Lentokonehullu
Tämä kaksikon Walt Disney ja Ub Iwerks tekemä lyhytanimaatio vuodelta 1928 on kautta aikojen ensimmäinen Mikki Hiiri animaatio, mutta ensimmäisenä julkaistiin Höyrylaiva Ville. Tämä(kin) animaatiolyhäri on hauskaa slapstickiä alusta loppuun. Animointi (Hugh Harman, Rudolf Ising ja Ub Iwerks) on aikaan nähden yllättävän notkeaa. Mikin hahmo on vielä alkuasetelmissaa, ilkikurinen pikku riiviö, jolle sattuu samanlaisia vastoinkäymisiä kuin Akulle. Elokuva pohjautuu Ub Iwerkin piirtämään sarjakuvaan. Musiikkina kuullaan Carl W. Stallingin ("Duck Amuck", "Duck Dodgers in the 24½th Centur") säveltämää upeaa musiikkia. Disney itse tekee Hiirien äänet tässäkin elokuvassa. Kaikin puolin kiva pikku animaatio.
Pisteet: 5/5
Sauna
Tuli katsottua tämä kirjastosta lainattu Antti-Jussi Annilan ("Jadesoturi") ohjaama kauhuleffa. Suomessa on tehty harvoin kauhua, ainoa jonka olen nähnyt on Lordin tekemä "The Kin", mikä oli melko hyvä. Millainen sitten tämä vuonna 2008 valmistunut elokuva oli. Jos suoraan sanon, elokuva oli pitkäveteisen tylsä eikä edes pelottanut. Viimeinen kohtaus oli ainoa jota voi sanoa lievästi pelottavaksi, mutta muuten elokuva oli SURKEA, pituuttakaan ei ollut kuin 80 minuuttia, mutta silti elokuva oli liian pitkä. Annilan ohjaus oli hyvää omalla tavallaan, mutta kauhuelokuvaa tästä ei saa tekemälläkään. Iiro Küttnerin ("Kuningas Hidas", "Isoäiti helvetistä") kirjoittama käsikirjoitus olisi ollut toimivampi jos siinä olisi ollut kauhua, olisivat ottaneet mallia vaikka aasialaisista kummistusleffoista. Nyt leffa vain oli keskinkertaisen draaman ja umpisurkean kauhun sekoitusta. Panu Aaltion ("Hella W", "Tummien perhosten koti") säveltämä soundtrack oli nättiä, mutta ei sopinut elokuvan tunnelmaan, sillä olisi voinut saada oikeanlaisen tunnelman elokuvaan jos olisi osattu tehdä oikeanlaista musiikkia. Henri Blombergin ("Pizza Desperata", "Veijarit") kuvaus tallentaa Lapin suot hyvin, mutta kauhua ei pystytä pahemmin rakentamaan elokuvassa. Näyttelijät ovat kuitenkin keskitasoa, muutama parempikin suoritus mahtuu joukkoon. Päärooleissa ovat Ville Virtanen ("Koirankynnen leikkaaja" ,"Musta jää") ja Tommi Eronen ("Rukajärven tie", "Vares - Uhkapelimerkki") joista kumpikaan ei ole rooleissaan mitään spesialisteja, eivät kuitenkaan tee mitään sikasurkeitakaan rooleja. Elokuvan parhaan roolit tekevät sivuosissa nähtävät Viktor Klimenko ("Agentti 000 ja hra K. Sormi", "Vodkaa, komisario Palmu") ja Rain Tolk ("Sügisball", "Jan Uuspõld läheb Tartusse") jotka näyttelevät venäläisiä sotilaita. Tässä elokuvassa juuri hyvää on se että venäläiset puhuvat venäjää, eikä mitää Da,Da suomea. Muissa sivuosissa nähdään Kari Ketonen, nuorta poikaa näyttelevä melko ärsyttävä Sonja Petäjäjärvi, kuuma 15-vuotias Vilhelmiina Virkkunen (äänenä Elena Leeve), Taisto Reimaluoto, Ismo Kallio ja elokuvan parhasiin lukeutuva Kati Outinen. Koska elokuvaa on osin kuvattu Tshekissä, yhdessä pikkuroolissa munkkina nähdään Ivo Kubecka ("Láska", "Pavlínka"). Loppupelissä, kiva idea on onnittu ryssimään oikein kunnolla. Tylsä ja kauhuton kauhuleffa.
Pisteet: 2/5
3.4
The Gallopin' Gaucho
Tämä Ub Iwerksin ohjaama Mikki Hiiri-lyhytanimaatio oli järjestyksessään toinen valmistunut Mikki-elokuva, mutta julkaistiin vasta "Höyrylaiva Villen" jälkeen. Tämäkin oli, kuten muutkin alkupään lyhärit, todella hauska ja animoitu melko hyvin. Katsomaani versiota oli hieman fiksattu värittämällä jälkikäteen, mutta muuten ei muutoksia oltu tehty. Carl W. Stallingin säveltämä musiikki tehosti elokuvaa hyvin. Abstraktia huumoria oli paljon ja se oli todella hauskaa. Walt Disney teki jälleen kaikki äänet. Hauska kultakauden animaatio.
Pisteet: 5/5
Saludos Amigos
Vuonna 1942 päättivät Disney-studiot tehdä tälläisen dokumentinomaisen animaatioelokuvan Etelä-Amerikasta. Mielestäni tämä on oiva teos ja sen jaksaa katsella monta kertaa kyllästymättä. Elokuvan ohjaajat ovat nimekästä kaartia, Wilfred Jackson, Jack Kinney, Hamilton Luske ja Bill Roberts. Animaatiotarinat ovat hauskoja, mutta jännitystäkin on mukana. Käsikirjoittajia oli iso nippu, joista voisi mainita Ted Searsin ("Lumikki ja seitsemän kääpiötä", "Tuhkimo"), Homer Brightmanin ("3 caballeroa", "The Adventures of Ichabod and Mr. Toad") ja Joe Grantin ("Mulan", "Pocahontas"). Elokuvassa tekevät debyyttinsä pieni lentokone Pedro ja brasilialainen papukaija José Carioca joka on Akun sekä Panchito Pistolesin hyvä ystävä. Kumpikin hahmo ovat nykypäivänä harvinainen hahmo Suomessa, Cariocasta on ilmestynyt muutamia tarinoita silloin tällöin. Elokuvassa kuultava hieno soundtrack on kaksikon Edward H. Plumb ("Dumbo", "Kaunotar ja kulkuri") ja Paul J. Smith käsiäalaa, mutta lisäksi elokuvassa kuullaa kaunis laulu "Aquarela do Brasil" (musiikki ja sanat: Ary Barroso, esittää: Aloysio De Oliveira). Äänirooleissa kuullaan Fred Shields ("Bambi", "Voittoisat kulkuneuvot") kertojana, Pinto Colvig Hessuna sekä Clarence Nash Akuna ja loistava José Oliveira ("3 caballeroa", "Hornan saari") José Cariocana. Plussaa tulee vielä siitä että Oliveira puhuu portugalia niin loistavasti. Täydellinen animaatio.
Pisteet: 5/5
4.4
Mondo cane - kova maailma
Katsahdimpas tämän kolmikon Paolo Cavara ("...e tanta paura", "Ihmisuhrit"), Gualtiero Jacopetti ("Hyvästi, Afrikka!", "Hyvästi ihminen") ja Franco Prosperi ("Yöpedot", "Maailman naiset") tekemän dokumentin maailmasta. Elokuvassa näytettiin oikeita eläintappoja, härkätaisteluita, kuolevia ihmisiä, kuolleita ihmisiä ja muuta ei niin kivaa. Muutamaan otteeseen elokuva lipsui kiinostavuuden ulkopuolelle, mutta muuten elokuva jaksoi pitää otteessaan koko pituutensa ajan. Kaksikon Antonio Climati ("Savana violenta", "Natura contro") ja Benito Frattari ("Commandos - itsemurhapartio", "Mondo cane n. 2") kuvaus on muutamissa kohtauksissa hämmentävää katsottavaa ja kun siihen ynnätään Riz Ortolanin säveltämä helvetin upea soundtrack. Italiankielisenä kertojana kuullaan Stefano Sibaldi ("...4 ...3 ...2 ...1 ...morte", "Bagdadin ruusu") jonka ääni sopii kertojaksi hyvin. Muutamaa tylsempää hetkeä lukuunottamatta todella nerokas dokkari.
Pisteet: 4,5/5
Carmen
Tämä Carlos Sauran ("Cría cuervos... korppi sylissä", "La caza") ohjaama romanttinen draama on niitä leffoja joka on lähes loistava, mutta ei nyt ihan ansaitse täysiä pisteitä. Elokuvan käsikirjoituksen, jota olisi muutamin kohdin dialogin ja tapahtumien osalta kirjoitttaa hieman toisin, tekivät ranskalaisen Prosper Mériméen kirjoittaman kirjan ja siitä tehdyn Georges Bizet´n oopperan pohjalta Carlos Saura ja Sauran luottokäsikirjoittaja Antonio Gades ("Veren häät", "Noiduttu rakkaus"). Tarina on kiinnostava, dialogi todella upeaa (mutta muutamin kohdin mennään niin saippuaoopperan puolelle että alkaa naurattaa) ja tarina etenee hyvin. Elokuva kertoo Carmen flamenco-balettiesityksen harjoituksista ja päänäyttelijöiden, Carmenin ja Antonion rakkaudesta ja mustasukkaisuudesta. Loppu on todella hyvin toteutettu, katsojan päätäntävaltaan sattuuko kyseinen tapahtuma näytelmässä vai oikeasti. Kaksikon Antonio Gades ja Carlos Saura tekemä koreografia on upeaa katsottavaa, samoin Paco de Lucían ("Vicky Cristina Barcelona", "Solo quiero caminar") säveltämä soundtrack. Teo Escamilln ("El Dorado", "Cría cuervos... korppi sylissä") kuvaus on todella hämmentävän tasokasta. Pääparina nähdään käsikirjoittaja-koreografi Antonio Gades ja superkaunis Laura del Sol ("Il camorrista", "El viaje a ninguna parte") joista kumpikin ovat todella loistavia. Muissa rooleissa ovat lähinnä sivuosiin jäävät Paco de Lucía, Marisol ja mahtavan roolin tekevä Cristina Hoyos ("Montoyas y Tarantos", " Noiduttu rakkaus") ja Juan Antonio Jiménez, José Yepes ja Sebastián Moreno. Näyttelijät loistavat, juoni on erinomainen, musiikki kaunista ja lähes kaikki toimii moitteetta.
Pisteet: 4,5/5
Angelan sota
Suomalais-ruotsalais-länsisaksalainen sotadraama vuodelta 1984. Ohjastyöstä ja käsikirjoituksesta elokuvaan, joka perustuu Jörn Donnerin kirjoittamaan romaaniin, vastasi Eija-Elina Bergholm ("Neiti Julie", "Eeva Maria Kustaava") jonka käsissä on syntynyt kohtuu hyvä kotimainen draama, mutta ei tätä parhallakaan tahdollakaan pystyy laittamaan viiden tähden leffojen kastiin, niin paljon pitkäveteisyyttä on kaikesta huolimatta ja jotkut hahmot käyvät tekemässä jotain ilman mitään motiivia. Myöskään Esa Helasvuon ("Maailman paras", "Saatanan radikaalit") musiikki on olematonta. Jos tässä olisi ollut musiikkia sitä muutamaa hetkeä lukuunottamatta, olisi tässä ollut enemmän tunnelmaa. Kari Sohlbergin ("Talvisota", "Koirankynnen leikkaaja") kuvaus on kuitenkin todella hienosti tehtyä. Lavastus oli ok tasoa, budjettivajaus näkyy 40-luvun Helsingin kuvaamisessa eikä Lapin kaunis ilmene kuvauksessa kun tapahtumat on suureksi osaksi sisällä kuvattuja. Nimiosassa Angelana nähdään perusvarman roolin tekevä Ida-Lotta Backman ("Mamma", "Isolde pakolainen") ja miespääosassa saksalaisena sotilaana Hannoverissä syntynyt Mathieu Carrière ("Der junge Törless", "Luther") joka on erittäin hyvä myös. Sivuosissa nähdään mm. Jörn Donner ("Mustaa valkoisella", "Sixtynine 69 "), nuori Kim Gunell ("Valkoinen kääpiö", "Kuutamosonaatti"), liian pieneen rooliin jäävä viime helmikuussa edesmennyt Erland Josephson ("Uhri", "Olemisen sietämätön keveys"), Matti Oravisto ja Birgitta Ulfsson. Vanhana palvelijana nähdään loistava Anja Pohjola, mahtava Kari Franck on mukana myös sekä pitkän linjan näyttelijä Leif Wager. Loistavat näyttelijät, mutta se että jok´ikinen suomalainen osasi niin hyvin saksaa alkoi realismin kannalta ärsyttämään. Ei sitä takuulla kaikki osanneet ja varsinkaan niin hyvin. Tarina junnasi, varsinkin alkupuolella hieman liikaa ja muutama seksikohtaus olivat kyllä keskitasoa mutta elokuvan kannalta turhia.
Pisteet: 4/5
6.4
The Passion of the Christ
Näin pääsiäisen ollessa päätin katsoa kaikkien aikojen parhaimman elokuvan, Mel Gibsonin ohjaaman "Kristuksen kärsimyskertomuksen" vuodelta 2004. Eikä edelleenkään elokuva tuntunut huonolta. Gibson on nerokas ohjaaja, samoin käsikirjoitus, josta vastasivat Gibson ja Benedict Fitzgerald ("Jääkylmä murha", "Pimeyden sydämessä"). Elokuvan hienoutta lisää vielä että se on puhuttu realistisilla kielillä, latinaksi, hebreaksi ja arameaksi eikä iänikuisella englannilla. Lavastus ja puvustus ovat mallikkaasti toteutettuja, samoin Caleb Deschanelin ("Patriot", "National Treasure - Kansallisaarre") huikea kuvaus ja John Debneyen ("Sin City", "Keisarin uudet kuviot") kaunis musiikki. Katsomastani versiosta ei tiedä onko se hieman parsittu versio vai täysin uncut, mutta näinkin se on erittäin oiva kuvaus Jeesuksen kärsimyksistä meidän syntiemme anteeksiantamiseksi. Pääroolissa Jeesuksena nähdään uskomattoman loistavaa työtä tekevä Jim Caviezel ("Veteen piirretty viiva", "The Count of Monte Cristo"), joka onkin elokuvan ainoa "Hollywoodstara". Jeesuksen äidin Marian roolissa nähdävä romanialainen Maia Morgenstern ("Odysseuksen katse", "Balanta") on osassaan hyvä, mutta ikäero Caviezeliin on liian pieni, mutta se on loppupelissä pieni murhe. Johanneksen roolissa bulgaarialainen Christo Jivkov ("Il mestiere delle armi", "Inkvisitio") ja Magdalan Mariana oleva italialaiskaunotar Monica Bellucci ("Malèna", "Irreversible - syntiset") ovat hyviä vaikka jäävätkin melkolailla sivustakatsojiksi. Pietarina, Jeesuksen uskollisimpana opetuslapsena, nähdään loistava Francesco De Vito ("M:I III - Vaarallinen tehtävä 3", "Nine"). Loistavaa näyttelijäkaartia täydentävät ylipappien rooleissa nähtävät Mattia Sbragia ("Heaven", "Ocean's Twelve") ja Toni Bertorelli ("Silk", "Romanzo criminale"). Judas Iskariotin osan tekee Luca Lionello ("Sangue: La morte non esiste", "Cover boy: L'ultima rivoluzione"), Pontius Pilatuksena nähdään helvetin upeaa työtä tekevä Hristo Shopov ("Undisputed III: Redemption", "I Am David") ja hänen vaimonaan superkaunis Claudia Gerini ("Tuntematon nainen", "Älä liiku"). Fabio Sartor ("Saanko suudella ruusunnuppuasi?", "L'articolo 2") on hyvä omassa keskisuuressa osassaan. Elokuvasta muita mainittavia rooleja ovat mm. Romuald Andrzej Klos roomalaisena sotilaana, Luca De Dominicis Herodeksena ja Rosalinda Celentano Saatanana. Loistava, mahtava elokuva kuten aina.
Pisteet: 5/5
Død snø
Ohjaaja Tommy Wirkolan ("Kill Buljo: The Movie", "Kurt Josef Wagle og legenden om fjordheksa") ohjaama ja osin käsikirjoittama kauhukomedia ottaa mallia monista amerikkalaisista zombi-leffoista ja tekee sen hyvin. Wirkkolan rinnalla elokuvan käsikirjoitti Stig Frode Henriksen ("Lange flate ballær II", "Tomme tønner 2 - Det brune gullet") joka tekee elokuvassa myös roolinkin. Veri roiskuu, läppä lentää, mutta mukaan on eksynyt myös muutama aidosti ahdistava ja pelottava kohtaus. Elokuvan tehosteet ovat mallikaasti toteutettuja ja australialaisen Matthew Westoni ("Aquamarine", "The Ruins") kuvaus on todella vakuuttavan näköistä. Musiikkipuolella ei kuitenkaan Christin Wibe ("Tomme tønner") ole tehnyt niin hyvää työtä että elokuva ansaitsi ihan täysiä pisteitä. Norjalainen teinipoppi tosin raikaa alkupuolella mallikkaasti, mutta varsinaista tunnelmaa luovaa musiikkia ei kuulla kuin alkukohtauksessa. Maisemat ovat kuvauspaikoilla, Altassa ja Målselvissä todella upeat. Näyttelytyö on teinikauhuleffaan yllättävän kovatasoista. Pääroolissa nähdään Vegar Hoel ("Monstertorsdag", "Mongoland"), Stig Frode Henriksen, Charlotte Frogner ("Hvaler", "5 løgner"), Lasse Valdal ("Pedon verta", "Kalde føtter"), Evy Kasseth Røsten ("Sammen", "Hawaii, Oslo"), Jeppe Laursen ("Max Manus", "Kiertotie") ja Jenny Skavlan ("Fatso", "Amor"). Sivuosissa nähdään Ane Dahl Torp, loistava Bjørn Sundquist ja Ørjan Gamst. Näyttelytyö on ensiluokkaista, pienimuotoinen kliseisyys ja musiikin mauttomuus laskevat hieman arvosanaa.
Pisteet: 4,5/5
Asfalttilampaat
Tämä Sakari Haaran romaaniin perustuvan elokuvan ohjasi yksi suomalaisen elokuvan parhaimpia ohjaajia, Mikko Niskanen ("Nuoruuteni savotat", "Laulu tulipunaisesta kukasta") ja sen käsikirjoitti aikamoinen kööri: Niskanen sekä Pentti Kotkaniemi, Kari Kyrönseppä ja Kirsti Wallasvaara. Kuvaaja Esko Nevalaisen ("Haluan rakastaa, Peter", "Käpy selän alla") kuvaus on häikäisevän upeaa katseltavaa ja Kaj Chydeniksen ("Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti", "Kreivi") säveltämä musiikki on todella kaunista kuunneltavaa. Elokuvassa kuullaa myös Chydeniuksen säveltämä ja Aulikki Oksasen sanoittama kaunis laulu "Sinua, sinua rakastan", mikä sopiikin elokuvaan todella hyvin. Upeaan rakkaustarinaan ei vielä riitä hyvä musiikki, ohjaus, käsikirjoitus ja kuvaus vaan pitää olla hyvät näyttelijät. Ja nehän leffassa ovat. Pääparinan nähdään Eero Melasniemi ("Hurmaava joukkoitsemurha", "Kesäkapina") ja todella kaunis Kirsti Wallasvaara ("Hellyys", "Naisenkuvia") joista kumpikin tekevät todella vakuuttavaa työtä rooleissaan. Muissa osissa nähdään mm. Pekka Autiovuori ("Matti", "Hei kliffaa hei!"), seksikäs Mirjami Manninen, Paavo Tuominen ("Oksat pois...", "Kesäyön unelma"), Jörn Donner sekä Ville Salminen. Loistava romanttinen draama Suomesta 1960-luvun lopusta.
