Viikko 21

21.5

Tulivuori

Vuonna 1997 valmistunut  Mick Jacksonin, joka ohjasi edesmenneet Whitney Houstonin menestyselokuvan Bodyguard (1992), ohjaama elokuva Tulivuori on esiteiniän suosikkielokuviani. Onhan se edelleenkin räväkkä katastrofiraina, muttei ihan niin kova kuin silloin muinoin. Elokuvan aika utopistisen käsikirjoituksen kirjoittivat uran ainoan elokuvatyön tehnyt Jerome Armstrong ja Billy Ray (Yön väreet, Flightplan). Elokuvan alussa kuvataan kaunista Enkelten kaupunkia, Los Angelesia ja taustalla kuullaan sääennustuksia. Elokuvan päähenkilö on Tommy Lee Jonesin näyttelemä Los Angelesin Kriisiyksikön päällikkö Mike Roark. Hänellä on myös teini-ikäinen tytär Kelly (kuuma 15-vuotias Gaby Hoffmann). Los Angelesissa tuntuu että kesä on kuten pitääkin, mutta sitten Roark käsketään lomaltaan töihin, kun viemäriä kunnostaneet miehet palavat hengiltä. Mikä on vialla? Kukaan ei tunnut tietävän sitä. Roarkin avuksi tutkitaan maatutkija, tohtori Amy Barnes, joka roolissa loistaa seksikäs Anne Heche. Eräänä päivänä helvetti pääsee irti, kun Los Angelesin keskeltä alkaa valumaan kuumaa laavaa eli magmaa. Roark ja Barnes aloittavat orgnanisoimaan pelastustöitä. Alan Silvestrin (The Avengers, Beowulf) säveltämä soundtrack on häikäisevän kaunista kuultavaa, samoin elokuvan näyttelijätyö. Jones ja Heche tekevät pääparina erinomaista työtä, mutta Hoffman jää roolissaan kaksikon ulkopuolelle eikä juuri siksi saa luotua hahmoonsa paljoa mitään. Kriisiryhmän työntekijän ja Roarkin kaverin Emmit Reesen osassa nähdään muutama erinomaista läppää heittävä Don Cheadle. Tohtori Jaye Calderin, joka vastasi kriisin aikana lähes yksin sairaanhoidosta,  roolissa nähdään Jacqueline Kim, joka tekeekin roolinsa kohtalaisesti ilman mitään ylilyötejä. Sivuosista voisi vielä mainita metroryhmän pomoa Stan Olberia näyttelevän John Carroll Lynchin, jonka hukkumiskuolema magmaan on todella vakuuttavan näköinen. Mies onnistui kuitenkin pelastamaan metron kuskin. Näyttelytyön ja musiikin lisäksi tehosteet näyttävät vieläkin vakuuttavilta. Magma tuhoaa aidon näköisesti kaupunkia, tulipalot ovat näyttäviä ja toimintakohtaukset ovat täyteen ahdettuja. Loppu menee kyllä senverta korniksi kun tonneja painava talo rysähtää Roarkin, tämän tyttären ja pienen Tommy-pojan päälle ja nämä vielä selviytyvät hengissä tästä. Nuorempana tämä ei vielä ollut niin korni, mutta vanhempana tätä katsoessa ei voi pokka oikein pitää. Muuten tämä on nerokas katastrofitrilleri.

Pisteet: 4/5

27.5

National Treasure: Salaisuuksien kirja

Jon Turteltaubin jatkoi vuonna 2007 siitä mihin vuonna 2004 jäi tehdessään elokuvan National Treasure - Kansallisaarre. Nyt kyseessä on elokuva National Treasure: Book of Secrets, jonka käsikirjoittivat aviopari Marianne ja Cormac Wibberley. Elokuvassa seurataan jälleen Gates suvun vaiheita ja Amerikan historian suuria mysteereitä. Elokuva alussa Mitch Wilkinson (Ed Harris) niminen mies tulee julkiseen seminaariin syyttämään Ben Gatesiä (Nicolas Cage) siitä että tämän isoisä olisi ollut mukana Abraham Lincolnin murhassa 15. huhtikuuta 1865 Washingtonissa. Gates ei tätä sulattele vaan alkaa hyvän ystävänsä Riley Poolen (Justin Bartha), isänsä Patrickin (Jon Voight), ex-tyttöystävänsä Abigail Chasen (Diane Kruger) ja äitinsä Emily Appletonin (Helen Mirren) kanssa tutkia tapausta. Tapahtumat vievät aina Pariisiin ja Lontoon kautta USA:n presidentin kesäasunnolle ja sieltä Mount Rushmoreen. Tapahtumia riittää, mutta valitetettavasti tämä ei yllä lähellekkään ykkästä. Paljon tässä on historiaa ja pseudohistoriaa, mutta itse juoni on liian ontto. Hahmoihin, varsinkaan Emily Appetoniniin ei ehditä syventyä ja loppu on juosten kustu joten siitäkin lähtee pisteitä pois. Näyttelytyö on kuitenkin käsikirjoituksen onttoudesta huolimatta aika hyvää. Cage jatkaa samaa linjaa kun ykkösestä ja kaunis Diane Kruger kilpailee taas Cagen kanssa kumpi saa sanoa enemmän tietoviisaita historianippelitietoa. Cagen vanhempien rooleissa ovat Jon Voight ( Vaarallinen tehtävä, Syvä Joki) ja Helen Mirren (Galigula, The Queen) joista kumpikin tekevät erinomaista työtä. Ed Harris on erinomainen väärinkäsityksen kautta pahikseksi tulleena miehenä. Loistava Harvey Keitel tekee ok-roolisuorituksen FBI-agentti Saduskynä ja Bruce Greenwood USA:n presidenttinä. Pienistä sivuosista voisi mainita kaksikon Scali Delpeyrat ja Guillaume Gallienne ranskalaisina polkupyöräpoliiseina. Trevor Rabinin säveltämä ihan kiva soundtrack rytmitti elokuvaa kaikista pikkuviosta huolimatta erinomaisesti. Elokuvassa olisi voinut valaista Patrickin ja Emilyn eron syitä tarkemmin ja loppu olisi voinut olla pidempi eikä kaiken tapahtua niin heppoisesti. Hyvää huumoria kuitenkin tarjoillaan alusta asti ihan mukavasti ja Diana Kruger on kuuma kissa, varsinkin White House-kohtauksessa.

Pisteet: 3,5/5