viikko 24

11.6

Les deux soeurs

Kerran Canal+:lta tuli tämmöinen Hervé Bodilisin ohjaama aikuisviihdeleffa. No, ei tämä tainnut olla kovin HC:ta kun ei itse yhdyntöjä näytetty mutta semmoista kohtalaista käteenvetomateriaalia. Elokuvan käsikirjoittajan toimi ohjaaja itse, jotenka tässä oli  jonkisortin juonenpuolikas. Elokuva kertoo nuoresta pariisilaisesta lesbonaisesta Ninasta (Nina Roberts), joka yllättää tyttöystävänsä Danielan (Daniella Schiffer) huseeramassa toisen naisen (Francesca Felucci) kanssa. Hän lähtee masentuneena upeaan kartanoon, sisarensa (Oksana D'Harcourt) ja tämän aviomiehen kotiin. Siellä hän kohtaa aivan uudenlaisen maailman. Daniela yrittää voittaa Ninan itselleen takaisin mutta saako hän? Olipa aika simppeli juoni, mutta olisi elokuvassa voinut olla edes ruotsinkielinen tekstitys että jotain olisi dialogista ymmärtänyt. Näyttelijät hoitavat hommansa ihan ok-tasolla lävitse. Nina Roberts ("Eloge de la Chair", "Vendeuses - Prêtes à niquer") on pääroolissaan ihan kelvollinen ja muutkin näyttelijät kuten Kathy Anderson, Liza Del Sierra, Alyson Ray, Tony Carrera, J.P.X. ja Frank Major ovat katseltavia, mutteivat ole mitään kovinkaan hyviä draamanäyttelijitä. Elokuvassa on liikaa epäkiihoittavia panoja sekä Milton Bradin ("Sonya & Priscila: Pornochic 9", " L'infirmière a de beaux seins") kuvaus on hemmetin tylsää. Musiikki on semmoista perus pokepimputusta á la Marc Dorcel (" Lesbian Prison", "Story of Jade") mutta yhdynnöissä olisi saanut olla enemmän asennetta. Ei tätä toistamiseen katso, mutta ihan ok kaikesta huolimatta.

Pisteet: 3/5

Finias ja Ferb: Yli kaksiulotteisuuden

Disney Channeliltä tulee paljon laadukasta laadukasta viihdettä. Sitä on myös kaksi Emmy-palkintoa voittanut animaatiosarja Finias ja Ferb, joka on kaksikon  Dan Povenmire ja Jeff Marsh luoma. Se kertoo kahdesta esiteini-ikäisestä veljeksestä, Finiaksesta (alkuperäinen ääni Vincent Martella) ja Ferbistä (Thomas Brodie-Sangster) sekä heidän 15-vuotiaasta isosiskosta Candacesta (Ashley Tisdale), joka yrittää paljastaa poikien tekemät keksinnöt äidilleen (Caroline Rhea). Perheellä on myös kaksoiselämää eläinagenttina elävä nokkaeläin Perry ( Dee Bradley Baker), joka tekee töitä majuri Monogramille (Jeff Marsh) ja hänen vihollisena on "hullu" tohtori Tollontyö (Dan Povenmire). Sarjan suomenkielisinä ääninä kuulaan mm.  Henri Piispanen,  Oskari Tamminen,  Henni-Liisa Stam ja Antti Jaakola. Tämän televisiolle tehdyn elokuvan ovat käsikirjoittaneet Jon Colton Barry,  Jeff 'Swampy' Marsh ja Dan Povenmire. Elokuvassa Finias, Ferb ja nokkaeläin Perry seuraavat Tollontyötätoisulottuvuusnaattorin avulla Tollontyötä toiseen ulottuvuuteen. Veljekset liittoutuvat toisen ulottuvuuden itsensä kanssa estääkseen  Tollontöitä valloittamasta maailmaan. Ihan mielenkiintoinen elokuva, josta löytää huumorin ohella paljon dramaattista sisältöä. Ääninäyttelijät tekevät erinomaista työtä ollen erinomaisia suomiääniäkin parempia. Sivuosissa kuulaan mm Alyson Stoner, Mitchel Musso, Kelly Hu, Olivia Olson, April Stewart, Ariel Winter, Doris Roberts, Kevin Michael Richardson ja Jaret Reddick.  Myös Danny Jacobin ("Karhuveljeni koda 2", "Leroy & Stitch") säveltämä musiikki on erinomaista, kuten myös laulut kuten "Everything's Better with Perry" ja "Summer (Where Do We Begin?)". Suosittelen lapsiperheille tätä huumorin ilotulitusta.

Pisteet: 5/5

Starship Troopers – universumin sotilaat

Aiemmin siis katselin aika keskinkertaiseksi valuneen Startship Troopers 3: Mauraderin. Millainen sitten on tämä Verhoevenin ohjaama ykkösosa, joka pohjautuu  Robert A. Heinleinin romaaniin. Käsikirjoituksen kirjoitti Mauraderin ohjannut Edward Neumeier, joka onkin tehnyt yhden vuosikymmenen parhaimmista scifielokuvista. Elokuva kertoo lukiolaisesta  Johnny Ricosta ( Casper Van Dien), joka lähtee armeijaan vanhempiensa (Christopher Curry ja Lenore Kasdorf) vastusteluista huolimatta. Armeijassa ollut sai paljon etuoikeuksia. Ricon tyttöystävä Carmen Ibanez (Denise Richards) menee laivastoon ja Ricon opiskelutoveri Carl Jenkins (Neil Patrick Harris) tiedustelupalveluun. Koulutus on todella rankkaa merijalkaväen koulutuskeskuksessa eikä hommaa helpota kovaotteinen kersantti Zim (Clancy Brown). Rico saa tovereita kuten itsevarman Ace Levyn (Jake Busey) sekä Shujimin (Anthony Ruivivar). Ricon yksikköön tulee myös Ricoon ihastunut Dizzy Flores (Dina Meyer). Eräänä päivänä Carmen joutuu ilmoittamaan surukseen että pitkän välimatkan takia tämä ei voi jatkaa seurustelusuhdetta Ricon kanssa, joka johtaa siihen että Rico tekee karmaisevan virheen, joka aiheuttaa sotamies Breckinridgen (Eric Bruskotter) kuoleman. Rico ruoskitaan, mutta Rico kuitenkin eroaa palveluksesta. Juuri ennen lähtöään hän saa kuulla että avaruuden verenhimoiset ötökät ovat tuhonneet Ricon kotikaupungin Buenos Airesin. Ricon astuu takaisin palvelukseen ja päättää tehdä kansalaisvelvollisuutensa. Erinomaisella propagandalla höystetty gorefest, jonka sivuosissa nähdään mm. Seth Gilliam, Carmenin lentäjänäparina Patrick Muldoon, Ricon opettajana ja kovana taistelijana Michael Ironside    , pirullisena biologianopettajana Rue McClanahan, Dean Norris, nuori Amy Smart, R. Lee Ermeyn ääni sekä CSI sarjasta tuttu Robert David Hall.  Basil Poledourisin säveltämä soundtack on tunnelmallista, veri virtaa kiitettävästi ja on tässä muutamat tissit. Tehosteet ovat myös hyvin kestäneet aikaa. Ei tästä elokuvasta ole mitään pahaa sanottavaa. Klassikko.

Pisteet: 5/5

12.6

Pluton ja Mikin kalamatka

Tuli ihan katselun ilostan katsottua tämmöinen lyhytanimaatio vuodelta 1953. Charles A. Nicholsin ("Laulava porsas", "Toot Whistle Plunk and Boom") ohjaama ja Bill Bergin ("Aku Ankka matematiikan valtakunnassa", "Pluton joulukuusi") kirjoittama elokuva kertoo Mikki Hiirestä (suomenkielinen ääni Antti Pääkkönen) ja hänen uskollisesta koirastaan Plutosta (äänenä alkuperäinen Pinto Colvig), jotka ovat kalastamassa. Heidän epäonnekseen nälkäinen Albatrossi alkaa popsimaan Mikin kalastamat kalat parempiin suihin. Hauskaa on , mutta silti hauskempiakin Mikki-lyhäreitä on olemassa. Paul J. Smithin ("Tuhkimo", "Pinoccio") sävelämä musiikki on perinteistä lyhytelokuvamusiikkia eikä näinollen tuo elokuvaan mitään ihmeellistä. Animaatio on nättiä, niin kuten muissakin Disney-lyhäreissä. Ei nyt mikään huono, muttei mikään ihmeellinenkään.

Pisteet: 3/5

Pluton ostos

Tämä Charles A. Nicholsin vuonna 1948 ohjaama Pluto-lyhäri oli edellistä hauskempi. Käsikirjoituksesta vastasivat Eric Gurney ("Pekka ja Susi", "Minihirvi Morris") ja Bill de la Torre ("Minni Hiiren pikku lemmikit", "Pluton uusi koppi"). Elokuvassa Mikki (Antti Pääkkönen) laittaa Pluton (Pinto Colvig) hakemaan kaupasta iso mehukas luu. Matka ei sujukkaan ongelmitta kun naapurin iso koira haluaa tuon luun sitten itselleen. Huumori on hauskaa, Oliver Wallacen ("Dumbo", "Tuhkimo") musiikki on kuunneltavaa ja animaatio perusnättiä. Ei tämä yllä parhaimpien lyhytelokuvien tasolle, mutta lähelle päästään.

Pisteet: 4/5

Iskelmäparaati

Viisikon Robert Cormack, Clyde Geronimi, Jack Kinney, Hamilton Luske ja Joshua Meador ohjaama musiikkianimaatio on yksi Disneyn alkupään klassikoista eikä syyttää. Elokuva koostuu monista pienistä musiikillisista tarinoista kuten "The Martins and the Coys", "All the Cats Join In", "Casey at the Bat", "Peter and the Wolf" ja "Johnny Fedora and Alice Bluebonnet" sekä "The Whale Who Wanted to Sing at the Met". Tarinat ovat sopivan hauskoja, mutta myös aika vakavia aiheita käsitellään. Animaatio on kaunista ja samalla musiikki. