ei ole kauhean kovatasoista, tulee mieleen halvalla tehty kotipornoleffa. Soundtrack on kyllä todella kovatasoinen, loistavaa musaa alusta loppuun. Näyttelijätyö ei ole mitenkään kovinkaan ihmeellistä. Pääroolissa nuorena "Lolitana" on semmoinen baby-face ettei tosikaan, nimittäin Valerja Nemchenko. Hänestä ei usko että hän olisi yli 18 vuotias, luulisi 12-14 vuotiaaksi. Elokuvan uskottavuuden kannalta hän on roolinsa parempi vaihtoehto kun Kubrickin leffassa nähtävä Sue Lyon. Nemchenko on roolissaan todella seksikäs ja viehättävä. Lolitan äitinä on MILF Marina Zasimova joka jää kyllä pahasti Nemchenkon taakse ruutuajan osalta. Kirjailijan roolissa nähdään Vladimir Sorokin. Keskitason, kohtuu kiihoittava, mutta juonellisesti hieman tönkkö erottinen draamakomedia.

Pisteet: 3/5

Ei paluuta

Vuonna 1962 valmistui Andrei Tarkovskin ensimmäinen pitkä ohjaustyö, joka voitti heti kaksi palkintoa. Elokuva perustuu Vladimir Bogomolovin ("V avguste 44-go", "Zosya") kirjoittamaan tarinaan "Ivan", joka kertoo 12-vuotiaasta pojasta joka menettää sodassa perheensä ja haluaa kostaa natseille. Käsikirjoituksen kirjoittivat Tarkovski sekä Mikhail Papava ("Rakas huimapääni", "Kaukana Moskovasta") ja Andrey Konchalovskiy ("Odysseia", "Verisukulaiset"). Tarina etenee hyvin eteenpäin eikä jää junnaamaan paikallee. Myös Vadim Yusovin ("Solaris", "Andrei Rublev") kuvaus on upeaa katsottavaa: raunioituneet talot, ankea suo, kuolleet, märkä ja niljakas luonto tulevat hyvin esille. Siihen päälle vielä Vyacheslav Ovchinnikovin ("Sota ja rauha", "Maa") upea soundtrack, joka hakee vertaistaan. Näyttelytyö on hämmentävän upeaa. Pääroolissa loistaa 16-vuotias Nikolay Burlyaev ("Rintamaromanssi", "Pelurit"). Muissa tärkeissä rooleissa nähdään Valentin Zubkov ("Kurjet lentävät", "Eto nachinalos tak...") ja Yevgeni Zharikov ("Snegurochka", "Sem chasov do gibeli"). Muutkin näyttelijät tekevät toki loistavaa työtä, mutta sivuosista voisi esille nostaa myös Dmitri Milyutenkon, ohjaajan vaimon Irma Raushin sekä 9-vuotta vankilassa (1978-1987) istunut kaunis Valentina Malyavina. Näyttelijät onnistuvat, musiikki on kaunista, kuvaus hienoa ja lavastus upeaa.

Pisteet: 5/5

18.3

Pat Garrett ja Billy the Kid

Vuonna 1973 ohjasi monista väkivaltaisista leffoistaan tunnettu Sam Peckinpah ("Olkikoirat", "Rautaristi") draamapitoisen westernin kahdesta tunnestusta lännemiehestä, rikollisesta Billy The Kidistä ja sheriffisä Pat Garretistä. Alussa Billy pidätetän, hän karkaa vieden muutaman sheriffin manan majoille ja sitten Pat lähtee Billyn perään ja kalmahaju leijuu kaikkialla (ja viinan myös). Rudy Wurlitzerin ("Matkaaja", "Two-Lane Blacktop") kirjoittama käsikirjoitus on todella hyvä. Muutenkin elokuva onnistuu yllättämään, mikäli otetaan huomion millaisen kaaoksen jälkeen se lopulta syntyi. Viinaan menevä Peckinpah potkittiin projektista ja elokuva leikattin uudestaan. Katsomani versio oli juuri se minkä Peckinpah alunperin halusi. Joitakin kohtauksia on leikattu siinä uudelleen ja muutama kohtaus leikattu kokonaan pois. Lisäksi siinä on enemmän alastomuutta ja hieman verta enemmän kun uudelleenleikkauksessa. Bob Dylanin upea soundtrack tuo elokuvana juuri oikeanlaisen tunnelman. Mahtava elokuva, jossa näyttelijät tekevät aivan helkutin upeaa työtä. Pääkaksikkona nähdään James Coburn ("Charade - vaarallinen peli", "Rautaristi") ja Kris Kristofferson ("Blade", "Raivopäät"). Sekä Billy että Pat eivät ole selvästi paha tai hyvä. Heidän hahmoissana on kumpaakin ja näyttelijät tuovat sen hyvin esiin. Muissa rooleissa nähdään mm. Richard Jaeckel, Chill Wills, Jason Robards, Bob Dylan, John Beck, Jack Elam, Emilio Fernández ja Rutanya Alda. Loistavat näytteliät, loistava soundtrack, paljon verta ja muutamat tissit sekä kunnon tylyä villin lännen menoa.

Pisteet: 5/5

Sensational Janine

Tai sitten pidemmin saksalaisittain "Josefine Mutzenbacher - Wie sie wirklich war: 1. Teil". Tämä Hans Billianin ("Das Mädchen mit der heißen Masche", " Die Jungfrauen von Bumshausen") ohjaama pornokomedia vuodelta 1978 kertoo nuoresta sisäköstä Josefine Mutzenbacherista, joka asuu eräässä talossa isäpuolensa ollessa talon talonmies. Elokuva on kaksikon Billian ja Felix Saltenin (kirjailija jonka kynästä lähtivät tarinat Bambista ja eroottinen romaani "Josefine Mutzenbacher – Die Lebensgeschichte Einer Wienerischen Dirne, Von Ihr Selbst Erzählt") kirjoittama. Elokuva menee parhaiden pornoleffojen TOP-5 listalle ja taistelee kärkipaikasta muutaman muun leffan kanssa. Dave Apfelbaumin ("Laß jucken, Kumpel 5: Der Kumpel läßt das Jucken nicht", "Die Beichte der Josefine Mutzenbacher") upea soundtrack rytmittää todella kiihoittavia seksiakteja. Ja ne aktit ovat todella kiihoittavia. Eivät ole pitkiä, mutta kuvaustekniikka ja näyttelijät (jotka ovat normaaleja eivätkä jenkkileffojen tyyliin isorintaisia blondeja. Joukossa on hieman möhömahaisia ja viiksekkäitä miehiä ja naisilla on runsas karvoitus) ovat loistavia. Harvoin tulee vastaan näin upeaa leffa. Jos muutkin länsi-Saksalaiset pokeilut ovat näin hyviä, voisi kai katsella niitä muitakin. Näyttelytyö oli kuitenkin HELVETIN mahtavaa. Pääosassa nähdään 25-vuotias seksikäs Patricia Rhomberg ("Zimmermädchen machen es gern", "Heiße Löcher, geile Stecher"). Nuori nainen vetää todella loistavan roolin ollen pirskatin söpö ilmestys. Hänen isäpuolenaan (joka nusasee muutamaan otteeseen tytärpuoltaan) nähdään Frithjof Klausen ("Foxy Lady", "Kasimir der Kuckuckskleber"), joka tekee myös kohtalaisen hyvää työtä. Muissa osissa ovat mm. Siggi Buchner, Sepp Gneissl, Peter Holzmüller ja Birgit Zamulo. Laadukas pornoleffa Saksasta.

