Viikko 3

9.1

"Il commissario Montalbano" Il senso del tatto

Italialainen telkkuelokuvat kuuluvat niihin elokuviin, joihin en ole pahemmin elämäni aikana tutustunut. Tämän katsottua voin sanoa että kylläpä oli aika kaksipiippunen elokuva. Komisaario Montalbanon seikkailuja on väsätty Italiassa aikas paljon ja se edustaa sitä kliseistä italoliukuhihnatuotantoa johon kuuluvat monet vastaavanlaiset poliisileffasarjat (vrt: Wallander, Beck, Marja Kallio meillä pohjolassa). Television puolella Italiassa uraa luoneen Alberto Sironin (filmografiassa muun muassa "Pinocchio" vuodelta 2008 televisiolle ja nunnadraama "Virginia, la monaca di Monza" vuodelta 2004, niin ikään televisiolle) ohjaus on varsin mallikasta, mutta kolmikon Francesco Bruni, Salvatore De Mola ja Andrea Camilleri käsikirjoitus on paikoin hieman tönkön pitkäveteistä, tarinasta puuttuu paikoin tarkoitus ja silloin katsojaa haukotuttaa. Mutta kyllä tässä silti pienestä moitteesta huolimatta on varsin mielenkiintoinen juoni, jonka loppuratkaisu hieman yllättää. Myös Franco Piersantin säveltämä musiikki on loistavaa. Se sopii elokuvaan ja sitä on ilo kuunnella katsellen samalla Sisilian upeita maisemia. Sitä katsellessa tekee mieli matkustaa joskus vastaavanlaisiin maisemiin. Myös näyttelytyö on rautaista. Nimiroolissa nähtävä Luca Zingaretti tekee upeaa työtä laukoen muutamia todella hauskoja reploja. Naisroolissa nähtävä sveitsiläinen Katharina Böhm on roolissaan ihan ok, vaikkakaan ei ole ruudussa puoltakaan elokuvasta. Sivunäyttelijät sopivat rooleihinsa hyvin ja ovat kiitettävän hauskoja, varsinkin Angelo Russo. Pienestä pitkäveteisyydestään huolimatta mallikas poliisielokuva.

Pisteet: 3/5

"Il commissario Montalbano" Gli arancini di Montalbano

Lisää Montalbanoa. Nyt kun tiesi mitä katsoo, elokuva aukeaa paremmin. Ja myös 1,45 min pitkä elokuva on vaihtunut 1,30 minuuttiin. Elokuvassa on myös lisänä itsemurha, tissit ja kaiken kukkuraksi Francesco Brunin, Salvatore De Molan ja Andrea Camillerin kynästä on tullut edellisosaa laadukkaampi tarina. Elokuva on edellistä synkempi, huumoria tosin tässäkin on kiitettävästi ja näyttelijät tekevät laatutyötä. Alberto Sironi jatkaa ohjaajanpallilla tehden laadukasta työtä. Pääroolissa jatkaa tuttuun tyyliin Luca Zingaretti. Mies on roolissaan kuin itse varmuus. Edellisosan Katharina Böhm esiintyy vain muutaman kerran, mutta on silti kohtuu hyvä. Hauskin pari leffassa ovat Cesare Bocci ja supernätti Carmela Gentile. Myös ruotsalainen Isabell Sollman on kaunis myös. Muutkin näyttelijät tekevät laadukasta työtä. Vaikkaakaan elokuva ei edusta italoleffojen kaikkein kirkkainta kärkeä, on se silti yksi hienoimpia lajissaan.

Pisteet: 4/5

11.1

Meri sisälläni

Voi hemmetti kun oli upea draama espanjanmaalta. Ohjaaja Alejandro Amenábar on saanut luotua upean elokuvan Ramón Sampedrosta, miehestä joka yrittää saada lupaa eutanasialle Espanjan valtiolta. Elokuvan jokainen osa-alue on hiottu tarkasti, kaikki on erittäin hyvin toteutettua: musiikki (Alejandro Amenábar), käsikirjoitus (Alejandro Amenábar ja Mateo Gil), kuvaus (Javier Aguirresarobe) ja tietysti elokuvan päänäyttelijät. Tarina etenee sujuvasti eteenpäin ja kahden tunnin ajan saa ihastella elokuvan hienoa dialogia jossa on aiheen synkkyydestä huolimatta hymyn huulille saavaa dialogia, vastapainoksi vakavaakin tekstiä. Huumori ei ylly mihinkään komediatasolle muuta kun muutamassa kohdassa, mikä on hyvä. Pääroolissa neliraajahalvaantuneena Ramónina nähdään itselleni entuudestaan outo, Amerikassakin uraansa luonut Javier Bardem (mm. elokuvissa "Menetetty maa" ja "Lihan värinä"). Mies on ilmiömäinen, vaikkei tee muuta kun makaa sängyssä, mutta silti, mies osaa näytellä. Naisrooleissa nähdään kaksi vakuuttavaa espanjatarta: "Serranon perhe" sarjassa vakuuttanut Belén Rueda ja Pedro Almodóvarin elokuvissa "Särkyneet syleilyt", "Wolver-paluu" ja "Puhu hänelle" näytellyt Lola Dueñas . Kumpikin ovat vakuuttavia naisia: Belén Rueda näyttelee lakinaista nimeltään Julia ja Lola Dueñas Rosa-nimistä naapurikylän naista joka rakastuu Ramóniin. Muissa rooleissa ovat mm. Mabel Rivera , Celso Bugallo, nätti Clara Segura sekä Joan Dalmau ja nuori näyttelijä Tamar Novas. Upea, visuaalisesti nätti, unenomaisia piirteitä saava draama.

Pisteet: 4,5/5

12.1

Kettupoika Vuk

Viime vuonna tutustuin tähän István Feketen romaanin perustuvaan animaatioon unkarin kielellä, mutta nyt sain kunnian tutustua kyseiseen teokseen muinaisen VHS-nauhan muodossa. Suomeksikin elokuva on hauska, paikoin painostava ja surullinen, mutta silti kaunis tarina ketun kasvusta aikuisuuteen. Animaatio on perinteiseen unkarilaiseen tyyliin nättiä, ainoat miinukset annan VHS-nauhan rakeisuudesta. Animaattorit (mm. Mari Bajnóczky, Zsuzsa Füzesi, Zsuzsa Radvány ja Edit Zákányi) ovat luoneet visuaalisesti nätin elokuvan. Ainoastaan se että paikoin hahmot ovat liian ihmismäisiä, mutta taas paikoin taas eläimellisiä on pikkasen häiritsevää. No se on pieni miinus. Elokuvan nätin kuvaston tukena kuullaan itävaltalaisen Péter Wolfin (mm. klassikkosarja "Poliisikoira Rex" ja "The Nutcracker and the Mouseking") nättiä musiikkia. Musiikki on erittäin tunnelmaan sopivaa, varsinkin Vukin saapuessa kotiinsa kuultava surumielinen viulusävelmä on kaunis. Suomenkielinen jälkiäänitys on erittäin mallikkaasti toteutettua, tosin ei se alkuperäistä unkariääntä parempi ole, mutta todella laadukas silti. Nuoren Vukin ääni on todella hyvä, samoin Karakin. Suomi-äänistä ei ole missään tietoa, mutta lupaavia ovat. Klassikko. En suosittele lastenelokuvan statuksesta ja K-3 ikärajasta huolimatta perheiden pienimmäisille sillä aihe on melko rankka. Oma ikäsuositus on K-7.

Pisteet: 4,5/5

13.1

Un prophète

Häikäisevän upea elokuva ohjaaja Jacques Audiardilta ("Kun sydän lakkaa lyömästä" ja "Minä, sotasankari"). Elokuva on visuaalisesti todella nätti, elokuvan äänimailma ja näyttelijät ovat häikäisevän upeita ja tarina hieno. Elokuva kertoo 19-vuotiaasta arabinuorukaisesta Malik El Djebenasta joka joutuu korsikalaiseen vankilaan ja joutuu korsikalaisen jengin pomon César Lucianin suojelevan silmän alle, ennen sitä pitää tappaa kuitenkin eräs arabi. Elokuva kestää 2,5 tuntia, mutta silti se etenee sujuvasti eteenpäin. Pituutta olisi hieman silti voinut karsia mutta elokuva on silti katsottava vankiladraama. Elokuvassa on muutamia turhia kohtauksia jotka häiritsevät muttei kuitenkaan mitenkään liikaa. Hidastukset ovat nätisti toteutettuja ja musiikkiraita, mitä elokuvassa kuullaan on häikäisevän upeaa. Säveltäjä Alexandre Desplat tunnetaan mm. kahdesta viimeisestä Harry Potterista ja Kuninkaan puheesta. Myös kaksi upeaa kappaletta on saatu elokuvaan: "Mack the Knife" (Jimmie Dale Gilmore) ja "Bridging the Gap" (Nas ja Olu Dara). Ne sopivat kohtauaksiin kuin kuula ottaan. Pääroolissa nähtävä nuori Tahar Rahim ("Kotka" ja "À l'intérieur") on vakuuttava. Hän on aluksi pelokas tulokas vankilassa, mutta kasvaa vahvaksi vangiksi joka lopulta alkaa tekemään omia ratkaisevia päätöksiä elokuvan edetessä. Korsikalaisjengin pomona nähdään Niels Arestrup ("Perhonen laskikuvussa" ja War Horse") joka on helvetin kova roolissaan. Hän on mielestäni elokuvan parhain näyttelijä, yhtään Rahimia väheksymättä. Mies on todellinen asshole joka lopulta saa ansionsa mukaan. Muissa osissa ovat perustasaiset Adel Bencherif, Hichem Yacoubi, Reda Kateb ja Jean-Philippe Ricci. Elokuvan kummallisuutena on se että naishahmoja ei pahemmin ole. Suurin rooli on Leïla Bekhtillä ja sekin jää pieneksi näyttäytymiseksi ruudulla muutamaan otteeseen. Loistava vankiladraama muutamista pikku vioistaan huolimatta.

Pisteet: 4/5

14.1

Aku lumisota

Carl Barks tunnetaan monista klassisista Aku Ankka ja Roope Ankka - tarinoistaan, mutta harva tietää että hän teki 1930-1940 lukujen taitteessa paljon töitä Disneyn animaatiostudiolla. Itsellekkin asia oli täysi mysteeri, ennenkuin tartuin Carl Barksin kootut-kirjasarjaan. Tämän elokuvan käsikirjoitus on lähtenyt Barksin kynästä, yhdessä Harry Reevesin ("Tuhkimo" ja "Saludos Amigos") kanssa. Ohjaajana vaikutti pitkän uran tehnyt Jack King (mm. "Aku Ankka koulupoliisina" ja "Hansu-serkun vierailulla"). Tarina etenee sujuvasti eteenpäin vitsistä vitsiin onnistuneesti. Pituuteen nähden (7 minuuttia) elokuva on erittäin simppeli juoni. Aku alkaa kiusaamaan veljenpoikiaan tuhoten näiden tekemän lumiukon. Tästä alkaa lumisota, joka lopulta päättyy Akun kannalta onnettomasti. Huumori on hauskaa, ollen aika raakaa vaikkei kukaan kuolekkaan eikä verta lennä. Elokuvassa kuultava musiikki (veteraanisäveltäjä Oliver Wallace). Musiikki ei ole kauhean erikoista ja jää taka-alalle. Elokuvan pääroolissa kuullan neljä ääniroolia tekevä Clarence Nash. Dialogi on sitä tuttua ankkaenglantia josta ei saa mitään selvää. Animaatio on perusnättiä ja visuaalinen huumori on etevästi toteutettua. Animaattoriporukassa mukana myös Barksin kanssa tarinan "Aku Ankka ja merirosvon kulta" piirtänyt Jack Hannah.

Pisteet: 4/5

Ryöstetty Rasmus ja Kalle Mestarietsivä

Astrid Lindgrenin kirjoista tehdyt lastenelokuvat ovat lähellä sydäntäni koska ne ovat opettavaisia, hauskoja sekä hyvin näyteltyjä. Niin myös tämä "Kalle Mestarietsivä" (1996) elokuvan jatko-osa. Se on hitusen jopa parempi kun edeltäjänsä. Ohjaajana ja käsikirjoittana häärii edellisen osan tapaan Göran Carmback. Mies on saanut aikaan loistavan käsikirjoituksen jossa on hauskoja sattumuksia sekä jännitystä. Elokuvassa on hiukan jopa väkivaltaa mikä on harvinaista amerikkalaisissa Disney-lastenseikkailussa ja tässä jopa hieman kiroillaan mistä todistuksena: "Pirun kakara" ja "paskiainen". Juuri täten K-7 on sopiva ikäraja. Musiikki on erittäin osuvaa ja siitä vastaa ruotsalainen musiikko Peter Grönvall (kuunelkaa YouTubesta vuoden 1987 Melodifestivaleniin tehty kappale "Alexandra" jonka esittää "Sound of Music"). Elokuvan lopussa laulettu "Vår Vitaste Ros" (esittää 13-vuotias Sanna Nielsen, teksti ja musiikki on avioparin Peter ja Nanne Grönvallin käsialaa). Vauhdikas loppuratkaisu tuo mieleen enemmänkin aikuisten toimintaelokuvat kun lastenseikkailun mutta on silti etevä. Pääroolissa Kalle Mestarietsivänä nähdään Malte Forsberg, joka jatkaa samaa vakuuttavaa linjaa kun edellisosassa. Hänen kaveriaan Andersia näyttelee Totte Steneby. Suuri suosikkini kuitenkin on ihastuttava Josefin Årling, joka on elokuvan valovoimaisin tähti. Harmi että kaikki kolme lopettivat uransa näihin kahteen elokuvaan. Edellisessä osassa ollut lapsikolmikko Bobbo Steneby, Johan Stattin ja Victor Sandberg jää pienene rooliin ja esiintyvät vain alussa hetkisen. Aikuisnäyttelijät ovat vakuuttavia vaikki tekevätkin roolinsa puolivaloilla. Pahiskolmikko Patrik Bergner, Rolf Degerlund ja Pierre Lindstedt tekee vakuuttavaa jälkeä, varsinkin kilttinä Nickenä oleva Lindstedt. Ihastuttava William Svedberg on vekkuli Rasmuksena joka kaapataan. Hänen isäänsä näyttelevä Jan Mybrand jää silti hieman ontoksi hahmoksi. Poliisi- Björkin roolissa nähtävä Claes Malmberg on hauska kuten edellisessä osassa. Loistava lastenseikkailu jonka voi katsoa joskus uudelleenkin.

Pisteet: 5/5

Janet Jackson: Live in Hawaii

Voi ei että miksi mä aloin katsomaan tätä keikkaelokuvaa? Liukuhihnapoppia vajaa 2h ei ole oikein minua varten. Laulut ovat mielenkiinottomia, mutta lavashow ja laulaja ovat hyvät. Välillä kuitenkin mentiin niin yli että luuli katsovansa softcorepornoa eikä musiikkielokuvaa. Vain muutama kappale oli kuunneltavaa, muuten autotune/playbacksontaa. Visuaalisesti homma oli hyvin tehty. Plussaa Janetin vaatteista, munkit tulivat hyvin esille. Ei tästä ole paljoakaan sanottavaa. Mikäli kyseinen artisti ja musiikki nappaa, voi katsoa. Muut voi jättää väliin.

Pisteet: 1,5/5

"Il commissario Montalbano" L'odore della notte

Jälleen Montalbanon jännittäviä seikkailuja eteläisessä Italiassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole, mutta asiallista dialogia rutkaasti ja etevää huumoria. Työryhmä on sama kuin aiemmissakin elokuvissa: Alberto Sironi (ohjaaja) sekä Francesco Bruni, Andrea Camilleri ja Salvatore De Mola (käsikirjoitustrio). Tarina on pirun hyvä: joku on lähtenyt lätkimään huijattuaan rahaa ihmisiltä ja hommaan sekoittuu kaikenlaisia ihmisiä. Tutkimuksia alkaa johtamaan tuttuun tyyliin komisaario Silvo Montalbano. Musiikki on tuttuun tyyliin loistavaa italomusaa ja siitä vastaa Franco Piersanti. Tarina etenee sopivan nopeasti eteenpäin eikä katsojan tarvitse haukotella sen 1,50 min aikana mitä tämä kestää. Väkivaltaakin on saatu mukaan hieman ja loppu on hieman makaaberi. Huumoria on taas tuttuun tyyliin aikas tavalla: paras kohta on kun papukaija alkaa laulamaan Kansainvälistä. Pääroolissa Montalbanona jatkaa Luca Zingaretti, tehden parhaan roolityönsä toistaiseksi. Muissa rooleissa nähdään mm. Cesare Bocci, Daniela Marazzita, Gioacchino Vassallo, Marco Cavallaro ja Angelo Russo. Hyvä elokuva lauantai-illan viihteeksi.

Pisteet: 4/5

15.1

Toys Will Be Toys

Viime vuonna näin jo tämän Seymour Kneitelin vuonna 1949 ohjaaman lyhytanimaation ja onhan tämä vielä toisellakin katselulla upeaa katseltavaa. Elokuvan tarina on tavallinen, lelukaupan lelut heräävät eloon yöllä. Musiikki elokuvassa on taivaallista ja sen on säveltänyt Winston Sharples. Elokuvassa kuullaan myös nätti laulu "Oh, You Beautiful Doll", jonka on säveltänyt Nat Ayer ja sanoittanut A. Seymour Brown. Nopealla vilkaisulla kappalesta parhain levytysversio on vuodelta 196 ja silloin sen esitti Nancy Sinatra. Äänirooleissa olevat ovat hyviä, varsinkin omiin suosikkeihin lukeutuva Mae Questel. Muissa rooleissa ovat Jack Mercer ja Jackson Beck. Animaatio, joka kannattaa katsoa ja uhrata se 7 minuutttia elämästä.

Pisteet: 5/5