Viikko 3

16.1

Lumottu

Tätä Disneyn uutuuksiin lukeutuvaa elokuvaa lähdin katsomaan hieman epäilevästi, mutta osoittautuihan se aivan mahtavaksi elokuvaksi joka sekoittaa animaatiota, komediaa ja hieman jopa draamaakin ihmisten maailmassa. Ohjaajan pallilla istui Kevin Lima (ohjannut monia Disney-elokuvia kuten "Tarzan", "102 dalmatialaista" ja "Hopon poppoo"). Mies on saanut aikaan Bill Kellyn käsikirjoituksesta kliseisen elokuvan, joka silti jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Tarinan etenee, mutta silti loppuratkaisusta puuttuu jotain, muttei se lopulta vaikuta paljoa elokuvan loistavuuteen. Elokuva on mahtava, ei sitä voi muuta sanoa. Elokuvan musiikkiraita vahvistaa väitettä sillä se on Alan Menkenin käsialaa. Laulut ovat ihastuttavia joista esimerkiksi "Happy Working Song", "True Love's Kiss" ja "That's How You Know" ovat upeita, varsinkin Amy Adamsin ääni sopii niihin. Animaatio ja CGI-efektit ovat näyttäviä, varsinkin animaatiojaksot (animaattoreita mm. Sandro Cleuzo, Rune Brandt Bennicke ja Colin Fleming) ovat todella nätisti toteutettuja ja tuovat mieleen paljon Disneyn klassikkopiirretyt. Elokuvan näyttelijät tekevät mielestäni upeaa työtä. Prinsessana nähdään kaunis ja suloinen Amy Adams ja hän on niin höpsö tässä roolissaan. Lauluäänikin on vertaansa vailla tytöllä. Miespääroolissa nähdään "Greyn Anatomiasta" tuttu komistus Patrick Dempsey, joka on pirun hyvä omassa osassaan. Prinssinä nähdään perustason komistus James Marsden. Pienemmissä rooleissa ovat mm. "Harry Pottereista" tuttu Timothy Spall, todella kaunis Idina Menzel sekä nuoresta iästään hyvin näyttelevä Rachel Covey. Jokainen on rooleissaan todella vakuuttava ja mielestäni elokuva on yksi upeimpia Disneyn ei-animaatioita.

Pisteet: 5/5

"Il commissario Montalbano" Gatto e cardellino

Jälleen ruutun palaa Italian oma sankarikyttä, Silvio Montalbano. Elokuvat paranevat mitä enemmän niitä katsoo. Näyttely, Alberto Sironin ohjaus ja käsikirjoitus sekä tietysti Franco Piersantin upea soundtrack. Upean kuvauksen on tehnyt pitkän uran tehnyt Stefano Ricciotti ("Il mondo dell'orrore di Dario Argento" ja "Il siero della vanità"). Tarina etenee soljuvasti eteenpäin kuten aina ennenkin, mutta tarina on parempi. Näyttelijät ovat samat vanhat, mutta naisrooleissa nähdään muutama vetävännäköinen mimmi: Mariacristina Marocco ja Erika Ferrara. Perustason italoleffaa loistavan näyttelyn ja musiikkin tukemana.

Pisteet: 4/5

17.1

Heidi

Sveitsiläinen Johanna Spyri (12. kesäkuuta 1827 – 7. heinäkuuta 1901) tunnetaan parhaiten lastenkirjoistaan ja etupäässä kahdesta "Heidi"-kirjastaan. Tämä brittiläinen lastenelokuva perustuu ensimmäiseen kirjaan, jota en ole koskaan lukenut mutta kiinnostus on kova. Joitakin vuosia sitten edesmenneen Brian Finchin ("Sydämmen asialla" ja "Hyvää yötä herra Tom") käsikirjoitus on erinomainen. Vertailu kirjaan on mahdoton mutta huumorilla ja draamalla kuorrutettu elokuva on ihana. Elokuva etenee Paul Marcuksen ("Eron hetki" ja "Murhaajan merkki") käsissä sujuvasti eteenpäin ilman suurempia ongelmia. Ainoa ongelma on brittienglanti jota elokuvan näyttelijät puhuvat. Ei ollenkaan yleistä Sveitsin alpeilla tietääkseni. Elokuvan maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita. Elokuvan Alppikohtaukset on kuvattu Slovenian vuoristoalueella ja Walesissa. Myös Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa on kuvattu kaupunkikohtaukset. Elokuvan soundtrack on yksi kauneimpia kuulemiani ja sen on säveltänyt Jocelyn Pook ("Eyes Wild Shut" ja "Gangs of New York"). Kaunis musiikkiraita ja hivelevän upea vuoristomaisema ovat vakuuttava yhdistelmä. Heidin roolissa nähtävä söpö Emma Bolger on upea näyttelijätär. Kuka tahansa muu tässä roolissa olisi voinut viedä elokuvan väärille raiteille. Iso-isän roolissa nähdään veteraani Ruotsista, Max von Sydow. Mies on vakuuttava vanhemmallakin iällä. Mies uhkuu roolissaan sellaista varmuutta ettei tosikaan. Myös Charles Chaplinin tytär Geraldine Chaplin on roolissaan hyvä. Diana Rigg on ihastuttava rakastavana vanhana naisena. Muissa mainittavissa rooleissa ovat mm. Sam Friend Heidin ystävänä, nätti Jessica Claridge Clarana, Heidin toisena ystävänä sekä Del Synnott Sebastian-nimisenä hovimestarina. Elokuva on ihastuttava lähes pelkästään Emma Bolgerin takia, mutta muutenkin elokuvassa on oikeanlainen meno päällä.

Pisteet: 5/5

18.1

Lännen sankarit - Winnetou ja Old Surehand

Sergio Leone ja "Sabata" on kenties monelle lännenleffojen ystäville tuttuja nimiä, mutta entäpä "Winnetou", "Old Surehand" ja Karl May. Karl May oli vuosisadan taitteessa tuottelias saksalaiskirjailija joka sijoitti seikkailunsa villiin länteen. Niin myös tämä saksalais-jugoslavialainen western tekee niin. Elokuvan upeat villin lännen maisemat on taltioitu Sloveniassa, Jugoslaviassa ja Kroatiassa. Studiokuvaukset taas Berliinissä. Vauhdikas seikkailulänkkäri on Alfred Vohrerin ("Derrick" ja "Lontoon kuolleet silmät") ohjaama. Nerokas elokuva pitää sisällään amerikkalaistyylisen länkkärin jossa on 60-luvun huumoria, kauniita naisia, komeita miehiä ja paljon ammuskelua, mutta kuitenkin silti tavanomaisen westernjuonen pakollisine kliseineen. Käsikirjoituksen Mayn romaanista ovat muokanneet Fred Denger ("Orjien maa" ja "Kultalaakson korppikotkat") ja Eberhard Keindorff ("Mies ja hänen aseensa" ja "Hokuspokus oder: Wie lasse ich meinen Mann verschwinden...?"). Musiikkikin on todella nättiä. Martin Böttcherin sävellys saa täydet pisteet. Näyttelytyön on todella vakuuttavaa. Ainoa miinus tulee saksankielisen jälkiäänityksen dubbaamisesta englanniksi. Saksaksi elokuvassa olisi ollut kenties vielä lisää tehoa. Päärooleissa nähdään veteraaninäyttelijä Stewart Granger ja ranskalainen Pierre Brice. Kumpikin ovat vakuuttavia rooleissaan. Pahiksena nähdään erinomainen Larry Pennell ("Valtiollinen poliisi iskee"). Kaikki ovat erittäin hyviä, mutta nais-sivuosassa nähtävä Letícia Román on kaikkein parhain suloisen hymynsä ja kauneutensa takia. Mies-sivuosassa nähdään uransa alkutaipaleella oleva Mario Girotti tai paremminkin Terence Hill. Hillillä oli jo tällöin Trinity-leffoissa tuttuja maneereja kuten sinisten silmien esittely ja tappelurooli. Sivuosissa oli sitten läjä itä-eurooppalaisia tuntemattomuuksia, jotka suoriutuivat rooleistaan puhtain paperein: Milan Srdoc, Velimir 'Bata' Zivojinovic, Dusan Antonijevic, Vladimir Medar ja isopovinen Jelena Zigon. Myös Leonen "Vain muutaman dollarin tähden" elokuvassa näyttelevä Wolfgang Lukschy käy tekemässä roolin. Upea, kliseinen, hauska ja jännittävä Euro-Western.

Pisteet: 4/5

Lassie palaa kotiin

Kaikki varmaan tietävät tuon urhean Collien, joka seikkaili 1940-1950 luvulla monissa kirjoissa ja elokuvissa. Eric Knight loi tämän urhean koiran ennen kaatumistaan toisessa maailmansodassa. Tämän historian ensimmäisen Lassie-elokuvan on ohjannut Fred M. Wilcox ja käsikirjoittanut Knightin kirjan pohjalta Hugo Butler. Itse pidin hyvinkin paljon tästä elokuvasta, sillä siinä oli upeasti tehty juoni ja Lassie oli suloinen ilmestys. Ohjaaja Wilcox on kokenut Lassie-ohjaaja: filmografiasta löytää peräti kolme Lassie-elokuvaa, "Urhea Lassie" ja "Lassie voittaa pelon". Myös sci-fiseikkailu "Kielletty planeetta" lukeutuu filmografiaan. Kanadalainen käsikirjoittaja Hugo Butler on vakituinen seikkailuleffojen kirjoittaja: mm. "Sodoma ja Gommora", "Robinson Crusoen seikkailut" ja "Arsene Lupin - gentlemannivaras" löytyvät filmografiasta. Tarina on nykypäivänä melko kliseinen lemmikki etsii omistajansa kohdaten vaaroja ja saaden ystäviä, mutta ilmestyttään 1943 se oli uusi ja ihmeellinen. Suoraan sanoen tämä elokuva on mahtava. Californian studioilla on saatu luotua upea englantilainen maaseututunnelma mistä plussaa. Upean musiikkiraidan on säveltänyt venäläissyntyinen Daniele Amfitheatrof. Lopussa soiva musiikki on niin liikuttava että kyyneleet alkavat valumaan. Tarina etenee hyvin jäämättä junnaamaan pahemmin paikallaan. Siitä plussaa. Pal-koira Lassiena on hyvä, ollen jopa parempi kuin yksikään ihminen. 15-vuotias Roddy McDowall (tunnetaan "Apinoiden planeetta" elokuvista) on roolissan yliveto, jääden mielestäni hieman liian vähälle ruutuajalle. Isän roolissa oleva Donald Crisp ("Humiseva harju", "Yli esteiden") on erinomainen. Äitinä nähtävä Elsa Lanchester on erittäin hyvä ja todella kaunis nainen. Suurilla kirjoitettu Elisabeth Taylor on 11-vuotias ja jo silloin lahjakas. Ellu on elokuvassa aikas nukkemainen ilmestys, mutta suorittaa lyhyen sivuosansa kunnialla läpi. Näyttelytyön on perusvarmaa, se ei pääse niin suuresti esille, koska tämä kertoo Lassiesta eikä ihmisistä. Upea perhedraama jota suositten lämpimästi.

Pisteet: 4,5/5

19.1

"Il commissario Montalbano" Il giro di boa

Salvo Montalbano on kirjailija Andrea Camillerin luoma dekkarihahmo, joka seikkailee Vigàtan pikkukaupungissa Sisiliassa. Tämä on viides katsomani "Montalbano"-elokuva ja jälleen taso nousi verrattuna edelliseen osaan. Aiheena on laiton maahanmuutto, ihmiskauppa ja pedofilia. Rankkoja aiheita, mutta silti elokuvaan on saatu paljon huumoria joka naurattaa. Ohjaaja Alberto Sironi jatkaa samalla tutulla linjalla kameran nuollen Sisilian kauniita maisemia. Myös Tiberio Angelonin tekemät upeat efektit pääsevät tässä oikeuuksiinsa erittäin hyvin. Ruumiit näyttävät ruumilta ja väkivalta on tylyä (vaikka sitä ei olekkaan kuin muutamin kohdin). Myös Franco Piersantin musiikki on nättiä. Elokuvan muusta tekijäryhmästä voi nostaa esille eräs henkilö: valoista vastaava Umberto Montesanti (mukana pahamaineisessa "Cannibal Holocaustissa" sekä Argenton elokuvissa "Oopperan kummitus" ja "La Terza Madre"). Näyttelytyö on tutun hyvää, mutta aiemmissa osissa pienemmälle roolille jäänyt Peppino Mazzotta tekee upeaa työtä. Ruotsalainen kaunokainen Isabell Sollman tekee kivan pikkuroolin. Cesare Bocci on hyvä, samoin pääroolissa oleva Luca Zingaretti. Angelo Russo saa katsojan nauramana tuttuun tyyliin.

Pisteet: 4,5/5

20.1

Kika

Espanjalaine huippuohjaaja Pedro Almodóvar on minulle outo ohjaaja, mutta nyt näin häneltä ensimmäisen elokuva ja toisen vielä perään. Tämä ensimmäinen oli vuonna 1993 valmistunut draama ja komediaa yhdistelevä "Kika", joka kertoo meikkaajasta, joka elää Ramón nimisen miehen kanssa. Ja onhan tämä huikea teos. Alussa saa nauraa todella paljon, mutta puolenvälin tienoilla elokuvan tyyli muuttuu rajusti, siitä tulee pirullinen draama. Väkivaltaa ja seksiä on myös elokuvassa kiitettävästi. Elokuvan ohjaus on moitteetonta ja käsikirjoitus on tehty huolella. Myös musiikki on upeaa. Laulut, mitä elokuvassa on muutamia, edustavat espanjalaista musiikkia parhaimmillaan. Säveltäjien nimiä elokuvaan oli vaikea löytää, mutta muutama löytyi: Enrique Granados, Bernard Herrmann, Kurt Weill ja Gerardo Matos Rodríguez. Elokuvan näyttelijäkaarti on Espanjan parhaimmistoa. Kikana pääroolissa nähdään komedianäyttelijä Verónica Forqué, joka on elokuvan hauskin ja ihanin näyttelijä. Kikatus tuo hahmon nimen esille hyvin. Miespääroolissa nähdään amerikkalainen Peter Coyote, joka on loistava näyttelijä. Polanskin "Bitter Moonissa" loistanut Coyote tekee taas hieman sekopäisemmän roolin. Toisessa miesroolissa nähtävä Àlex Casanovas ja naisroolissa oleva Victoria Abril tekevät kumpikin tasapaksua työtä. Maininnan ansaitsevat vielä Rossy de Palma, Santiago Lajusticia sekä "Serranon perhe" sarjassa näyttelevä Jesús Bonilla. Näyttelytyö on laadukasta espanotasoa, musiikki hyvin nättiä ja tarina soljuu eteenpäin hyvin.

Pisteet: 4,5/5

Lihan värinä

Sitten lisää Almodóvaria. Tämä toinen olikin sitten jo pesunkestävä draama, josta ei myöskään seksiä ja väkivaltaa uupunut. Vuonna 1997 valmistunut elokuva oli jopa edellistä parempi teos, mestariteos toisin sanoen. Almadóvarin luottosäveltäjän Alberto Iglesian musiikki on nättiä, mutta käsikirjoitus (Pedro Almodóvar, Jorge Guerricaechevarría, Ray Loriga), joka perustuu brittikirjailja Ruth Rendellin kirjaan on hyvin tummasävyinen. Tarina kertoo entisestä poliisista Davidista joka on pyörätuolista, hänen vaimostaan ja entisestä prostituoidusta Elenasta sekä entisestä vankilakundista Víctorista. Eroottinen lataus on näkyvissä koko elokuvan ajan ja painostava tunnelma esillä kautta elokuvan. Pääroolissa Davidina nähdään jo kuukauden toisessa elokuvassa Javier Bardem, joka taas on pyörätuolissa. Mies on loistava näyttelijä tuoden hahmoonsa uskottavuutta. Elenan roolissa nähdään kaunis italiaano Francesca Neri ja Víctorina Liberto Rabal. Näyttelytyö on kautta linja asiansaosaavaa. Sivuosissa olevat Ángela Molina ja todellinen badass José Sancho ovat erinomaisia. Lyhyen roolin alussa tekevä tähtinäyttelijä Penélope Cruz on mahtava roolissaan. Upea draama.

Pisteet: 4,5/5

21.1

Kaikki äidistäni

Tämä kolmas katsomani Pedro Almodóvar elokuva on parempi kuin kaksi ensimmäistä. Tässä on syvyyttä, jonkin verran hyvää huumoria, loistavat näyttelijät ja mahtava musiikki ja juoni. Tarina kertoo äidistä joka lähtee etsimään poikansa kuoleman jälkeen pojan isää. Matkalla hän tapaa monia henkilöitä ystävystyen heidän kanssaan. Elokuvan tarina on todella koskettava ja varsinkin Alberto Iglesiaksen tekemä musiikki on hämmentävän kaunista kuultavaa. Todella nerokas elokuva, mutta ikäraja K-11 on hieman alakanttiin. Tässä on prostituutiota, tissejä, huumeita ja kaikkea muuta. K-15 paremminkin. Pääroolissa nähtävä Cecilia Roth on suorastaan loistava osassaan. Samoin Marisa Paredes ja huumoria viljelevä Antonia San Juan. Penélope Cruz taas on silmänilona miespuolisille katsojille, mutta osaa tyttö silti näytellä. Aivan hemmetin hyvin. Myös kaksikko Toni Cantó ja Eloy Azorín onnistuvat hyvin pienissä rooleissaan. Upea draama.

Pisteet: 5/5

Virus

Kaksikko Bruno Mattei ja Claudio Fragasso tunnetaan monista kalkkunaleffoista. Myös tämä vuonna 1980 valmistunut "Virus" aka "Hell of the Living Dead" aka "Inferno dei morti viventi" aka "Night of the Zombies" aka "Zombi 4" aka "Zombi 5: Ultimate Nightmare" aka "Zombie Creeping Flesh" aka "Zombie Inferno" lukeutuu samaan porukkaan. Elokuva on ehkäpä Mattei-Fragasso kaksikon ehein teos, jos verrataan vaikka vuonna 1984 valmistuneeseen verettömään ja lähes hengettömään kauhisteluun "Rats - Notte di terrore". Tässä on verta, splatteria, suolenpätkiä, gorea, muutamat tissit ja tahatonta huumoria. Myös avuttomat näyttelijät kruunaavat tämän. Ohjaaja(t) ovat ujuttaneet elokuvaan paljon dokumenttipätkiä alkuasukkaista, eläimistä ja jopa yhden eläintapon. Käsikirjoitus kopioi kaikista mahdottomista ja mahdollisista lajityypin elokuvista. Elokuvan käsikirjoitusnelikko Fragasso, Mattei, José María Cunillés ("Marquise", "Kuvittelen kaiken, Argentiina") ja roskaleffojen vakiokirjoittaja Rossella Drudi ("After Death (Oltre la morte)", Fragasson kulttisuosiossa oleva roskakasa "Troll 2"). Tarinassa on niin kauniita naisia, erikoispoliiseja, zombeja... Soundtrack (mikä on hyvin laadukasta Goblin-tuotantoa) on pöllitty George Romeron elokuvasta "Dawn of the Deadistä". Tehosteet on tehty todella mallikkaasti, mutta silti paikoin niistä näkee selvästi että ne on tehosteita. Elokuvaa ei ole kuvattu Papuassa-Uudessa Guineassa, vaan tekijöiden kotikulmilla: Barchelonassa ja Laziossa. Näyttelytyö on karmeaa elokuvassa. Pääroolissa nähdään hyvin nätti Margit Evelyn Newton (ja kuullaan Susan Spafford). Nainen ei osaa muuta kuin kiljua, mutta kyllä hän tämmöisessä roskaleffassa on erittäin hyvä. Muissa osissa on tavallista roskatasoa edustavat Franco Garofalo (Frank von Kuegelgen), Selan Karay ja José Gras (Edward Mannix). Lopussa nähdään Patrizia Costa (Carolyn De Fonseca). Elokuvan dubbaus on paikoin karmeaa kuultavaa, mutta se tuo komiikkaa tähän leffaan aika paljon.

Pisteet: 3/5

Puhu hänelle

Jos edellinen Pedro Almodóvarin elokuva "Kaikki äidistäni" oli upea, tämä taas on maagisen mahtava elokuva. Elokuva on sellainen taidonnäyte Almodóvarin kyvystä tehtä aiheesta kun aiheesta mahtava elokuva. Tässä vain ihmetyttää IMDb:n antama genreluokitus komedia. Mikään komedia tämä ei mielestäni ole, vaikkakin muutama kohtaus sai hymyn huulille. Ainoa pidempi komediakohtaus oli kun esitettiin jotain vanhaa mykkäelokuvan pätkää jossa oli hassuja sattumuksia, todella perverssiä kuten kun pieni mies kömpii naisen sisälle "sieltä" ja jää sinne ikuisiksi ajoiksi. Myös jälleen VET:n antama K-11 on alakanttiin ja reippaasti. Elokuvassa ei varsinaisesti ole mitään kauhean seksuaalista tai väkivaltaista materiaalia, muuta kun nainen jää härän jyräämäksi ja koomassa olevaa naista pestään. Tässä pitää nostaa esille myös se että tässä on mainita koomapotilaan raiskauksesta ja itsemurha. Mutta kuitenkin, elokuvan mahtavuus tulee ehkä parhaiten esille palkinnoista joita se on saanut: Ranskan César-palkinto parhaalle elokuvalle ja Oscar-palkinto parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Mielestäni tarina on hämmentävän upea, jopa niin surullinen että lopussa tulee kyyneleet silmiin. Alberto Iglesiaksen musiikki on jälleen todella mahtavaa. Myös tuttuun tyyliin tässäkin on muutama kaunis laulu: "Por toda a minha vida" ja "Cucurrucucú Paloma" parhaimpina. Musiikki sopii todella upeasti elokuvan tunnelmaan. Päärooleissa nähdään Javier Cámara ("Huono kasvatus", "Torremolinos 73"), Darío Grandinetti ("El lado oscuro del corazón", "Tango kahdelle"), espanjan-britanialainen Leonor Watling ("Elämäni ilman minua", "Inconscientes") ja Rosario Flores ("Entreacte", "Filles perdues, cheveux gras"). Näyttelytyö on kaikkien kohdalla hämmentävän upeaa, ainoastaan Watling jää pienempään roolin, mutta silti on todella kaunis nuori nainen. Sivuosissa on myös paljon hyviä näyttelijöitä kuten Mariola Fuentes, Geraldine Chaplin, Lola Dueñas ja Paz Vega. Elokuvassa vilahtavat hetken myös Marisa Paredes ja Cecilia Roth. Mahtava elokuva, jota suosittelen lämpimästi.

Pisteet: 5/5

22.1

Britney Spears Live from Las Vegas

Britney Spears on yksi kaikkien aikojen parhaita naispoppareita. Nyt näin tämän keikkataltioinnin vuodelta 2001, tällöin 20-vuotias Britney veti yhden parhaita keikkojaan, tosin en ole nähnyt kuin tämän mutta otaksuisin näin. Tyttö lauloi paljon paremmin ja parempia kappaleita kun Janet Jackson. Tässä sai selvää lauluista ja niiden melodiat olivat paljon kuunneltavampia. Myös pehmopornografinen lavashow oli poissa. Plussaa tulee Jon Voightin esittämästä kauniista tarinasta. Britneyn bändi (Skip Dorsey, Slam Hammett, Freddy Molling, Dan Kenny, Mike Sahagian, Keanna Henson ja Annette Stamatelatos) olivat myöskin vedossa. Musiikki oli todella sytyttävää, mutta silti suurin osa kappaleista olivat parempaa tusinapoppia. Kaksi maagista kappaletta mahtui kuitenkin mukaan: "I´m not a girl, not yet a woman" ja "Lucky". Tanssiryhmän (Nancy Anderson, André Fuentes, Aminah Abdul Jullil, Brooke Lipton, Leo Moctezuma, Gabriel Paige, Angela Randle ja Jesse Santos) koreografia oli todella upeaa, myöskin lavashow oli näyttävää. Yksi parhaista live-keikoista koskaan.

Pisteet: 5/5

Rats: Night of Terro

Bruno Mattei (taiteilijanimellä Vincent Dawn) ja Claudio Fragasso (taiteilijanimellä Clyde Anderson) tunnetaan monista roskaleffoistaan. Niin myös tämä vuonna 1984 valmistunut italialais-ranskalainen sci-fikauhistelu on semmoista soopaa ettei tosikaan. Tuottaja Jacques Leitienne ("Seitsemän lukon ovi", "Kaksihäntäinen skorpioni") tuottama elokuva on lajissaan kuitenkin parempaa keskiluokkaa. Elokuva on parempi kuin muistinkaan, tässä oli jopa hiukan väkivaltaa, tissikohtaus ja kaiken lisäksi se jopa onnistui paikoitellen hieman luomaan jännitystä. Mattei, jonka tuotanto edustaa roskaviihdettä parhaimmillaan on saanut luotua ehkäpä uransa parhaimman elokuvan (muita "hyviä" ovat ainakin "Virus", "Robowar" ja muutama muu. 1990-2000 lukujen tuotanto kiinnostaa.) Elokuvassa oleva soundtrack on Luigi Ceccarellin ("Violenza in un carcere femminile", Mattein Emanuelle-klassikko vuodelta 1983 "Emanuelle fuga dall'inferno", "Casablanca Express") käsialaa ja onhan se pirun asiallista kuultavaa. Maurizio Tranin ("Cinema Paradiso", "1900") erikoistehosteet on asiallisen näköisiä ja kameroiden takana häärivät kaksikko Franco Delli Colli ja Henry Frogers. Elokuva on kauhuelokuvaksi melko väkivallaton, mutta tehosteet on tehty todella huolella. Kameramiehet pitävät saa siitä huolen että paikka tuntuu ankealta. Pääosissa on iso nippu huonosti näytteleviä näyttelijöitä: miesnäyttelijät eivät osaa tehdä muuta kun kännätä ja olla dorkia. Miesrooleissa nähdään Ottaviano Dell'Acqua (nimellä Richard Raymond), Massimo Vanni (Alex McBride), Gianni Franco (Richard Cross), Jean-Christophe Brétigniere (Cristoph Bretner), Fausto Lombardi (Tony Lombardo), Henry Luciani ja Christian Fremont. Naiset taas olivat avuttomia ja vielä dorkempia. Naisrooleissa olivat Geretta Geretta (Janna Ryann), Ann-Gisel Glass, Cindy Leadbetter ja supersievä Moune Duvivier. Kalkkuna, jota katsoessa saa nauraa idiotismille.

Pisteet: 3,5/5

"Il commissario Montalbano" Par condicio

Alberto Sironi jatkaa jälleen ohjaajanpallilla kun komisaario Salvo Montalbano iskee yhteen sisilialaisten pahisten kanssa. Stefano Ricciottin kameratyöskentely on toimivaa ja käsikirjoitustiimi Francesco Bruni, Andrea Camilleri ja Salvatore De Mola ovat saaneet aikaan todella mielenkiintoisen tarinan. Nyt elokuvan pahiksina toimivat Sisilian mafiaperheet. Franco Piersantin säveltämä musiikki on ihastuttavaa ja muutenkin elokuva onnistuu kaikessa. Apulaisohjaajina toimivat Alessandro Pascuzzo ja Franco Nardella. Näyttelytyö on edelleenkin laadukasta. Pääroolissa jatkaa vakuuttavalla tavalla Luca Zingaretti. Sivuosissa ovat tuttuun tapaan Cesare Bocci, Peppino Mazzotta, Giovanni Guardiano, hieman isomman roolin saanut Angelo Russo, Davide Lo Verde, Marco Cavallaro, Giacinto Ferro, Roberto Nobile ja Marcello Perracchio. Vierailevat tähdet kuten itä-Euroopasta tulleet Alexandra Dinu, Tamara Tunova ja Valbona Malay ovat todella nättejä ja osaavat näytellä sujuvalla italian kielellä ilman vaikeuksia. Ihana Carmela Gentile käy heittämässä pienen sivuroolin melko sujuvasti. Pitkän linjan näyttelijä Francesco Sineri (1912–2005) käy tekemässä todella hyvän roolin mafiapäälikkönä uransa viimeisessä roolissa. Onnistunut italocrimi jossa on mukana sujuvasti huumoriakin.

Pisteet: 5/5