Pisteet: 5/5

Insatiable Janine

Tulipa piruuttaan katsottua tämä Hans Billianin ohjaama ja kirjoittama pornoeroottinen komedia. Elokuva oli hyvä, mutta kässäri ei yltänyt edellisen Josefine Mutzenbacher-leffan tasolle. Se oli niin epäselvä ja huumori oli jotenkin epäonnistunutta. Naintikohtaukset oli tehty hyvin mikä on pääasia, musiikki oli aivan tautisen upeaa (Tonava kaunoinen yms klassisia sävelmiä), kuvaus, lavastus, puvustus ja koreografia oli tehty hemmetin hyvin. Elokuva oli todella kiihoittava, mutta juoni vie hieman pisteitä. Näyttelytyö on kohtalaisen tasokasta. Pääosissa nähdään Sascha Atzenbeck ("Rasputin - Orgien am Zarenhof", "Divine Decadence"), Desirée Bernardy ja Stacey Donovan ("Up Up and Away", "Gentlemen Prefer Ginger"). Muissa osissa nähdään mm. John Dragon, Carmen Fernandez, Astrid Köhler ja Peter Strasser. Tästä leffasta ei oikein voi paljoakaan sanoa mutta lyhyesti sanoen: kuten edellinen Billian-leffa, mutta hieman juoneltaan ontuvampi.

Pisteet: 4,5/5

Pedon kehto

Jälleen kerran amerikan oma budhisti Steaven Seagal pistää pahiksia kasaan upeasti aikidoliikkeillään eikä ikä (51-v) paina jaloissa. Toki painoa on tullut hieman ja posket pyöristyneet mutta pahikset lentelevät päin seiniä. Ei tämä Siu-Tung Chingin ("Naked Weapon", "7 jin gong") ohjaama elokuva yllä samalle tasolle kun Seagalin kulta-ajan (1988-2001) leffat. Elokuvaa ei voi edes ottaa tosissaan, niin yliampuva se on ja vielä kun viisikymppinen Seagal pokaa 20-vuotiaan muijan ei voi kun nauraa. Vaijerit ovat kovassa käytössä tässä leffassa ja stuntteja on varmaan ollut helkutisti. Tarina, josta vastasi Seagal ja James Townsend ("Lucky Number Slevin", "Teräskehä 2"), oli niin kaavamaisen kliseinen eli pakollinen seksikohtaus (joka oli tasoa SURKEA), korruptio, Seagalin budhalaisviisaudet, Seagal ex-joku jotain todella hienoa sekä tyttären kidnappaus sekä se seikka että kaikki (ainakin suurimman osan leffasta) puhuvat englantia karmealla thai-aksentilla. Mark Sayer-Waden ("Who Do You Think You Are?", "Sydän paikallaan") soundtrack oli kuitenkin tunnelmaan sopiva. Veri virtaa, hidastukset ovat upeita ja näyttelijät tekevät aivan helvetin kauheaa työtä. Seagal (ponihäntälihapulla) painelee ympäri ruutua ollen niin kova jätkä ettei tosikaan. Seagalin apuna nähdään Byron Mann ("Catwoman", "Punainen labyrintti") joka taitaa tehdä elokuvan siedettävimpiin kuuluvan roolisuorituksen. Pakollinen nainen, Monica Lo ("Naked Weapon", "Dzin yoeng saam bo"), jää valitettavasti liian pieneen roolin. Tom Wu ("Batman Begins", "Lara Croft Tomb Raider: Elämän lähde") tekee kohtalaisen onnistuneen roolin pahiksena. Seagalin taka-taka-takapiruna häärii pienen aikaa esiintyvä Patrick Robinson (brittisarjat "The Bill", "Sairaalaelämää"). Seagalin kaapattunna tyttärenä kiljuu kun teurastettava sika todella kuuma kissa Sara Malakul Lane ("Sharktopus", "Nature Unleashed: Volcano") ja hänen kaverinaan Elidh MacQueen ("Sheesha", "Dong phayaa fai"). Kusipäisen luopion osassa tavataan Vincent Riotta ("Yön ritari", "Toscanan auringon alla"). Näyttelijöistä ei voi mennä mitään kauhean hyvää sanomaa, tehosteet ovat hienoja mutta elokuvan juoni on niin naurettava ettei tosikaan.

Pisteet: 3,5/5