Erotic Nights of the Living Dead
Kaikenmoisia elokuvia on Aristide Massaccesi (paremmin tunnettu nimellä Joe D´Amato) urallaan tehnyt. 200 ohjaustyön joukkoon on mahtunut muutama onnistuminen kuten "Emanuelle in America" (1977), "Emanuelle e gli ultimi cannibali" (1977) sekä "Buio Omega" (1979) sekä muutamia kymmeniä kohtuu viihdyttäviä elokuvia kuten "Emanuelle - Perché violenza alle donne?" (1977), "Emanuelle e Françoise le sorelline" (1975), "Sesso nero" (1980), "Porno Holocaust" (1980), "Jungla proibita (la leggenda sex di Tarzan)" (1995) ja "The Last Fight" (1996). Myös tämä vuonna 1980 valmistunut kauhupornoilu menee samaan kastiin. D´Amato on saanut aikaan ihan kelpo sekasikiön, jossa ei ole päätä eikä häntää. Panot on sekaisin HC:ta ja tylsänpuoleista softcorea, mistä voi ottaa pisteitä elokuvalta. Toisin kun "Porno Holocaustissa", tässä ei loppupelissä ole kuin yksi kunnollinen seksiakti, loput panot edustavat tasoa hiplataan tissejä ja nuollaan nännejä ja pannaan housut jalassa. Muutama pano oli kyllä ihan kiihoittavia katsella, mutta silti. Elokuvan toinen ongelma on sen tylsyys. Italiankielisestä dialogista ei ymmärrä mitään ja näyttelijät alittavat oman tasonsa reippaasti. D´Amato saa elokuvan viimeisen 20 minuuttin aikana luotua kauhua tehden siinä aivan hemmetin upeaa työtä. Kameramiesten tehtäviä elokuvassa toimittivat Enrico Biribicchi ("Antropophagus", "Buio Omega") ja Enzo Frattari ("Dèmoni", "Non si deve profanare il sonno dei morti"). Muutamin kohdin elokuva on visuaalisesti aika nättiä, varsinkin lopussa jossa tunnelmaa luodaan Marcello Giombinin ("Ehi amico... c'è Sabata, hai chiuso!", "È tornato Sabata... hai chiuso un'altra volta") helvetillisellä soundtrackillä. Myös tehosteet ovat laadukkaamat mitä esimerkiksi Porno Holocaustissa. Elokuva on kuvattu samalla saarella kun Porno Holocaust ja käsikirjoituksen kirjoittanut George Eastman teki myös sen kässärin. Elokuva on aika pitkälle samanlainen juonta myöten. Näyttelijät ovat tässä kuitenkin todella syvältä, heiltä olisi odottanut parempaa työskentelyä. Muka pääroolissa nähdään D´Amaton luottonäyttelijöihin kuuluva ja Emanuelle-elokuvien päätähti sekä Eurooppalainen seksisymbooli 1970-luvulla ollut Laura Gemser ("Emanuelle fuga dall'inferno", "Violenza in un carcere femminile") joka patsastelee tyhjän panttina suuren osan elokuvasta. Kaunis nainen Gemser on ja hän ei tässä rainassa pääse pahemmin loistamaan. Miespääroolissa nähdään elokuvan käsikirjoittanut konkarinäyttelijä George Eastman ("Keoma", "Deliria") joka tekee kenties uransa paskimman roolisuorituksen. Ei siinä vielä mitää että seksikohtaukset tehdään housut jalassa, mutta kun vetää roolinsa päin honkia. Häneltä olisi voinut odottaa laadukkaampaa työtä. Toisessa naisroolissa nähdään 1970-1980 luvulla uraa luonut seksikäs Dirce Funari ("Porno Holocaust", "Un ombra nell'ombra") joka tekee myös kehnoa työtä. Funari tosin on porukan ainoa joka edes yrittää mutta silti kehnoksi jää roolisuoritus. Miesroolissa nähdään vielä myös Mark Shannon, jonka oikea nimi on Manlio Cersosimo ("Voglia di sesso", "Porno lui erotica lei"). Äijä on yhtä avuton kun muutakin näyttelijät elokuvassa. Alkupuolen kohtauksessa jossa antaa munaa kahdelle kiimaiselle muijalle äijä on vedossa, mutta sen jälkeen meno laantuu. Pienessä sivuosassa vilahtaa D´Amaton leffoissa aiemminkin näytellyt Lucia Ramirez ("Porno Holocaust", "Hard Sensation"). Näyttelytyö ei pahemmin siis vakuuta, mutta soundtrack, kuvaus ja muutama kohtaus (loppu, alun panokohtaus) ovat herkullista katsottavaa ja kuultavaa. Kelvollista italoroska 1980-luvulta.
Pisteet: 3/5
Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kaksi ensimmäistä Potter-elokuvaa ohjannut Chris Columbus ei ohjannut enää kolmatta, vaan tehtävään palkattin meksikolainen Alfonso Cuarón ("Ihmisen pojat", "Ja äitiäs kans") jonka käsissä Potter-saaga meni asteen vakavampaan suuntaan. Toki huumoria on mukana mutta elokuvassa valotettan myös Harryn vanhempien murhaa ja tutustutaan muutamiin uusiin tarinan jatkon kannalta tärkeisiin henkiöhahmoihin. Tämä elokuva on mielestäni ollut aina paras Potter (tosin Kuoleman varjelukset osa 2 on myös aika kova) ja kerran katsoin sen peräti kolmasti yhdessä päivässä. Steven Klovesin käsikirjoitus on supistanut mestarillisen romaanin erinomaisesti, kaikki tarinan kannalta tärkeä on mukana sekä lopussa nähtävä aikatasohyppely on erinomaisesti toteutettu elokuvassa. Myös John Williamsin säveltämä soundtrack on erinomaista kuultavaa jälleen kerran. Tehosteet, lavastus sekä Michael Seresinin ("Keskiyön pikajuna", "Noiduttu sydän") kuvaus ovat hämmentävän upeita. Kuvausteknisesti tässä kikkaillaan enemmän kun aiemmissa Pottereissa, mikä ei syö tunnelmaa, päinvastoin , lisää sitä rutkaasti. Varsinkin kohtaus jossa teloittaja teroittaa kirvestään, saa kuvaustyylinsä takia niskavillat nousemaan ylös. Pääkolmikko Daniel Radcliffe, Rupent Grint sekä tämän leffan kautta viimeistään suosikkeihini noussut nätti Emma Watson tekevät loistavaa työtä nuorina velhoina. Pienissä sivuosissa nähdään monia hyviä näyttelijöitä kuten erittäin hyvä Alan Rickaman, Richard Harrisin tilalle Dubledoreksi tullut Michael Gambon ("Päätön ratsumies", "The Book of Eli"), Maggie Smith, David Bradley sekä Tom Felton, Fiona Shaw ja Richard Griffiths. Uusia kasvoja elokuvassa on monia niin pienissä kuin suuremmissakin osissa kuten Marge-tätinä nähtävä Pam Ferris ("Matilda ja lasten kapina", "Ihmisten pojat"), Lee Ingleby ("Master and Commander: Maailman laidalla", "Doghouse") Stan Pikitienä, Gary Oldman ("Leon", "Puuttuva tekijä") Sirius Mustana, David Thewlis ("Seitsemän vuotta Tiibetissä", "Viimeinen lohikäärme") professori Remus Lupinina, Emma Thompson ("Järki ja tunteet", "Rakkautta vain") professori Sibylla Punormiona, Julie Christie ("Kauhunkierre", "Tohtori Zivago") Madame Rosmertana sekä Timothy Spall ("Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi ", "Lumottu") Peter Piskulaina. Näyttelijät ovat elokuvassa loistavia, samoin efektit, musiikki sekä synkempi tunnelma tehden tästä yhden parhaista Pottereista, ehkäpä jollain tavoin parhaimman.
Pisteet: 5/5
28.2
Adios Sabata
Sabata, tuo tuttu mustatakkinen mies joka ratsastaan yksin kaupunkiin on tuttu varmaan monella Lee Van Cleefin kahdesta Sabatasta: "Ehi amico... c'è Sabata, hai chiuso!" (1969) ja "È tornato Sabata... hai chiuso un'altra volta" (1971). Tämä kolmas "Sabata" on alunperin kulkenut Italiassa nimellä "Indio Black, sai che ti dico: Sei un gran figlio di... " ja se valmistui vuonna 1970 kahden virallisen Sabatan välissä. Amerikkalainen levittäjä sai idean dubata elokuvan Indio Black Sabataksi. Niin on myös elokuvan espanjadubissa, jonka katselin. Syynä oli se että tekijäryhmä oli aika pitkälle sama. Elokuvan ohjasi Gianfranco Parolini ("Diamante Lobo", "La furia di Ercole") ja kirjoitti Parolinin kanssa Renato Izzo ("La muerte llama a las 10", "Dallas"). Tarina, olkoon nyt Sabata tai Indio Black-elokuva, on aika pitkästyttävä ja elokuvan espanjankielinen dubbaus ei korvia häikäise. Sandro Mancorin ("Diamante Lobo", "Ehi amico... c'è Sabata, hai chiuso!") kuvaus on kyllä nättiä sekä Bruno Nicolain ("Caligola", "La battaglia di Algeri") säveltämä soundtrack on myls nättiä kuunneltavaa. Näyttelijät ovat ihan kelpoja tämmöisen leffaan, joka ei jostain syystä ole kovinkaan mielenkiintoinen ja on hidastempoinen. Pääroolissa pyssysankarin roolissa on Yul Brynner ("The Magnificent Seven", "10 käskyä") joka tekee ihan kelpo työtä roolissaan. Brunner jää silti valovuosien päähän Lee Van Cleefin tasosta. Saksassa uraansa luonut Dean Reed ("Blutsbrüder", "Sing, Cowboy, sing") on myös roolissaan elementissään. Sabatoissa mukana ollut Ignazia Spalla ("Beatrice Cenci", "Sette monache a Kansas City") tekee taas hieman huumoripitoisen meksikaanon roolin. Pahiksena nähdään ihan ok-roolisuorituksen tekevä Gérard Herter ("Ludwig", "La battaglia di El Alamein"). Sivuosista voisi vielä mainita akrobaatit Salvatore Borghese ("Poliziotto superpiù", "Chi trova un amico trova un tesoro") ja Joseph P. Persaud ("Queimada", "Zombi Holocaust") sekä Sabatoista tuttu pulisonkiveikko Gianni Rizzo ("Der Name der Rose", "Il Decameron"). Myös "Emanuelle e gli ultimi cannibali"-elokuvassa ihastuttanut Nieves Navarro tekee lyhyen roolin elokuvan puolenvälin tienoilla. Toimintakohtaukset ovat ihan mukiinmeneviä, kameratyöskentely melko taidokasta, näyttelijät ihan ok-tasoa, musiikki nättiä mutta käsikirjoitus on aika pitkäveteinen muutamaa hienoa kohtausta lukuunottamatta.
Pisteet: 2,5/5
Ekusute
Shion Sonolta olen aiemmin katsonut loistavat trillerit "Gold Fish" ja "Suicide Club", mutta millaista kauhuelokuvaa Sono osaa ohjata. No, siitä otetaan selvää katsomalla vuonna 2007 valmistunut elokuva "Ekusute", joka kertoo tappavasta hiuslisäkkeestä. Elokuva ei ole niin pölhö mitä ideasta voisi kuvitella. Sono osaa ohjata hyvin kauhuelokuvan. Jännitystä on alusta asti ja tarina jaksaa pitää otteessaan alusta asti. Kuten aiemmissakin Sonon ohjauksissa, myös Ekusutessa on vahvaa draama mukana. Elokuvassa kuvataan pientä Mami-tyttöä jonka äiti hakkaa Mamia. Mamin täti Yûko ottaa lapsen huostaansa. Elokuvan mielenkiintoisen käsikirjoituksen tehtailivat Sonon lisäksi Masaki Adachi ("Last Scene", "Ju-on") ja Makoto Sanada. Jos suoraan sanotaan, elokuva on parhaiden aasia-kauhuelokuvien TOP-10 listalla. Samalla listalla ovat mm. "Machine Girl", "Ringu", "Ringu 2" ja "Vampire Girl vs Frankenstein Girl". Soundtrackin on säveltänyt "Suicide Clubista" tuttu Tomoki Hasegawa ja musiikki saa aikaan todella painostavan tunnelman. Upeinta osaa soundtrackillä edustaa kun soitetaan kauniin "Jouluyö, Juhlayö" joululaulun japaninkielistä versiota. Osin CGI:llä toteutetut efektit ovat neron, Yoshihiro Nishimuran (roiskeleffat "Tokyo Gore Police", "Vampire Girl vs Frankenstein Girl"). Myös näyttelijät elokuvassa ovat todella asiansaosaavia. Kaunis Chiaki Kuriyama ("Kill Bill vol. 1", "Battle Royale") tekee pääosassaan upeaa työtä. Nuori Kuriyama on sekä kaunis, söpö että melko loistava näyttelijä. Sivuosissa nähdään Megumi Satô ("Kamisama herupu!", "Kamogawa horumô"). Ren Ohsugi ("Hana-bi", "Ôdishon") tekee pahiksen, hullun ruumishuonetyöntekijän roolissa, aivan helvetin mahtavaa duunia. Päähenkilön, Yûko Mizushiman, siskoa Kiyomia näyttelee mahtavasti Tsugumi ("Noriko no shokutaku", "Hush!"). Nainen tekee Mamin vastuuttoman äidin roolin todella vakuuttavasti. Suurimmat pointsit saa Mamin roolissa nähty söpö Miku Satô ("Kâbê", "Kotori tachi no rakuen"), jota ei uskoisi niin nuoreksi. Hän tekee niin vakuuttavaa työtä roolissaan ettei tosikaan. Muissa rooleissa nähdään mm. Eri Machimoto, Yûna Natsuo ja Ken Mitsuishi. Näyttelytyö on erinomaista, samoin efektit, Sonon ohjaus ja musiikki häikäisevät. Laatukauhua.
Pisteet: 5/5
Porno Holocaust
Joe D´Amato aka Aristide Massaccesin ohjaama kauhukalkkuna vuodelta 1981. Elokuva on samaa tasoa kun vuotta aiemmin ilmestynyt "Le notti erotiche dei morti viventi", joka tosin ei erotiikan osalta ole kauhean tasokas tapaus. Joe-sedän ohjaama pornoeroottinen kauhuelokuva "Porno Holocaust" on pornon, musiikin sekä näyttelijöiden osalta melko hyvä, mutta sitten kauhu ja veriefektit ovat päin vittua suoraan sanoen. Nico Fidencon säveltämä soundtrack on melko nättiä, tuoden tunnelmaa moniin panokohtauksiin. Näyttelytyö on sitten edellistä erotiikkakauhuilua tasokkaampaa, vaikkakin suurimalti osalta ovat samat näyttelijät. George Eastman tekee keskitason roolisuorituksen tohtorina, joka ei tässä ala paneskelemaan. Naisrooleissa nähdään kaunis Dirce Funari sekä Annj Goren ("El regreso de Eva Man", "Dolce... calda Lisa") oikealta nimeltään Anna Maria Napolitano. Myös Mark Shannon tekee kohtalaisen roolisuorituksen kapteeni. Sivuosissa vilahtavat myös itse ohjaaja Joe D'Amato sekä tumma kaunotar Lucia Ramirez. Mitähän muuta tästä sanoisi. Muutama eeppinen kohtaus kuten se kun kaksi mustaa antavat Annj Gorenille mustaa munaa sekä kun Mark Shannon ja Lucia Ramirez naiskentelevat lopussa veneessä. Ei tämä ole mestariteos, muttei mikään paskakaan.
Pisteet: 3/5
Sahara
Joskus oikein ihmettelen miksi katselen kaikenmoista sontaa mitä eteen tulee. Muutamana viime vuonna olen katsellut D´Amaton viimeisiä elokuvia. Katsottuja elokuvia vuosien 1990-1999 väliltä ei ole silti tullut montaakaan, vain kohtuu viihdyttäviksi todetut "Jungla proibita (la leggenda sex di Tarzan)" (1995), "The Last Fight" (1996) sekä uran ehtoopuolella (D´Amato kuoli vuonna 1999) tehty "Sogni di una ragazza di campagna". Tämän listan jatkoksi tuli tämä vuonna 1998 valmistunut pornoelokuva. Elokuva on vuonna 1997 valmistuneen "La regina degli elefanti"-elokuvan epävirallinen jatko-osa. Tämä elokuva "Sahara" (mikäli mitään ymmärsin elokuvan italiankielisestä originaaliääniraidasta ja tapahtumista ruudulla) kertoo Selen nimisestä naisesta joka on Ali-nimisen miehen vieraana Saharan laitamilla olevassa hienostolukaalissa. Talossa on vieraina muitakin ihmisiä. Selim ja Ali rakastuvat ja hässivät koko rahan edestä. Alin kaunis vaimo hässii muita miehiä ja kaikki hässivät ja sitten elokuva loppuu ja Selen lähtee pois. "Juonen" on kirjoittanut Donna Dane (D´Amaton luottokäsikirjoittaja uran loppuvaiheessa, filmografiasta löytyvät mm. "Calamity Jane" ja "Rocco the Italian Stallion"). Tarina on loppujen lopuksi aika turha pornoleffassa. Musiikki on perustason pimputusta, mutta elokuvan panokohtaukset ovat loppua kohden melko tasokkaita. Alkupuolella oli tylsää nussintaa, mutta viimeinen n. 45 minuuttia oli melko laadukasta mikä nostaa pisteitä 1 pisteestä peräti 3 pisteeseen. Näyttelytyö oli kohtalaista. "Pääroolissa" nähdään 32-vuotias kaunokainen Selen ("Scarlet Diva", "B.B. e il cormorano"), oikealta nimeltään Luce Caponegro. Selen vetää roolinsa tunteella. Alin roolissa nähdään Juhasz Fergnace ("Private Gold 102: Legs Wide Open", "Usura anale") esiintyen nimen Frank Gun takana. Äijä on kullineen päivineen rooliinsa sopiva. Muissa rooleissa nähdään Betty Blue, Reka Pallister, Dina Pearl, Zenza Raggi (Karim Sabaheddine), Amanda Steele ja John Walton (Zsolt Németh). Ei tätä voi pitää mitenkään maailan parhaana pokeleffana, mutta ihan ok matskua tämä sisältää.
Pisteet: 3/5
29.2
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Harry Potter palaa neljännen kerran, tällä kertaa Mike Newellin ("Operaatio Donnie Brasco", "Prince of Persia: The Sands of Time") ohjaamana. Elokuva on täysien pisteiden arvoinen, vaikkakin pariin otteeseen elokuva etenee kirjaan verrattuna liian nopeaan tahtiin. Kirja tosin on aika paksu ja tämä on elokuva joten en ala antamaan pisteitä kirjaan vertailemalla. Steve Klovesin käsikirjoitus on suht´koht toimiva. Elokuvan tarina etenee sopivaa tahtia eteenpäin, mutta loppuratkaisuun ei silti kiirehditä. Kloves on saanut elokuvaan paikoitellen melkoisen komediavaihteen päälle, monia hauskoja juttuja on havaittavissa, etenkin Fredin ja Georgen ikääntymisliemi sekä tanssijaisharjoitukset. Kun John Williams oli jättäytyny säveltäjänpaikalta pois, tilalle oli tullut Patrick Doyle ("Bridget Jones - elämäni sinkkuna", "Thor") joka oli vaikuttanut soundtrackin laatuun. Musiikki oli laimeampaa, mutta tärkeissä kohdissa oli silti aivan hemmetin upeat sävelmät saatu aikaan. Jälleen tehosteet olivat nättejä katsella, samoin lavastus ja puvustus sekä monet nätit yksityiskohdat mitä elokuvasta pystyi pongaamaan. Näyttelijöistä pääkolmikko Radcliffe, Grint ja Watson suorittivat tonttinsa vaaditulla tasolla. Daniel Radcliffe on kasvanut jo aika mieheksi, senverta komeasti rooli luistaa. Watson on taasen aika namupala ja Grint tekee jälleen perustason suorituksen Weaslien veljeksistä nuorimpana. Muissa osissa nähdään jälleen kovia nimiä, kuten hyvää työty jälleen tekevät vanhan kaartin edustajat eli Michael Gambon, Maggie Smith, Alan Rickman ja Robbie Coltrane. Timothy Spall tekee Matohännän roolin ihan ok-tasolla, mutta sitten taas monista pahisrooleista tunnettu Ralph Fiennes ("Schindlerin lista", "Englantilainen potilas") lordi Voldermortin roolissa tekee aivan hämmentävän upeaa työtä. Muissa kolmivelhoturnajaisissa ottelevien rooleissa nähdään teinityttöjen märkä uni Robert Pattinson ("Twilight - Houkutus", "Twilight - Uusikuu"), bulgaarialainen Stanislav Ianevski ("Hostel part II", bulgaarialainen rikossarja "Pod prikritie") sekä ranskalainen hunajapupu Clémence Poésy ("127 tuntia", "Kukkoilijat"). Muissa uusissa rooleissa ovat mm. Cedric Diggoryn isää Amosta näyttelevä Jeff Rawle ("Neville's Island", "Lord of Misrule"), David Tennant ("Näin koulutat lohikäärmeesi", "Fright Night") Barty Kyyry jr.n roolissa, Roger Lloyd-Pack ("Veren vangit", "Turhuuden turuilla") Barty Kyyrynä, nätti Katie Leung, madam Olympe Maximen roolissa nähtävä Frances de la Tour ("The Book of Eli", "Liisa Ihmemaassa"), pahan Igor Karkaroffin roolissa nähtävä Predrag Bjelac ("The Omen", "EuroTrip"), Alastor Villisilmänä loistava Brendan Gleeson ("Gangs of New York", "28 päivää myöhemmin"), itsehyväisenä Rita Luodikkona nähdään MILF Miranda Richardson ("Tunnit", "Päätön ratsumies") sekä aina niin ihana Shirley Henderson Murjottavan Myrtin osassa. Näyttelijät parantavat suoritustasoaan mitä pidemmälle elokuvasarja etenee, tarina saa entistä synkempiä piirteitä ja erikoistehosteet parantuvat.
Pisteet: 5/5
Vääpelin kauhu
Suomalainen elokuva 1930-1970 luvuilta on aina ollut suosikkini. Erityisesti komediat. Tämä sotilasfarssi on kuvaajana leipänsä paremmin ansainneen Esko Töyrin ("Pää pystyyn Helena", "Iskelmäketju") ohjaama kertomus vahingossa väärän osoitteeseen tulleen kirjeen takia armeijaan joutuneesta Olavi Kaukosesta ja hänen naisseikkailustaan Liisa-nimisen naisen kanssa. Elokuvassa on myös paljon muita henkilöhahmoja. 72 minuutin pituus voi tuntua liian lyhyeltä, mutta elokuvan käsikirjoittajat Lasse Pöysti ("Asessorin naishuolet", "Näkemiin Helena") ja Kaarlo Nuorvala ("Tähdet kertovat, komisario Palmu.", "Tyttö lähtee kasarmiin") ovat saaneet aikaan mielenkiintoisen juonen, jossa on paljon hauskaa huumoria. Ennen kuolemaansa Tapio Ilomäki ("Putkinotko", "Pikajuna pohjoiseen") sävelsi ihan mukiinmenevät soundtrackin, joka ei ole mikään kauhean muistettava näin jälkikäteen. Näyttelijät ovat kuitenkin erittäin hauskoja rooleissaan. Pääroolissa nähdään Heikki Savolainen ("Tuntematon sotilas", " Nukkekauppias ja kaunis Lilith"), joka tekee perustason roolisuorituksen eli todella hyvän roolin. Elokuvan toinen käsikirjoittaja Lasse Pöysti on myös aika vekkuli roolissaan. 24-vuotias kaunokainen Maija Karhi ("Murheenkryynin poika", "Tyttö tuli taloon") tekee myös sievänä nuorena Liisa- naisena erinomaisen roolityön. Muissa kohtuu isoissa rooleissa nähdään Heikki Heino ("Tuntematon sotilas", "Kasarmin tytär"), aina hauska Leo Jokela ("Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut", "Vodkaa komisario Palmu"), Seppo Kolehmainen ("Poika eli kesäänsä", "Muuan sulhasmies") ja Ernest Ervasti. Pienemmissä osissa loistivat mm. niin sievä Mirjam Salminen ("Rintamalotta", "Kulkurin masurkka"), taas hömelön sotamiehen roolin tekevä Pentti Viljanen ("Oho, sanoi Eemeli", "Pekka ja Pätkä mestarimaalareina"), Helge Herala ("Raid", "Viimeinen savotta"), Pentti Irjala ("Tuntematon sotilas", "Natalia") sekä aina loistava Tommi Rinne ("Senni ja Savon sulttaani", "Kiinni on ja pysyy"). Pienissä rooleissa nähdään myös Tauno Palon poika Pertti sekä tuleva nero Pertti "Spede" Pasanen. Loistokomedia.
Pisteet: 5/5
Porno Exotic Love
Jälleen Joe D´Amato teki pornoa samoissa maisemissa samoilla näyttelijöillä (ainankin lähes). Nyt voin kyllä todeta että vuonna 1980 valmistunut "Porno Esotic Love" osaa olla lähes erinomainen eroottinen draama pienistä viostaan huolimatta. Ensinnäkin muutamin kohdin se on aika sekava pomppien mistä mihinkin. Se on ehkäpä näkyvin syy miksi elokuva ei saa täysiä pisteitä. Toinen on se että täydelliset eroottiset kohtaukset päättyvät ikävästi kesken, varsinaista HC-inserttiä ei nähdä kuin muutamin paikoin, mikä on pieni sääli. Kuitenkin silti D´Amato on saanut aikaan hyvin kiihoittavan erottiikkaleffan 80-luvun tyyliin. Soundtrack on myös täydellistä ja tunnelmallista torvimusiikkia á la Alessandro Alessandroni ("La plus longue nuit du diable", "Tarina meistä kahdesta"). Musiikki täydentää upeasti erottisesti kiihkeitä naintikohtauksia. Myös näyttelytyö on laadukkainta verrattaessa moniin muihin D´Amaton "porno"leffoihin. Pääroolissa nähdään seksikäs 30-vuotias Laura Gemser. Muissa rooleissa ovat tutut Dirce Funari, Annj Goren ja Mark Shannon. Rooleissa ovat myös Gemserin aviomies Gabriele Tinti (joka tekee ihan kelpo jälkeä loppujen lopuksi, vaikka alkupuolella tulee semmoinen olo että nyt Tinti pilaa omaa uraansa) sekä Michele Starck ("Musta kobra", "Laure - nuoren naisen himo"). Vaikkei missään castingeissä lue, myös Lucia Ramirez käy leffassa piipahtamassa. Ok leffa, vaikkei loppujen lopuksi olekkaan ihan viiden tähden leffa.
Pisteet: 4/5
Noriko's Dinner Table
Jälleen Shion Sono yllätti positivisesti, tällä kertaa tällä "Suicide Club 2":nakin tunnetulla elokuvalla, joka kertoo 17-vuotiaasta Norikosta joka jättää perheensä taakseen ja matkaa Tokioon. Myös sisar Yuka matkaa perässä ja myöhemmin tyttöjen isä etsimään heitä. Elokuva on loistavasti rytmitetty eikä 2,40minuutin pituus loppujen lopuksi tunnu tylsyytenä hetkeäkään. Elokuva on paikoin vaikeaselkoinen, mutta silti loistava teos. Kauhu-genreluokitus on hieman mielestäni yliampuva, kauhua ei ole nimeksikään. Draamana taas tämä elokuva toimii todella hyvin. Sonon käsissä melko väkivallaton teos (muutama melko raaka kohtaus on silti mukana) on henkisesti aika raaka. Elokuvan tunnelmaa tukee hyvin Tomoki Hasegawan säveltämä soundtrack. Soundtackin parhaasta osasta vastaa kuitenkin Mike Maki esittämällä Kuranosuke Hamaguchin kirjoittaman kappaleen "Bara ga saita", joka on todella hieno. Upea draama on kuorrutettu hienoilla näyttelijöillä. Päärooleissa ovat Kazue Fukiishi ("1 puhelu tullut", "Yuki ni negau koto") ja Yuriko Yoshitaka ("Kamelia", "Jûryoku piero") jotka kumpikin tekevät aivan hämmentävän upeaa työtä sisaruksina. Myös Ekusutessa loistanut Tsugumi tekee laadukasta työtä. Perheen vanhempien rooleissa nähdään Ken Mitsuishi ("Veteen piirretty viiva", "Ekusute") ja Sanae Miyata ("Okuribito", "Tenten"). Mieleen jääviä rooleja tekevät myös Shirô Namiki ("Wild Zero", "Gojira ni-sen mireniamu") sekä söpöt Mitsuya ja Tamae Ando. Suurin osa elokuvasta on kertojaäänen kanssa kerrottua mikä on mielenkiintoinen ratkaisu Sonolta. Kaiken kukkuraksi elokuva on ehkäpä Sonon parhaita elokuvia. Näyttelytyö, musiikki sekä tarinan eteneminen olivat huipputyyliin tehtyä.
Pisteet: 5/5
Emanuelle ja viimeiset kannibaalit
Jälleen Joe D´Amatoa. "Emanuelle ja viimeiset kannibaalit" on yksi D´Amaton parhaita elokuvia pelkästään viimeisen puolentunnin ansiosta, niin hurmeista veripalttua tarjotaan. Myös erotiikka on melko onnistunutta. Tarina kertoo reportterista Emanuellesta ja hänen tutkimusmatkastaan Amazonin viidakkoon tutkimaan kannibaaleja. Kliseinen, muttei silti surkea. D´Amaton ohjaus on tuttua ja kässäri on D´Amaton ja Romano Scandariaton("Zombi Holocaust", "Yön eroottiset leikit") käsialaa. Siinä on paljon hienoja ideoita ja D´Amaton käsissä paneskelukohtaukset ovat taidetta. Myös Nico Fidencon säveltämä soundtrack (sekä tietenkin Ulla Landerin esittämä upea kappale "Make Love on the Wing") on mahtava ja tunnelmaatuova. Ja se tunnelma lopussa on aika tärkeässä osassa, senverta shokeeraavaa väkivaltaa Joe-setä vyöryttää ruudulle. Näyttelytyö elokuvassa on tasoa erinomaista roskatasoa. Emanuellen roolissa on tuttuun tyyliin D´Amaton luottonäyttelijä Laura Gemser. Myös Gemserin aviomies Gabriele Tinti on mukana tässäkin D´Amato-leffassa tehden kohtuu hyvää työtä professori Mark Lesterin roolissa. Pariskunta McKenzejä näyttelevät kuuma Nieves Navarro ("La morte accarezza a mezzanotte", "Luodin laki") ja ranskalainen Donald O'Brien ("Ruusun nimi", "Juna"). Seksikkäät Mónica Zanchi ("Kleopatra - paheiden valtiatar", "Incontri molto ravvicinati del quarto tipo") ja Annamaria Clementi ("Provocazione fatale", "Ishyri dosi... sex") tekevät mukiinmenevät roolisuoritukset. Elokuvasta voi pongata vielä isona mustana miehenä Percy Hoganin ("Duri a morire", "Tilauspoliisi"), Dirce Funarin mielisairaalan kannibaalityttönä sekä Joe D´Amaton psykiatrisen osaston lääkärinä.
Pisteet: 4/5
1.3
Avenging Force - Teloittaja
Nyt katsomisvuorossa oli tämmöinen Cannonin ja Golan-Globuksen tuottama kasaritoiminta, tarkalleen vuodelta 1986. Elokuva on Chuck Norriksen tähdittämän "Invasion U.S.A"n jatko-osa. Ohjaajan pallilla hääri mies monien halpisleffojen takaa, Sam Firstenberg ("Ninjan kosto", "American Ninja"). Ohjaus on ihan kohtalaista ja käsis, joka on James Boothin ("Zulu", "Mami hoitaa") käsialaa, on myös aika mielenkiintoinen. Tarina tosin on kliseinen, mutta Firstenberg saa siitä kohtalaisen paljon irti. Toimintajaksot ovat näyttäviä ja väkivalta on todella rujoa. Elokuva jää tosin esimerkiksi Arskan "Commandon" jalkoihin, senverta kökkö tämä paikoitellen on juonen osalta. Soundtrack oli tunnaria lukuunottamatta hieman bliisu. George S. Clintonin ("Villit kuviot", "Austin Powers ja kultamuna") säveltämä musiikki on mielenkiinnotonta, tosin alkupuolen taka-ajokohtauksessa soiva syntikkamusa on laadukasta. Draamaosuudet on tehty hyvin, myös väkivalta tuntuu pahalta, vaikkei sitä näytetä kovinkaan yksityiskohtaisesti. Näyttelijät tekevät elokuvan tasoon nähden kelpo roolit. Pääosassa nähdään Norriksen tilalle tullut Michael Dudikoff ("Tron", "koodinimi Cobra"), joka tekee hyvin oman osansa. Dudikoffin mustana kaverina nähdään myös "American Ninjassa" näytellyt Steve James ("All My Children" tv -sarja, "Elää ja kuolla L.A.:ssa") ollen myös kohtalainen. Elokuvan käsikirjoittanut James Booth on Dudikoffin työnantajana ihan kohtalainen. Muissa rooleissa ovat mm. William Wallace ("Delta Force", "Syntynyt 4. heinäkuuta"), John P. Ryan ("Pakojuna", "It's Alive") äärinationalistisen joukon johtajana, Karl Johnson ("Valley Girl", "Tuhon yö"), Marc Alaimo ("Mies ja alaston ase 33 1/3 - viimeinen solvaus", "Total recall - unohda tai kuole"), Loren Farmer ("Rituaalimurhat", "The Ponder Heart") sekä valitettavasti uransa ainoan roolin tehnyt söpö Allison Gereighty. Yhtenä huligaanina nähdään Kane "Jason Vorheese" Hodder. Näyttelijät ovat elokuvassa erinomaisia, juoni viihdyttävä, melko brutaalikin menoa paikoin sekä myös hyvintehtyä draamaa.
Pisteet: 3,5/5
Harry Potter ja Feeniksin kilta
Harry Potter palaa viidennen kerran Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun, joka joutuu Taikaministeriön muutosten kouriin. Muitakin muutoksia on, nimittäin tekijäkaartissa. Ohjaajan pallille nousee viimeiset neljä Potteria ohjannut David Yates (televisioelokuvat"Seksiorjat", "Tyttö kahvilassa") ja Steve Klovesin tilalle tämän elokuvan ajaksi tullut käsikirjoittaja Michael Goldenberg ("Ensimmäinen yhteys", "Green Lantern"), joista kumpikin tekevät ihan kelpo työtä. Paksu kirja on mahdoton muuttaa kaikkia tyydyttäväksi elokuvaversioksi, mutta kyllä Yates-Goldenberg kaksikko saavat aikaan ihan näyttävää jälkeä. Tosin aina on jotain kitisemisenarvoista elokuvaa ja kirjaa verratessa, mutta jos elokuvaa katsotaan omana teoksenaan voi sanoa että kyllä sen parissa viihtyy sen reilut 2h mitä se kestää. Myös Nicholas Hooperin ("Harry Potter ja puoliverinen prinssi", "Epäilyksen polttopiste: Viimeinen näytös ") säveltämä soundtrack on hienoa kuunneltavaa. Tehostetiimille on taas nostettava hattua näyttävistä efekteistä, mutta taas näyttelijäkaarti, niin vanhat tutut kun uudemmatkin kasvot suorittavat omat tonttinsa kunnialla lävitse. Pääosissa olevat Daniel Radliffe, Rupert Grint ja seksikäs Emma Watson tekevät jälleen upeaa työtä. Hattua täytyy nostaa myös Gary Oldmanille, Ralph Fiennesille, Katie Leungille sekä hienon roolin tekevälle Matthew Lewisille. Uusia kasvoja ovat mm. kaunis Natalia Tena ("Poika", "Lezione 21"), George Harris ("Tulkki", "Kadonneen aarteen metsästäjät"), loistavaa työtä Dolores Pimentona tekevä Imelda Staunton ("Kananlento", "Vera Drake"), ihana Evanna Lynch, Helena Bonham Carter ("Fight Club", "Kuninkaan puhe") sekä James Payton. Näyttelijät tekevät vahvoja roolitöitä, musikki on upeaa ja tarinassa on paljon sekä huumoria että vakavampaa menoa.
Pisteet: 5/5
2.3
Ebola Syndrome
Herman Yaun ("Bat sin fan dim ji yan yuk cha siu bau", "Yip Man chinchyun") ohjaama kauhukomedia "Yi boh lai beng duk" on monella tavalla hyvä elokuva, mutta silti jää "The Untold Storyiesin" jalkoihin väkivallan määrässä ja tylyydessä. No, onhan Ting Chaun ("Wo shi yi ge zei", "Ai qing meng huan hao") kirjoittama tarina mielenkiintoinen, siinä on paljon hyvää ja on se väkivalta aika rankaa, mutta silti edellämainitussa väkivalta saa vatsan kouristelemaan. Soundtrack on myös monin paikoin erittäin hyvää. Tehosteet ja kuvaus on näyttävää katsottavaa, Etelä-Afrikan savannit näyttävät ruudulla hienolta ja muutenkin homma toimii. Samoin pääroolissa loistava sekopääroolien vakiokasvo Anthony Wong Chau-Sang ("Infernal Affairs", "Cheung fo") tekee mahtavaa työtä raiskaten, tappaen, silputen ja räkien ihmisiä. Muissa rooleissa nähdään mm. Yeung Ming Wan ("Goo waak chai ching yee pin ji hung hing sap saam mooi", "Infernal Affairs III"), Fui-On Shing ("The Killer", "A Better Tomorrow II") ja Miu-Ying Chan ("Zui sheng meng si zhi Wan Zi zhi", "Aau yeung liu 4 yue gwai tung hang"). Sivuosissa vilahtaa myös monia random-etelä-afrikkalaisia. Upea, muttei loistava, paikoitellen vaivaa pieni tylsyys.
Pisteet: 4/5
Jason X
Mielenkiintoinen idea, kyber-Jason avaruudessa tulevaisuudessa. Suoraan sanoen, elokuva on Friday 13th -sarjan parhain osa heti loistavaakin loistavimman Friday 13th (1980) leffan jälkeen. Kauhuelokuvia ohjanneen James Isaacin ("eXistenZ", "Pig Hunt") käsissä on syntynyt verinen, hauska sekä myös juonen osalta melko onnistunut teinikauhistelu. Käsikirjoituksen tekivät Victor Miller ("Tuntematon murhaaja", "Freddy vs. Jason") sekä Todd Farmer ("Drive Angry", "Pahan sanansaattajat") ja se on yllättävän idearikas. Huumoria, kuten sanoin, on melko paljon että tämä voidaan kai laskea kauhukomediksi. Soundtrack on myös kovatasoista, sävellyksestä vastaa Harry Manfredini ("Perjantai 13. päivä, osa 2", "Perjantai 13. päivä, osa 3") ja klassinen teemamusiikki kuullaan elokuvan loppupuolella. Tehosteet ovat hieman tönköt paikoitellen, mutta se tuo huumoriarvoa tälle leffalle.Näyttelijät ovat tuntemattomuuksia, Jasonina nähdään Kane Hodder ("Seitsemän", "Monster - Aileen Wuornos") ja muissa rooleissa ovat mm. todella kuumat kissat Lexa Doig ("Andromeda", "No Alibi"), Milla Jovovichin näköinen Lisa Ryder ("Stolen Heart", "Forever Knight"), Melyssa Ade ("Visitors of the Night", "Interstate 60: Episodes of the Road"), Dylan Bierk ("Syötti", "Terminal Invasion"), Melody Johnson ("Virgin suicid - kauniina kuolleet", "Coming Unglued") sekä Kristi Angus ("White Chicks", "Kraken: Tentacles of the Deep"). Miesrooleissa ovat mm. Jonathan Potts ("Breach", "Dream House"), Dov Tiefenbach ("Tommy Boy", "Ystävykset"), Peter Mensah ("300", "Hidalgo") ja Barna Moricz ("Häivähdys pinkkiä", "Koti maailman laidalla"). Näyttelijät, varsinkin naispuoliset, tekevät laadukasta työtä, huumori on hauskaa, tehosteet ihan ok-tasoa sekä väkivaltaa on sopivasti.
Pisteet: 4,5/5
RoboGeisha
Jälleen japanilaista splatteria, nyt tosin tämän leffan kohdalla ei voi väkivallan osalta ihan täysin splatterista puhua, mutta on sitä ihan tarpeeksi, enemmänkin olisi sopinut olla. Tehosteroskavisionääri Noboru Iguchin ("The Machine Girl", "Oira sukeban") ohjaama ja kirjoittama tarina kahdesta sisaruksesta, Yoshiesta ja Kikuesta jotka joutuvat erään asetehtailijan geisharobottiarmeijaan. Tarina on sopivan viihdyttävä, huumoria, draamaa, väkivaltaa, toimintaa sekä aivan päättömiä efektejä. Yasuhiko Fukudan ("KO Seiki Beast", "Girara no gyakushû: Tôya-ko Samitto kikiippatsu") säveltämä soundtrack on myös melko hyvää. Melko hyvää toimintaa, tylsyys ei tule häiritsemään, draamajaksoja on mukana sekä tietenkin helvetin hyvät näyttelijät. Sisaruksina nähdään kauniit Aya Kiguchi ("Môsô shôjo otaku-kei", "Sundome 3") ja Hitomi Hasebe (" Batoru rowaiaru II: Chinkonka", "Masutâ obu sandâ: Kessen!! Fuuma ryuuko-den"). Tengu-tyttöinä elokuvassa nähdään Cay Izumi ("Tokyo Gore Police", "Vampire Girl vs Frankenstein Girl") ja aikuisviihdenäyttelijänä leipäänsä ansainnut Asami ("Sukeban hantâzu: Sôkatsu nagurikomi sakusen", "Watashi no chôkyô nikki"). Rooleissa nähdään myös loistava Naoto Takenaka ("San suk si gin", "Innocence") ja Takumi Saitô. Suosikkinäyttelijäni Yukihide Benny tekee elokuvassa kivan pikkuroolin. Roskaa koko rahan elokuvassa.
Pisteet: 4,5/5
Vaikeasti tapettava
Steven Seagal, tuo ponihäntäinen rasvaletti joka murskaa ppahisten kädet ja jalat kun tulitikun konsanaan on täällä nyt. Tätä Bruce Malmuthin ("Kadun haukat", "Karate Kid II") ohjaamaa ja Steven McKayn ("Darkman II: The Return of Durant", "Keskiyön puhallus") kirjoittama toimintaelokuva lukeutuu ylivoimaisesti Seagalin uran parhaiden elokuvien joukkoon, senverta vakuuttavaa jälkeä he tekevät. Toimintaa rytmittää vielä David Michael Frankin ("Katujen laki", "Nico") upeat säveleet, varsinkin Seagalin harjoittelujakson aikana. Toiminta on sopivan veristä ja Seagal tylyttää vaimonsa tappajia oikein urakalla eikä hevillä anna armo tässä(kään) elokuvassa. Seagal sopii todella hyvin tylyn kytän roolin tehden ehkä uransa parhaimman roolin. Myöhemmät elokuvat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta armotonta jöötiä (mutta viihdyttävää jöötiä). Pakollisena naisena nähdään Seagalin silloinen muija, seksikäs Kelly LeBrock ("Lisa - unelmien nainen", "Takaa haettu") joka tekee roolinsa kunnialla. Seagal-LeBrock kaksikon näyttelykemia toimii, mutta pakollinen hässintäkohtaus on niin masentavan huono että se laskee pisteitä, sitäkin ilman elokuva olisi ollut hyvä. Kusipäisenä pahiksena nähdään monissa hyvissä leffoissa nähty William Sadler ("Die Hard 2", "Vihreä maili") joka tekee vakuuttavaa jälkeä, pirun kova äijä, mutta tavatessaan Seagalin muuttuu lauhkeaksi ja pelokkaaksi kun lammas. Myös Seagalin, anteeksi Mason Strormin hyvänä kyttäkaverina nähdään leppoisa Frederick Coffin ("Mother's Day", "Wayne's World"). Stormin vaimona elokuvan alkupuolella nähdään ihanan kaunis Bonnie Burroughs ("Alaston valhe", televisiosarja "Rockville CA") joka vastaa Seagalin kanssa elokuvan parhaasta pakollisesta hässintäkohtauksesta. Muissa rooleissa ovat mm. Andrew Bloch, Branscombe Richmond, Charles Boswell ja Stormin teinipoikaa näyttelevä Zachary Rosencrantz. Näyttelijät tekevät laadukasta työtä, samaten säveltäjä, ohjaaja ja käsikirjoitus on myös erinomainen. Ainoastaan sählätyt rakkauselementit sekä päähenkilöiden välinen laimea seksikohtaus laskevat hieman pisteitä.
Pisteet: 4,5/5
Yksin kotona
Joskus sitä voi katsoa lapsille suunnattua hömppäkomediaa. Itse olen aina pitänyt "Yksin kotona" elokuvista, varsinkin tästä monia lastenelokuvia ohjanneen Chris Columbuksen tekemästä ykkösosasta. Siinä on paljon ääneen naurettavaa huumoria mutta hieman myös hyvinohjattua draamaa (jota ei ole paljoa mutta kumminkin). John Hughesin ("Yksin kotona 2 - eksynyt New Yorkissa", "Ferris Bueller's Day Off") käsikirjoitus on täynnä naurettavia ideoita, paikoitellen niin brutaaleja että tämän ikäraja voisi olla korkeampi kun sallittu. Väkivalta on sarjakuvamaista, hauskaa ja erittäin onnistunutta. Elokuva on lastenelokuvien aatelia, myös John Williamsin musiikin osalta, joka paikoitellen tuo mieleen Harry Potter-elokuvien soundtrackin. Myös näyttelytyö on erinomaista, parhaimman roolin tekee lapsinäyttelijöiden aatelin aikoinaan kuulunut Macaulay Culkin ("Riku Rikas", "Hassu setä Buck") joka tekee todella hyvää työtä kotiin yksin jäävänä Kevin-poikana. Typerien rosvojen rooleissa nähdään loistavat Joe Pesci ("Mafiaveljet", "Kuin raivo härkä") ja Daniel Stern ("Kaupunkicowboyt", "Svengijengi vauhdissa jälleen"). Äijät ottavat turpaansa koko rahan edestä saaden päähänsä silitysraudan ja kompuroiden jäisillä portailla. McGallisterien lapsikatras on järkyttävä, mutta hyvien lapsinäyttelijöiden seasta Kevinin vanhempia näyttelevät erinomaisesta John Heard ("Big", "Heräämisiä") ja todella upea ja viehättävä Catherine O'Hara ("Painajainen ennen joulua", "Beetlejuice"). Kumpikin tekevät loistotyötä, mutta pienistä sivuosista voisi vielä mainita mm maagisen huumoriveikon John Candyn ("Avaruusboltsit", "Vauhdilla Chicagoon") polkkabändin johtohenkilönä, Larry Hankinin ("Pako Alcatrazista", "Pretty Woman") elokuvan draamasivujuonteen tarjoavana vanhana miehenä sekä Ken Hudson Campbell ("Päiväni murmelina", "Armageddon") tupakoivana joulupukkina. Loistava komedia, ei tästä löydy mitään pahaa sanottavaa.
Pisteet: 5/5
Kulkurin tyttö
Monien loistavien elokuvien ohjaaja Valentin Vaala ("Viikon tyttö", "Dynamiittityttö") on ohjannut Martti Larnin ("Neiti Tuittupää", "Tuomari Martta") käsikirjoitukseen pohjautuvan hieman komediallisia elementtejä sisältävän romanttisen draaman joka kertoo kahdesta kiertolaisesta, Laurista ja Jeremiaksesta, jotka tapaavat sattumalta Luhtalan isännän kauniin tyttären Marjan. Lauri rakastuu tyttöön ja saa tietää että Luhtala on parooni Metterin alainen ja Metter on häätänyt Luhtalat. Lauri ei tätä sulattele vaan aloittaa Jeremiaksien kanssa muuttamaan paroonin mielen. Myös paroonitar Olivia Metter haluaa auttaa Luhtaloita talon pitämiseksi heillä. Väinö Hannikaisen säveltämä upea soundtrack ja Erkki Imbergin ("Herrojen Eeva", "Mustasukkaisuus") nätti kuvaus ovat elokuvan valtteja. Mitenkään kauhean vakavaksi elokuva ei mene juuri mitenkään, huumoria on melkoisesti lieventämässä tunnelmaa ja teatterimainen ylinäyttely on upeaa katsottavaa. Paronittaren roolissa nähdään aina loistava Ansa Ikonen ("Puhelin", "SF-paraati") joka on teatterimaisen varma omassa roolissaan. Lauri Vaaran osassa on nuori Heikki Heino ("Oho, sanoi Eemeli", "Pekka ja Pätkä miljonääreinä") ja Jeremiaksena Veikko Tyrväinen ("Prinsessa Ruusunen", "Neiti Talonmies"). Kumpinkin ovat omissa osissaan hyviä, mutta ei Ansa Ikosta parempaa näyttelijää leffasta löydä. Kaunis Tea Ista ("Kymmenen riivinrautaa", "Iloinen Linnanmäki") nähdään Marja Luhtalan roolissa tehden kohtalaista työtä. Parooninan nähdään Valtteri Virmajoki ("Omena putoaa", "Ruusu ja kulkuri"). Sivuosissa ovat mm. Tarmo Manni, Emma Väänänen, Kirsti Ortola sekä yllättävän vakavassa roolissa nähtävä Kaarlo Halttunen. Laadukas, teatterimainen, komediallisia osuuksia sisältävä draama ei ole Vaalan parhaita mutta silti täydet pisteet ja Puhtaasti kotimaista-laatuvaatimuksen ansaitseva romanttinen draama.
Pisteet: 5/5
3.3
Italialainen ori
Yksi kovimpia toimintastaroja Charles Bronsonin, Arnold Schwarzeneggerin, Chuck Norriksen, Jet Lin ja Jackie Chanin rinnalla on vuonna 1946 syntynyt Sylvester Gardenzio Stallone. Jos esimerkiksi Arnold Schwarzeneggerin debyytti Herkules New Yorkissa on huono, mutta viihdyttävä toimintakomedia ja Chuck Norriksen ensimmäinen näkyvä rooli elokuvassa "Lohikäärmeen tie" on pieni, Stallone melkein tuhosi oman uransa ensimmäisessä leffassaan. Tämä Morton Lewisin ("Presidentti tulilinjalla", "Witchcraft 7: Judgement Hour") ohjaama sontapehmopornoilu on unettavan tylsä, pitkäveteinen, älytön, juoneton sekä muutenin väenvängällä tehty. Ei sisältöä, ei kiihoittavaa seksiä, ei mitään minkätakia katsoisi toistamiseen. Ohjaaja Morton Lewisin filmografiasta löytyy muutamia elokuvia joita voi sanoa oikeasti hyviksi, kuten näyttelijänä Gene Hackmanin ja Liv Ullmannin tähdittämässä westernissä "Kohtaaminen erämaassa" (1974) sekä äänenä Ralph Bakshin animaatiossa "Heavy Traffic - kuumat paikat" (1973). Onnettomasta käsikirjoituksesta vastasi elokuvan tuottanutkin Milton Lewis, jonka ainoaksi teokseksi tämä jäi (onneksi). Vaikka tällä ei ollut 66 minuuttia enempää pituutta, se oli liikaa. Oon kuullut että tästä olisi joku 71 minuuttinen elokuva, mutta se olisi jo itsemurha katsoa se. Se on kenties se HC-insterteillä kuorrutettu superpaska josta en halua edes tietää. Tässä noi panot oli vain kieriskelyä lakanoissa reilu tunti ja muutekin ylipitkiä kohtauksia on muutamia. Soundrack (Kay Leodellin käsialaa) oli ainoa hyvä asia tässä elokuvassa (+sitten Sylvester Stallonen nimi). Musiikki on upeaa, mahtavaa ja fantastisen upeaa, mutta ei musiikki pelasta tätä elokuvaa alkuunkaan. Voisi sanoa että pornohistorian (vaikkei tätä kovinkaan helposti voi sanoa pornoksi) upein soundtrack tai ainakin yksi parhaista. Jos ohjaus ja käsikirjoitus ei toimi, ei myöskään näyttely. Yleensä pornonäyttelijän täytyisi näyttää nauttivan leffasta, mutta ei kun kukaan ei tässä nauti, ei sitten millään. Pääroolissa nähdään siis uransa ensimmäisen roolin tekevä Sylvester Stallone ("Rocky", "The Expendables") joka on roolissaan todella puunaamainen eikä edes tee elettäkään että tämän leffan kanssa viihtyisi. Nais"pääroolissa" on sitten (kuten kaikki muutkin leffan näyttelijöistä, paitsi Stallone) uransa ainoan roolin tekevä kohtuu hyvännäköinen Henrietta Holm. Muissa rooleissa ovat surkeat Jodi Van Prang, Nicholas Warren, Frank Micelli, Barbara Strom ja pienessä osassa nähtävä roskaleffanäyttelijätär Janet Banzet ("A Thousand Pleasures", "The Kiss of Her Flesh"). Rolph Lauben ("Toys Are Not for Children", " She's Doing It Again") kuvaus on surkeaa katsottavaa, muutama hieno hetki mahtuu mutta ei niillä tästä saa mitään erikoista. Elokuva on tylsä ja epäeroottinen.
Pisteet: 1/5
Star Ballz
Tämä lukeutuu niihin elokuviin joita voi katsoa jos haluaa hyvät naurut. Elokuva on jonkun DDangerfieldin ohjaama ja kirjoittama animaatioparodia Star Warsista. Muita parodiakohteita ovat mm. "Titanic", "Ritari Ässä", Rob Zombie, "Sailor Moon", "Pokemon", "Dragon Ball Z", "Aliens"...yms elokuvia ja henkilöitä. Animaatio on aneemisen surkeatasoista tuoden mieleen kotitekoisen pilapornovideot joistakin tunnetuist animaatioista. Seksikohtaukset ovat kyllä kohtuu kiihottavia, mutta leikkaus ei ole kovinkaan tasokasta. Ulkoasu on ruma, seksiaktit kohtalaisia, musiikki (säveltäjä joku Adversives) loistavaa mutta leikkaus ja ääninäyttely on aika surkeaa. Hentai-tyyliset seksikohtaukset toimivat jotenkuten ja juoni on mielenkiintoinen, hauskoja kohtauksia on muutamia, mutta silti tämä jää keskinkertaiseksi animaatiopornoiluksi.
Pisteet: 3/5
A Kite
Taas tuli nautittua animesta, nyt jo kerran vuonna 2010 katsottu toiminta-anime vuodelta 1998. Aiemmin katsottu oli tosin reilusti sensuroitu espanjaversio, josta puuttui väkivaltaa jonkin verran sekä kaikki seksiaktit (HardCorea). Nyt vuorossa olikin 57 minuuttia kestänyt täysimittainen versio sisältäen kaiken väkivallan ja hentain. Ohjaaja-käsikirjoittaja Yasuomi Umetsun ("Robotto kânibaru", "Mezzo forte") tekemä kostotarina kertoo nuoresta Sawasta joka saa todistaa vanhempiensa kuolleen kun eräänä päivänä saapuu koulustaan kotiin. Kaksikko Kanie ja Akai ottavat Sawan hoiviinsa ja tekevät tästä säälimättömän tappokoneen. Akai myös käyttää nuorta Sawaa seksuaalisesti hyväkseen. Myöhemmin Sawa saa tietää Oburi nimiseltä pojalta/mieheltä että juuri Akai ja Kanie ovat Sawan vanhempien murhaajat. Elokuvan hentaipornokohtaukset ovat lähellä loliconia, väkivalta on todella brutaalia tuoden mieleen "Kill Bill vol.1:sen" animejakson. Juoni on myös todella hyvä ja henkeäsalpaavia toimintajaksoja rytmittää upea An Fu:n ("Ashita no Yukinojō") säveltämä soundrack. Animaatio on nättiä ja myös ääninäyttelijät tekevät upeaa työtä. Pääroolissa Sawana kuullaan Konami Yoshida ("Yamato 2520", "Mamono Hunter Yôko Part 3") sekä myös Kotome Naruse. Oburin roolissa on Shingo Yamada. Pahiksina ovat Goro Shibusawa sekä Tatsuo Matoba. Upea japaninkielisen ääniraidan lisäksi englantia tarjoaa yhden kohtauksen verran Douglas Cartwright, Gary Wynn-Jones, Jackie Sylvester, Richard O'Sallivan ja William Rain. Upeaa näyttelyä, paljon verta, erottisia hentaikohtauksia sekä upea soundtrack. Elokuva on yksi parhaita katsomiani K-18 anime-elokuvia.
Pisteet: 5/5
Kaappaus merellä
Steven Seagal on taas tylyttämässä pahiksia, nyt SS Missourilla Die Hardin hengessä. Ohjaaja Andrew Davisin ("Takaa-ajettu", "Nico") ja käsikirjoittaja J.F. Lawtonin ("Dead or Alive", "Pretty Woman") tehtailema toimintaraina siis kertoo SS Missourin laivastokokista Casey Rybackista joka joutuu pistämään lihoiksi terroristit jotka valtaavat laivan, apunaan ihana hunajapupu, Miss Heinäkuu -89 Jordan Tate. Toiminta on tylyä kun Seagal vetelee mm. sirkkelillä pahiksen käden irti ja lyö puukolla päästä lävitse. Kun mukana on vielä Gary Changin ("Double team - kova kaksikko", "Tohtori Moreaun saari") loistava soundtrack homma on kunnossa. Tehosteet ja kuvaus ovat laadukkaita, tämä on Seagalin uran kallein sekä ylivoimaisesti parhain elokuva. Seagal vetää oman osansa todella loistavasti. Mukana on myös ison budjetin näyttelijöitä, pahiksina nähtävät Tommy Lee Jones ("Men in black - miehet mustissa", "Tulivuori") ja Gary Busey ("Tappava ase", "Myrskyn ratsastajat") ja myös todella kaunis, Baywatchista tutuksi tullut hunajapupu Erika Eleniak ("E.T. - The Extra-Terrestrial", "Juntit Beverly Hillsissä") joka on herkullista katsottavaa tässä leffassa. Sivuosista voisi nostaa ylös laivan vanhaa kapteenia näyttelevän Patrick O'Nealin ("Parhaat vuotemme", "Eilen, tänään, ikuisesti") sekä Nick Mancuson ("Ticket to Heaven", "Isku iskusta") ja loistavaa työtä tekevän Tom Woodin ("Takaa-ajettu", "Takaa-ajajat"). Loistavilla näyttelijöillä varustettu suuremman budjetin toimintaraina.
Pisteet: 5/5
4.3
Valdez, puoliverinen
Tämä spagu ei näyttänyt yhtään spagulta, johtuen varmaan ohjaajista: John Sturges ("Suuri pakoretki", "Mies astui junasta") ja Duilio Coletti ("10 lipun alla", "Anzion taistelu"). Heidän ohjauksessaan on tullut ihan kiva pikku western, joka on tyyliltäään enemmänkin perinteinen pohjois-amerikkalainen. Elokuva perustuu Lee Hoffmanin romaaniin The Valdez Horses ja käsikirjoituksen ovat siitä tehneet Clair Huffaker ("Kultaa El Pasoon", "Rio Conchos") sekä Massimo De Rita, Arduino Maiuri ("Petturit hirteen, companeros!", "Mies mustassa Jaguarissa") ja Rafael J. Salvia ("Un error judicial", "Soltero y padre en la vida"). Tarina on mielenkiintoinen, mutta loppu töksähtää hieman vaikka onkin omalla tavallaan hieno. Myös veljesten DeAngelis säveltämä musiikki on upeaa, varsinkin tunnuskappale on hyvin nätti. Ei musiikeissa ylletä Morriconen tasolle eikä liioin DeAngelisten parhaiden sävelmien kuten "Trinity ratsastaa jälleen" ja "Turpiin vaan ja onnea!" tasolle. Kuvauskaan ei ollut mitään kovinkaan ihmeellistä, epäspagumaista toisinsanoen. Näyttelytyö oli laadukasta. Päärooleissa nähtiin Charles Bronson ("Huuliharppukostaja", "Likainen tusina") joka on aika äijä, naisroolissa nähtävä Bronsonin vaimo ja nuori neitokainen Jill Ireland ("Väkivallan vihollinen II", "Haastaja"), pahiksena nähtävä ranskalainen Marcel Bozzuffi ("Kovaotteiset miehet", "Z-hän elää") ja nuori 16-vuotias Vincent Van Patten ("Rock 'n' Roll High School", "Helvetin yö"). Näyttelijät ovat hyviä, ainoastaan Jill Irelandin rooli jää liian pieneksi. Sivuosissa ovat mm. Fausto Tozzi, Ettore Manni ja Melissa Chimenti. Pieniä vikoja lukuunottamatta katsottava spagu (joka on ulkoasultaan hyvin pohjois-amerikkalainen). Musiikki, näyttelijät, juoni yms seikat täyttä laatua. Ohjaus ja loppuratkaisu hieman pliisu.
Pisteet: 4/5
Vaarallisella alueella
Millainen elokuva tulee kun Steven Seagal tekee ohjaajadebyyttinsä. Kun katsoin elokuvan Vaaralisella alueella, voin sanoa että elokuva on visuaalisesti ihan nätti, käsikirjoittajat Ed Horowitz ("Exit Wounds", "Shark in a Bottle") ja Robin U. Russin ("Road Lawyers and Other Briefs", "A Thousand Cuts") ovat tehneet erittäin hyvää työtä ja näyttelijät ja säveltäjä Basil Poledourisin ("Starship troopers - Universumin sotilaat", "Rakkaudesta peliin") musiikki on huipputasoa. Monia hienoja kohtauksia kuten lopun paasaus luonnosuojeluksekseta ja Seagalin repliikki "En pidä väkivallasta, mutta sitä on pakko käyttää". Äijä ei pidä väkivallasta mutta pistää turpaa öljyporaajia kapakassa ihan pokkana ja yhden miehen armeijana pistää selvää puolesta Alaskasta. Toiminta on tylyä ja raakaa, varsinkin loppupuolella kun Seagal on öljyporaamolla. Ric Waiten ("48 tuntia", "Cobra") kuvaamat kauniit Alaskan jäätiköt ovat kauniita ja visuaalisia kikkoja on mukana. Ulkoasultaan elokuva lukeutuu ehkäpä Seagalin parhaiden leffojen joukkoon. Näyttelijät ovat loistavia. Pääroolissa luonnonsuojelija Seagal ja kusipäisen pahiksen joka haluaa raiskata eskimoiden maita roolissa on Michael Caine ("Yön ritari", "Batman Begins"). Naisroolissa on nätti, väärä rotua (tarkoitus olisi olla eskimo) edustava shagaissa syntynyt kaunis ja söpö Joan Chen ("Viimeinen keisari", "Lust, Caution"), jonka rooli jää liian pieneksi, etupäässä juosten epätoivoisesti Seagalin perässä. Cainen rinnalla pahiksina ovat mm. John C. McGinley (klassikkosarja "Tuho-osasto", "Platoon - Nuoret sotilaat"), R. Lee Ermey ("Full Metal Jacket", "Toy Story") ja nätti, mutta paskamainen Shari Shattuck ("Spy Hard - lupa läikyttää", "Dead On"). Näyttelijät ovat hyviä, mutta Joan Chen jää liian pieneen rooliin juonen kannalta. Olisi edes toivonut kunnon tappaleua Chen ja Shattuckin välillä, mutta ei. Richard Hamilton tekee myös sivuosassaan hyvää työtä ja Mike Starr ottaen Seagalilta turpaan. Laadukas propagandaleffa.
Pisteet: 4,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti