Viikko 33

13.8

Ruma Elsa

Että minä rakastan näitä vanhoja kotimaisia ja niin myös tämä Ensio Rislakin Ruma Elsa-näytelmään pohjautuvat elokuva vuodelta 1949 onnistui ihastuttamaan. Ohjaajana toimi suomielokuvan legenda Edwin Laine ("Tuntematon sotilas", "Täällä Pohjantähden alla") ja käsikirjoituksen kirjoitti Laineen serkku Topias ("Rykmentin murheenkryyni", "Rion yö"). Ja ansaitustihan Eeva-Kaarina Volanen tästä Jussi-palkinnon. Elokuvassa seurataan Elsa Kasselia eli Rumaa Elsaa eli Santtua (Eeva-Kaarina Volanen), joka puhuu rivoja ja on muutenkin ongelmanuori. Eräänä päivänä ylioppilas Usko Aamunen (Lasse Pöysti) tulee pyytämään että Elsa oppettaisi tälle kemiaa. Ja samalla Elsa huomaa kuinka rivosuinen hän on. Hän muuntautuu ja iskee monia miehiä kuten äitinsä Viivin (Elsa Turakainen) tulevan miehen Taavi Harjulan (Arvo Lehesmaa) sekä Pertti Oraksen (Kullervo Kalske) ja Erkki Karilon (Hannes Veivo). Volanen on todella kaunis nuori nainen, ja sivunäyttelijät tekevät uskomattoman hyvät roolisuoritukset. Mukana ovat mm. Liisa Tuomi, Rauha Rentola ja Sylva Rossi. Pienissä statistinosissa ovat mm, Matti Kassila, Aarne Laine, Marita Nordberg ja Matti Ranin. Elokuvan soundtrack on Nisse Rinkaman käsialaa. Alkupuoli on vielä aikamoista hapuilua mutta loppua kohden elokuva herää aivan uusiin svääreihin.

Pisteet: 4,5/5

Neljän naamion salaisuus

Ja VHS-hyllyn helmiä. Phil Karlsonin ("Lahjomaton sheriffi", "Nyrkkeilysankari Kid Galahad") ohjaama Film-noir on kuusikon  George Bruce, Harry Essex, Harold Greene, Rowland Brown, Phil Karlson ja John Payne käsikirjoittama. Elokuva on erinomainen kertomus parannuksen tehneestä vankilakundista Joe Rolfesta (John Payne), joka nykyisin työskentelee kukkalähettinä. Kun kolme konnaa Boyd Kane (Neville Brand), Tony Romano (Lee Van Cleef) ja Pete Harris (Jack Elam) ryöstävät pankin, joutuu Rolf syntipukiksi vain koska hänellä on samanlainen pakettiauto kun konnilla. Konnien pomo lähettää miehet pois Yhdysvalloista. Vankilasta syyttömänä vaputettu Rolfe lähtee ensin Meksikoon ja joutuu todistamaan Harriksen kuoleman. Hän lähtee Barbarokselle, missä konnien on määrä jakaa saalis. Barbaroksella hän tapaa entisen poliisin Tim Fosterin (Preston Foster) ja tämän kauniin, lakimieheksi opiskelevan tyttären Helenin (Coleen Gray). Eikä rakkaustarinaa ole ympätty turhan päiden mukaan sillä tässä se toimii. Muutenkin näyttelijät tekevät loistavaa työtä. Pahiksina nähdyt Elam, itselleni oudolla tavalla tuntemattomana pysynyt Lee ja Brand ovat loistavia. Gray on todella kuuma kissa ja Payne loistaa syyttömänä miehenä. Pienen huumorinhäivän tuovat Dona Drake, Mario Siletti ja Don Orlando. Paul Sawtellin sävellys on hurjan hyvää. Hieno noir-klassikko.

Pisteet: 5/5

14.8

Volver - paluu

Ja sitten pitkän aijan jälkeen lisää Pedro Almodóvarin tuotantoa. Kyseessä on vuonna 2006 valmistunut Volver, joka ei ole komedia vaikka IMDb niin väittääkin. Muuten kuitenkin täydellinen espanjalaiselokuva. Elokuva kertoo sisaruksista, Raimundasta (Raimunda), Solesta (Lola Dueñas) sekä Raimundan 14-vuotiaasta tyttärestä (putosin penkiltä kun luin että Yohana Cobo, joka näytteli kyseistä tyttöä oli oikeasti tuolloin 21-vuotias). Muita hahmoja ovat sisarusten "kuolleista" palannut Irene-äiti (Carmen Maura), sisarusten ystävätät Agustina (Blanca Portillo) ja sisarusten täti Paula (Chus Lampreave). Alussa esitellään myös Raimunda aviomies Paco (Antonio de la Torre), jonka Raimundan Paula-tytär puukottaa hengiltä kun isäpuoli yrittää lähennellä. Tiukkaa settiä ja elokuva paranee loppua kohden uskomattomaksi draamaksi. Elokuvaa tehostaa vielä Alberto Iglesiaksen loistokas musiikki. Sivuosissa nähdään elokuvassa mm. Serranon perheestä tuttu Pepa Aniorte sekä Carlos Blanco. Hienosti tehty raina kyllä. Myös Estrella Morente esittää kappaleen Volver elokuvassa. Loistava elokuva ja toivon että Almodóvar jatkaa samalla tasolla myös tulevaisuudessa.

Pisteet: 5/5

15.8

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme

Lisää kirjaston lainoja. Tästä Ang Leen ("Järki ja tuntee", "Hulk") ohjaamasta elokuvasta olen kuullut käytännössä pelkästään haukkuja, mutta kyllä tämäkin on ihan viihdyttävä. Ainoa asia mihin tähä kompastuu on lähes surkea tarinankerronta, joka parantuu viimeisen 30 minuutin aikana. Du Lu Wangin romaaniin perustuvan elokuvan kirjoittivat Hui-Ling Wang ("Lust, Caution", "Syö juo mies nainen"), James Schamus ("Hulk", "Jäämyrsky") ja Kuo Jung Tsai ("Ren she da zhan"). Tarina kertoo mestari  Li Mu Baista (Yun-Fat Chow), joka käskee rakkaansa Yu Shu Lienin (Michelle Yeoh) viedä miekkansa herra Te´n (Sihung Lung) luokse. Lien huomaa talossa kauniin naisen, Jen Yuin (Ziyi Zhang), jonka on tarkoitus mennä naimisiin. Salaperäinen Jadekettu (Pei-epi Cheng) ryöstää oppilaansa kanssa miekan. Li Mu Bai tulee paikalle ja sitten alkaa tapahtumaan. Tarina on hieno, taistelukohtaukset näyttäviä (tosin paikoin todella koomisia), näyttelijät hyviä, kuvaus loistokasta ja musiikki samaten, mutta tarinankerronta tökkii ja pahasti. Myös Zhangin ja Chen Changin välillle tehdyt turhat seksikohtaukset ovat surkeita. Peter Paun kuvaus on todella upeaa, suorastaan maagista. Kyllä tämänkin rainan katselee.

Pisteet: 3,5/5

16.8

The Intruder

Tai sitten indonesialaisittain Pembalasan rambu. Elokuva kuitenkin on Jopi Burnaman ("Godaan perempuan halus", "Ferocious Female Freedom Fighters") ohjaama todella pitäveteinen Rambo-klooni, jonka käsikirjoituksen on tehnyt  Deddy Armand ("Ferocious Female Freedom Fighters", "Angel of Fury"). Se että tämä on upeaa Commando-leffasta kopioitua loppua lukuunottamatta pirun tylsä, niin myös tässä on yhdet surkeimmat näyttelijät, englantidubbi on hirveää, leikkaus ihan surkea (joko ihan leikkaaja Nasrul Syawarin vika tai tätä oli sensuroitu), mutta musiikki oli ihan ok tasoista. Pelkästään loppu oli näppärää räiskimistä. Elokuvan alussa Rambu (Peter O'Brian) saapuu pieneen kaupunkiin ja paikalliset mafiosot eivät tykkää. Jenny-niminen nuori nainen (Yenny Farida) tapetaan ja Rambu haluaa pahisten päät vadille. Näyttelijät ovat luokattoman surkeita. O´Brian ( "The stabilizer kostaja", "American Hunter") on Stallonen näköinen mutta monta kertaa surkeampi puunaama. Rambon aisaparina koheltaa hetken Craig Gavin. Naiskauneudesta vastaavat Lia Warokka ja  Dana Christina. Myös Charles Bronsonin näköinen Kaharudin Syah nähdään elokuvassa. Pelkästään lopun takia annan...

Pisteet: 2/5

Poika raidallisessa pyjamassa

Ja lisää kirjaston lainoja. Tämä Mark Hermanin ("Laululintu", "Suu messingillä") ohjaama ja kirjoittama draama perustuu John Boynen samannimiseen menestysromaaniin, jota en ole lukenut. Elokuva kuitenkin on upe kertomus 8-vuotiaasta berliiniläispojasta Brunosta (Asa Butterfield), joka joutuu matkustamaan isänsä (David Thewlis) uuden työn takia Saksan maaseudulle äitinsä (Vera Farmiga), siskonsa Gretelin (Amber Beattie) ja perheen Maria-palvelijattaren (Cara Horgan) kanssa. Maaseudulla hän huomaa kotinsa lähellä "farmin", mutta vanhemmat kieltävät häntä menemästä sinne. Eräänä päivänä hän tutustuu talossa puutarhurina toimivaan Paveliin (David Hayman), joka kertoo että aiemmin hän toimi lääkärinä. Myöhemmin hän lähtee tutkimusretkellä ja tulee aidatun alueen luo, jossa ystävystyy juutalaispoika Shmuelin (Jack Scanlon). Hieno teos lapsen naivistesta uskosta ja silmien avautumisesta. Näyttelijätyö on vakuuttavaa, varsinin lapsinäyttelijät Asa Butterfield ("Hugo", "The Wolfman") ja Jack Scanlon (tv-sarjat "Married Single Other" ja "Runaway") sekä Gretelinä nähty sievä 15-vuotias Amber Beattie (tv-sarja "Jinx", "Empathy"). Vera Farmiga ("In Tranzit", "Up in the Air") on todella hot ja Harry Pottereista tuttu Thewlis on loistokas natsiupseerina. Myös suosikkisäveltäjäni James Horner on luonut upeaa musiikkia. Rankka loppu on juuri oikeanlainen tälläiselle draamalle. Dialogi on onnistunutta ja Benoît Delhommen kuvaus on taidokasta. Myös puvustus ja lavastus ovat asiantuntevasti tehtyjä.

Pisteet: 5/5

Friendship Beyond the Fence

Edellämainutun elokuvan DVD-levyn ekstroissa ollut 20 minuutin dokkari ei tarjoa muuta kun kehumista puolelta toiselle. Jonkun verran myös kerrottiin itse elokuvan tekemisestä, mutta siitä ei ollut paljoa. Plussaa tulee Amber Beattiesta (joka osaa laulaa ihan hyvin, YouTubessa on musavideo tv-sarjasta Jinx) joka on seksikäs teinitytteli. Farmigakin on silmänilona. Ok

Pisteet: 3/5

17.8

Virgins from Hell

Jos eilen katselemani Rambu oli tylsä, Ackyl Anwarin ("Darah perjaka", "Tarzan raja rimba") ohjaama WIP-elokuva Perawan disarang sindikat a.k.a Virgins from Hell oli toista maata. Tässä on jopa asiallinen dubbaus ja näyttelijät tekevät reilusti parempaa työtä. Myös soundtrack on senverta eeppinen että siitä ei voi olla nauttimatta. Kameramies kuvaa aika tiuhaan tahtia puolipukeisia indonesialaisnaisia, mutta ainoa puute tässä on: tässä ei ole tissin tissiä. Väkivaltaa senkin edestä eivätkä efektit ole yhtään pöllömpiä. Elokuva kertoo sisaruksista Sheliasta (Yenny Farida) ja Dinasta (Nina Anwar) jotka todistavat kun huumeparoni, herra Tiger (Dicky Zulkarnaen) murhaa heidän vanhempansa. He kokoavat ympärilleen tiukasti aseistetun naisjengin, jonka kanssa hyökkäävät Tigerin sotilasleirille. He jäävät vangeiksi ja sitten seuraa kidutusta ja herutusta ja lisää kidutusta. Tigerin vangiksi on joutunut myös rambo-tiedemies Larry (Rambussakin nähty Harry Capri). Eeppistä toimintaa, kauniita naisia ja niljakasta kidutusta. Myös eläintappo on saatu mukaan. Kulttikamaa todellakin.

Pisteet: 3,5/5

Tora! Tora! Tora!

DVD-laina kirjastosta. Tämän joskus lapsena olen isän kanssa katsellut, mutten silloin pahemmin välittyänyt tästä. Oli liian pitkäveteinen ja toimintaa vasta lopussa. Nyt tämä 140 minuutiinen eepos Japanin hyökkäyksestä Pearl Harboriin kiinnosti viiden pisteen edestä vaikka lopussa meinasin nukahtaa väsymyksen takia. Loistava teos. Joidenkin mielestä elokuvan "juonettomuus" voi olla rasite mutta kyllä se toimii samalla tavalla kun Atlantin valli murtuu tai Tali-Ihantala 1944. Elokuvan amerikkakohtaukset ohjasi Richard Fleischer ("Conan hävittäjä", "Maailma vuonna 2022") ja Japaniosuuksien ohjauksesta vastasivat jotenkin yllättävä nimi, Kinji Fukasaku (loistoleffa "Battle Royale" ja osin sen jatko-osa "Battle Royale II") ja Toshio Masuda (animesarja "Uchû senkan Yamato", anime-elokuva "Saraba uchû senkan Yamato: Ai no senshitachi"). Käsikirjoitus perustuu kahteen kirjaan: Gordon W. Prangen kirjoittamaan Tota!Tora!Tora! ja Ladislas Faragon "The Broken Seal". Käsikirjoituksen tekivät Larry Forrester ("Salainen asiamies", "Hercules and the Princess of Troy"), Hideo Oguni ("7 samuraita", "Ran") ja Ryûzô Kikushima ("Seittien linna", "Last man standing") sekä legendaarinen Akira Kurosawa ("Dersu Uzala", "Kagemusha - varjokenraali"). Elokuva tosiaankin kertoo 7.6.1941 tapahtumista sekä kummankin osapuolen valmistatumisesta taisteluun. Amerikkalaiset eivät ota varoituksia tosissaan ja japanilaiset harjoittelevat erilaisia taktiikoita. Näyttelijöistä oikeastaan kukaan ei ole pääroolissa. Suurimmat roolit saavat amerikkalaisista Martin Balsam ("Psycho", "Valamiesten ratkaisu") ja Joseph Cotten ("Kolmas mies", "Epäilyksen varjo"). Japanilaista suurin vetovastuu on kaksikolla Sô Yamamura ("Tokyo Story", "Kuroi ushio") ja Tatsuya Mihashi ("Taivas ja helvetti", "Pahat nukkuvat hyvin"). Sivuosissa nähdään mm. Tatsuya Mihashi, James Whitmore, Takahiro Tamura, Eijirô Tôno, Jason Robards ja  Wesley Addy. Tämä on muutamaa sivusivusivuosaa lukuunottamatta miesten elokuva. Isoin naisrooli on Leora Danalla ("Armoton ase", "Yli kaiken ymmärryksen"), mutta sekin on aika pieni. Myös Jerry Goldsmithin säveltämä soundtrack on hyvä. Tehosteet, lavastus ja puvustus ovat loistokasta ja lopun taistelu melko hienon näköistä. Pari kökköäkin pätkää on mutta se ei pilaa kokonaisutta. Plussaa myös siitä että japanilaiset puhuvat japania. Hyvin dokumentaarinen sotaleffa.

Pisteet: 5/5

18.8

Viljo: Zombintappaja

YouTubesta löytää kaikenlaista. Sieltä löytyi myös tämä älyvapaa  Pasi Ruotsalaisen ohjaama ja kirjoittama 40 minuuttinen kauhukomedia, joka on aika vaihtelevaa materiaalia. Paikoin on surkeaa näyttelyä mutta paikoin taas tiukkaa zombinlahtausta ok- tason tehosteilla. Myös jonkun Hippopotamus Collective bändin tekemä soundtrack on ihan kohtalaista tasoa. Juoni on aika kliseinen. Viljo (Antti Airaksinen) ja Merja (Riina Raatikainen) ovat ajelulla kunnes autosta loppuu bensa. He näkevät lähellä talon ja menevät pyytämään apua. Siellä on lauma hippejä, joiden johtaja Pekka (Aaro Lappalainen) pyytää kaksikkoa jäämään lepäämään. Sitten tulee korni seksikohtaus, ja sitten lauma zombeja nousee järvestä. Hipit ja Merja kuolevat ja Pekka pyytää paikalle ystävänsä, papin (Joona Järvinen). Oikeasti tämä on todella hauska. Näyttelijät ovat niin surkeita ettei tosikaan, tosin baarimikon roolissa nähtävä Kari Ruotsalainen tekee elokuvan parhaimman roolin. Nostan hattua kuvauksen laadukkuudesta. Mielenkiintoista mättöä, kiroilua ja surkeaa näyttelyä.

Pisteet: 3/5

Subconscious Cruelty

Karim Hussain oli ennen  tätä elokuvaa ihan outo veikkonen mutta katsottuani tämän kanadalaisen vuonna 1999 tehdyn taidekauhuilun, tiedän että hän on loistava ohjaaja. Elokuva itsessään ansaitsee viisi pistettä mutta katselin jotenkin sensuroidun version kun masturbointikohtaus on "japsityyliin" vesitetty. On tästä YouTubessa parempi versio. No, runkkausta näkee pornoleffoissa ihan tarpeeksi. Kuitenkin kyseessä on Hussainin ohjaus / käsikirjoitus. Elokuvassa ei ole varsinaista juonta vaan se koostuu monista pienistä tarinoista. Ensimmäisessä tarinassa kerrotaan veljestä (Ivaylo Founev), joka vakoilee raskaana olevaa siskoaan (    Brea Asher). Kun synnytyksen aika koittaa, kätilönä oleva veli tekee vauvasta selvää. Toinen tarina kertoo miehistä ja naisista (Nadia Simaani, Anna Berlyn, Nancy Simard, Sean Spuruey, Mitch Davis ja Scott Noonan) jotka kierivät maassa, joka vuotaa verta. Kolmas tarina kertoo liikemiehestä (Christopher Piggins), joka vetää kotonaan käteen (juuri tämä pätkä on sensuurissa katsomassani versiossa) ja saa yöllä maksaa siitä. Neljäs osa onkin sitten kiihkokristyttejen suosikki. Joukko naisia (Martine Viale, Mylene Giasson ja Sameera Hanif) raiskaavat ja repivät Jeesuksen (Eric Pettigrew) hengiltä. Myös virsaamista ja muuta häpäisyä suoritetaan. Elokuvan helkutin upeasta musiikista vastaa Teruhiko Suzuki ja kuvauksen hoitavat Hussain ja François Bourdon. Helkutin loistavat erikoistehosteet ovat myös muutamin kohdin todella vakuutavaa katseltavaa. Ei nyt jokaisen elokuva mutta hieno kokemus silti.

Pisteet: 5/5

Thunder Ninja Kids: Wonderful Mission

Legendaarinen leikkaa-liimaa-elokuvien tekijä Godfrey Ho ohjasi vuonna 1990 tämän ö-luokan toimintakomedian, jossa itseasissa vain n.20 minuuttia on Ho´n itsensä ohjaama. Muu elokuvasta onkin sitten jostain aivan muusta leffasta. Englannikielinen dubbaus on karmeaa, varsinkin sen pikkupojan (näyttelijästä ei mitään tietoa). Amerikkalaiset näyttelijät Wayne Archer, Andy Cross, Steve Davy, Ken Goodman, Steve Tartalia ja Grant Walpole ovat elokuvassa käytännössä näön vuoksi eivätkä tee oikeastaan mitään juonen kannalta. Alkuperäiselokuvan näyttelijät ovat sitten eri maata (mutta dubbi on siis todella hauskaa kuunneltavaa). Väkivalta on K-15 tasoa ja tuntemattoman hemmon tekemä soundtrack on sopivan hyvä. Juoni jäi hämärän peittoon, jotain Budha-patsasta metsästetään ja sitten tämä pikkupoika haluaa jonkun mestarin oppiin. Myös mestarin söpö tytärkin ihanan kikatuksen kanssa on mukana ja tämä poika tietenkin ihastuu tähän. Tämä jää lopulta sivuseikaksi kun niin paljon materiaalia on leikattu. Hauskaa kohellusta tässä ainakin on, jossei muuta.

Pisteet: 2,5/5

Tekkonkinkreet

Vuonna 2006 valmistui tämä Taiyo Matsumoto mangaan pohjautuva anime-elokuva, jonka ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastasivat amerikkalaiset. Ohjaajana oli Michael Arias ("Prinsessa Mononoke", "Animatrix") ja käsikirjoittajana Anthony Weintraub ("Animatrix", "Capote"). Itse elokuva oli melko hyvä, ainoastaan alkupuolisko oli hieman tylsähkö ja lopussa joidenkin henkilöiden kohtalo jäi mysteeriksi (johtui varmaan myös väsymyksestä, pirteänä elokuva nappaisi varmaan paremmin). Elokuva kertoo kahdesta katulapsesta, Mustasta (Kazunari Ninomiya) ja Valkoisesta (Yû Aoi), jotka elävät yksin erään kaupungin kaduilla. Myös Yakuza on mukana elokuvassa ja he haluavat "Kissat" pois tieltään. Animaatio on loistavaa ja Plaid-bändin tekemä soundrack samaten, mutta ihmishahmot eivät kuitenkaan ole niin kauniita kuin voisivat olla. Väkivaltaa on juuri sopivasti, mutta sillä ei herkutella. Ääninäyttely on myös perusvarmaa. Suosikeksi nousi Yû Aoi ("Redline", "Hana to Arisu") koska hänen äänensä sopi todella hyvin Valkoiselle. Sivuosissa kuullaa mm. Yûsuke Iseya, Kankurô Kudô, Min Tanaka, Rokurô Naya ja Masahiro Motoki. Loppu on näyttävä. Hieno anime, jonka voisi joskus pirteänä katsella uudelleen.

Pisteet: 4/5

19.8

Hei, me sukelletaan

Olen lapsesta asti pitänyt näistä älyvapaista amerikkalaisista Crazykomedioista. Tämä Mark W. Travisin ohjaama leffa alkoi aika pitkäpiimäisesti, mutta loppua kohden yltyi aikamoiseen vitsi-ilotulitukseen. Kaksikon Darryl Zarubica ja Randolph Davis kirjoittama 80 minuuttinen hupailu kertoo ahtaan paikan kammoisesta Biff Bannerista (Bill Pullman), joka määrätää "itsemurhatehtävään" tuhoamaan sateliittin Neuvostoliiton aluevesiltä. Mukaan tulee Bannerin entinen opettajar Jan Michaels (seksikäs Wendy Schaal) tarkkailemaan tätä sekä armoton määrä toistaitoista miehistöä (mm. Chris Demetral, Ty Granderson Jones,  Dennis Redfield, Lou Richards, Elmarie Wendel). Amiraali Malice (Ned Beatty) toivoo myös että Banner aiheuttaisi sodan USA:n ja N-liiton välillä. Hauskaa läppää, vaikka ei ihan niin hauskaa kun Poliisiopistoissa, Alastomissa aseissa ja muissa tämäntyylisissä elokuvissa. Näyttelijät hoitavat hommansa lävitse kunnialla. Pullman on loistava ja Schaal on syötävän näköinen mimmi. Sivuosissa ovat mm. Robert Vaughn ("Bullitt", "Napoleon solo"), Ernie Sabella ("Leijonakuningas"-trilogia", "Hiiri, jota ei saatu hengiltä") ja Michael Winslow ("Lenny ihmekoira", "Poliisiopisto"-elokuvat"). David Michael Frank ("Nico", "Vaikeasti tapettava") on tehnyt keskitason soundtrackin ja myös elokuvan tehostepuoli on kunnossa. Hauska sekoilukomedia.

Pisteet: 4/5

Mary! Mary!

1970-luku oli aikuisviihteen kulta-aikaa. Vuonna 1977 valmistunut Bernard Morriksen ohjaus/käsikirjoitus on oiva todistus siitä että sen ei tarvitse 100% olla pelkkää panoa. Siinä voi olla myös juonentynkä ja hyvää huumoria sekä toimivaa musiikkia ja kuvausta. Elokuva kertoo nuoresta ja kauniista Marystä (Constance Money ), joka elää poikakaverinsa Nedin (John Leslie) kanssa rantahuvilalla. Eräänä päivä Ned huomaa että hän laukee liian aikaisin. No, paholainen saapuu paikalle ja auttaa Nediä. Tarina itsessään ei ole mikään ihmeellinen mutta seksikohtaukset ovat mielenkiintoisia. Joistakin niistä olisi voinut hieman nypätä pituutta ja dialogikohtauksia olisi voinut olla enemmän. Huumori on kuitenkin loistavaa. Varsinkin kohtaus jossa Eric (Jon Martin) ajaa Bonnien (Sandy Pinney) ja Katen (Angela Haze) kanssa poliisiauton oven lävitse (poliisiautossa Rene Bondin näyttelemä naispoliisi otti Ken Scudderin esittämältä miespoliisista suihin) ja alkoi näyttävä taka-ajo. B.F. Sharpin säveltämä musiikki oli loistavaa, samoin Hans Kristianin ("Judgement Day", "Tomboy") kuvaus. Äänimaailmakin elokuvan loppupuolella oli uskomattoman hienoa. Hieno aikuisviihdeleffa.

Pisteet: 4/5