Pisteet: 5/5
7.4
Viisas kana kananen
Aku Ankan debyytti vuonna 1934 tapahtui tässä Wilfred Jacksonin ohjaamassa lyhytanimaatiossa. Elokuvassa Viisas Kana Kananen (joka oli Klaara Kotkon esikuva) yrittää saada Petteri Possua ja Aku Ankaa auttamaan tätä kylvämään ja keräämään maissintähkät. Kumpainenkin laistavat töistä valitellen vatsakipuaan. Lopussa "paha saa palkkansa" kuten tavataan sanoa. Käsikirjoittaja on tuntematon, mutta silti tarina on todella nokkela, hahmot ovat todella hyvin hahmoteltuja. Akun halu laistaa töistä ja laiskuus siirtyi myöhemmin Carl Barksin ankkatarinoissa Hannulle ja Hansulle. Leigh Harlinen ("Kommelluksia kerrakseen", "Sankaritekojen mies") säveltämä musiikki sopii elokuvaan hyvin, samoin elokuvassa kuultava laulu "Help Me Plant My Corn" on hauska. Myöhemmin elokuvan pohjalta tekivät Ted Osborne ja Al Taliaferro sarjakuvastripin. Hauskan äänet hoitivat Pinto Colvig, Clarence Nash sekä Florence Gill ("Kondorikotka ja Aku", "Hassut pikku kanit"). Klassikko, ansaitsee täydet pojot.
Pisteet: 5/5
Orpojen hyväksi
Toinen Aku-lyhäri, ohjaajana toimi Burt Gillett ("Kunniaksi aikain menneiden", "The Woody Woodpecker Show") ja homma oli todella hauskaa. Hahmot ovat elokuvassa todella hauskoja, vitsit samaten ja siihen vielä lasketaan Frank Churchillin ("Sinulle on posti@", "Ikuiset ystävät") upea soundtrack on klassikon ainekset kasassa. Elokuvassa seurataan Mikin järjestämää esitystä pienille orvoille (jotka olivat pieniä Hiiriä) jossa Hessu, Heluna ja Polle esittävät jotain showta, Klaara Kotko laulaa oopperaa ja Aku joutuu pienten hiirien pilailujen maaliksi ja hermostuu. Äänirooleissa kuullaan tuttuun tyyliin Pinto Colvig (Hessu), Walt Disney (Mikki), Clarence Nash (Aku) ja Florence Gill (Klaara Kotko). Klassikkoanimaatio.
Pisteet: 5/5
Den 'k---' släkten
Tämä Heinz Arlandin ohjaama ruotsalainen pornoleffa vuodelta 1976 lähti käyntiin ihan viihdyttävänä elokuvana, mutta lopulta ajautuu niin pahoihin vaikeuksiin tarinankerrontansa takia että putoaa keskikastiin. Elokuvan leikkaus tökkii ja pahasti, niin sekava leffa on että juonesta ei saa mitään selkoa. Musikki on laadukasta jazzia, mutta se katkeaa mystisesti monestikkin juuri leikkauksen kohdalla. Panot, jotka olivat mielenkiintoisia ja kiihoittavia, menettävät mielenkiinnon kun ne alkavat olemaan pituudeltaan 20 minuuttia, vieden leijonanosan elokuvan pituudesta. Loppujen lopuksi, elokuvan juoni jää niin sekavaksi että siitä ei saa kasaan mitään järkevää. Näyttelijätkään eivät pääse näyttämään taitojaan. Näyttelijät ovat tavallisten pohjoismaalaisten näköisiä eivätkä mallimitoissa välttämättä kuten amerikkalaisissa pornoleffoissa. Pääroolissa nähdään Anita Ericsson ("Molly - napakymppi", "Flossie"). Muissa osissa nähdään yhden elokuvan näyttelijöitä: Lasse Berg, Grete Lindner, Harriet Sjöberg, Stig Dahl, Yngve Ericsson ja Monica Viklund. Sivuosissa ovat Ove Wallin ja kuulemme elokuvassa Marie Forsån ("Der Fluch der schwarzen Schwestern", "Perhoset") kertojaäänen. Muutama hyvä elementti, tylsähkö tarinankerronta, paljon ei jää käteen tästä leffasta.
Pisteet: 3/5
8.4
Suuri sävelparaati
Jos Hannes Häyrisen ohjaama "Iskelmäketju" (1959) oli muutaman pikkuvian takia vain 4,5 pisteen elokuva, on samana vuonna valmistunut Jack Witikkan ("Iloinen Linnanmäki", "Pikku Pietarin piha") ohjaama "Suuri sävelparaati" askeleen parempi tapaus. Vaikkakaan Reino "Repe" Helismaa ("Pankkiryöstö Ankkalinnassa", "'Ei se mitään!' sanoi Eemeli") ei ole saanut kirjoitettua tähän mitään varsinaista juonta, on musiikkiesitykset hienosti toteutettuja ja välispiikit ovat todella hauskoja ja niissä tulee esiin Helismaan taito tehdä hauskoja elokuvakäsikirjoituksia. Elokuvan kuvauksesta vastasi kokenut kuvaaja Kalle Peronkoski ja se onkin hienoa katseltavaa. Lavastukset ovat tasokkaita, samoin koreografiat. Esiintyjinä nähdään kovia nimiä 1950-1960 lukujen taitteesta: Kipparikvartetti, Tapio Rautavaata, Eila Pellinen, Seija Karpoimaa, Annikki Tähti, Laila Kinnunen ja Juha Eirto. Välispiikkien aikana nähdään Eemeli. Reino Helismaa, Tarmo Manni, kaunis Helena Lehtelä ja Pentti Siimes. Myös Jack Witikka, Kalle Peronkoski,Raimo Jääskeläinen, Veikko Itkonen ja Åke Blomqvist käyvät näyttätymässä elokuvassa. Juoneton, mutta silti täysien pisteiden arvoinen kokonaisuus.
Pisteet: 5/5
Wagons east - Eli kuinka villi länsi hävitettiin
Tämä Peter Marklen ("Youngblood - lätkä veressä", "Flight 93") ohjaama elokuva oli komedialegenda John Candyn viimeinen elokuvarooli, vaikka vielä kuolemansa jälkeen vuonna 1995 julkaistiin elokuva "Pekonia kanadalaisittain". Marklen ohjaama lännenkomedia parodio nerokkaasti monia genren helmiä kuten Sergio Leonen spaguja ja klassisia amerikkalaisia kulta-ajan 1930-1960 länkkäreitä. Käsikirjoituksen, jonka tekivät Matthew Carlson (tv-sarjat"Veljemme on nero", "Kesä 68") ja Jerry Abrahamson, oli täynnä hauskoja ideoita, eikä juoni jäänyt huumoritulvan alle. Huumori ei ollut mitään sikahauskaa vaan ihan perushauskaa koheltamista. Suomen ikäraja K-3 pisti ihmetyttämään kun muissa pohjoismaissa oli K-11 ja K-15. Seksivitsejä ja muutama melko raaka kohtuas oli elokuvassa että K-11 olisi ollut sopivampi ikäraja kun K-3. Michael Smallin ("Maratoonari", "Stepfordin kotirouvat") säveltämä soundtrack oli sopivan tunnelmallista juuri tämmöiseen komediaan. Elokuvassa kuulaan myös Richard Wagnerin "Valkyrioiden ratsastus". Näyttely elokuvassa on uskomattoman loistavaa. John Candy ("Hassu setä Buck", "Yksin kotona") oli roolissaan uskomaton, maaginen suoraan sanoen. Muissa osissa nähdään monia itselleni tuntemattomia näyttelijöitä kuten Richard Lewis ("Leaving Las Vegas", "Robin Hood - sankarit sukkahousuissa"), Robert Picardo ("Star Trek: Voyager", "Gremlins 2 - uusi pesue"), loistava ja niin hyvin hinttiä näyttelevä John C. McGinley ("Tuho-osasto", "The Rock - Paluu helvettiin"), Ellen Greene ("Leon", "Pieni kauhukauppa"), Melinda Culea, söpö Jill Boyd sekä pahiksina häärivät Ed Lauter ja Gailard Sartain. Elokuva onnistui viihdyttämään koko kestonsa ajan, loistava lännenkomedia.
Pisteet: 5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti