Tammikuun kuukausiraportti
Nyt on vuoden 2012 ensimmäinen kuukausi takana. Tavoitteena oli näin vuoden alkuun että amerikkalaiset elokuvat jätetään vähemmälle, mutta niitäkin tuli katsottua 15 kappaletta. No, suurin osa katsotuista rainoista olivat laadultaan erinomaisia, pari yllätystä sekä muutama viiden tähdin elokuvia. Vuoden ensimmäinen elokuva oli jo semmoinen yllätys, espanjalainen poplaulajatar María Isabelin tähfittämä draamakomedia, jonka ohjasi Eduard Bosch. Kyseinen elokuva onnistui sykähdyttämään kaikilla osa-alueillaan. Tästä viiden tähden elokuvasta oli hyvä aloittaa vuosi. Muita viiden tähden elokuvia olivat Göran Carmbackin ohjaama perheseikkailu Varastettu Rasmus ja Kalle Mestarietsivä, joka edusti genreään kunnialla. Elokuvan lapsinäyttelijät Malte Forsberg, Josefin Årling ja Totte Steneby ovat loistavia ja varsinkin sivuosassa oleva viisivuotias William Svedberg. Aikuisnäyttelijät eivät ole yhtä hyviä kun lapset. Kaiken kruunaa vielä Sanna Nielsenin esittämä nätti laulu "Vår Vitaste Ros".Viiden pisteen kerhoon yltävät myös lyhytanimaatio Toys Will Be Toys vuodelta 1949. Animaatiojälki ei ole mitään kummoista, mutta laulu "Oh, You Beautiful Doll" sekä Mae Questelin lausuma loppurepliikki ovat elokuvan parhaita osia. Disney-yhtiöiden uutuuksiin vuodelta 2007 kuuluva puoliksi animaatio-puoliksi näytelty elokuva Lumottu oli todellinen yllätys. Takakansitektin perusteella meinasin jättää katsomisen, mutta onneksi katsoin ja yllätyin positiivisesti. Kevin Liman ohjaama romanttinen komedia on ihastuttavan kaunis, mutta kliseinen mikä ei sinänsä haittaa. Pääparina nähdään kaunis Amy Adams ja komea Patrick Dempsey. Myös klassiseen Johanna Spyrin lastenkirjaan perustuva brittielokuva Heidi onnistui yllättämään päänäyttelijä Emma Bolgerin positiivisella asenteella. Sivuosissa nähdään kovia nimiä: Max von Sydow, Geraldine Chaplin ja Diana Rigg. Espanjalainen elokuvaohjaaja Pedro Almodóvar pääsi katselulistalleni tammikuun päivinä. Kaksi viiden tähden elokuvaa tuli vastaan Almodóvarilta: Kaikki äidistäni (1999) ja Puhu hänelle (2002). Britney Spearsin vuoden 2001 Las Vegasin keikkavideo Britney Spears Live from Las Vegas onnistui yllättämään muutaman maagisen kappaleen takia. Myös italialaiset Luca Zingaretin tähdittämät kuusi Montalbano-elokuvaa onnistuivat piristämään ankeita talvi-iltoja, paras näistä oli "Il commissario Montalbano" Par condicio. Myös suosikkiartisteihini kuuluva Tina Turner onnistui nappaamaan itseltäni täydet pisteet elokuvallaan Tina Turner: Celebrate Live 1999, siinä oli helvetisti tunnelmaa. Myös amerikkalaisten tekemä leikkaus Digimonin kolmesta ensimmäisestä elokuvasta oli loistava, Digimon-elokuva edustaa hyvää komediaa parhaimmillaan. Myös toinen Digimon-elokuva: Dejimon adobenchâ - Bokura no war game onnistuu todella hyvin. Kuukausi tarjosi monia loistavia elokuvia. Mukaan mahtui myös muutama heikompi teos. Yksi näistä oli umpisurkea musiikkielokuva Janet Jackson: Live in Hawaii, josta ei jäänyt käteen yhtään mitään. Roskaa suoraan sanoen. Almadóvarin lisäksi katselin muutamia Bruno Mattein(aka Vincent Dawn) ohjaamaa italokalkkunaa kuten "Virus", "Terminator II", sekä kaksi Michael Ramson-toimintaleffaa: Strike Commando ja Trappola diabolica. Kumpikin olivat 80-lukua parhaimmillaan. Myös 2000-luvun digivideoaikauden filippiino-italozombeilut L'isola dei morti viventi ja Zombies: The Beginning sekä Mattein uran parhain teos Cruel Jaws tulivat tutuiksi. Myös Sabata-elokuvien ensimmäinen leffa tuli katsotuksi jälleen kerran. Tammikuu tarjosi myös eksotiikkaa Intiasta ja Länsi-Saksa/Jugoslavia akselilta: "Old Surehand" (1965) ja "Kaante" (2002) jotka edustivat oman lajityyppinsä kärkeä. Varsinkin saksalainen western oli lähes samanlaista kun italialainen. No kuitenkin. Myös Lassie palaa kotiin esitteli yhden 1900-luvun parhaista näyttelijöistä, Elisabeth Taylorin. Tammikuussa katsoin yhden musiikkitaltioinnin Katie Melualta, jota en merkinnyt kuitenkaan mihinkään listalle. No kuitenkin, mukiinmenevä tammikuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti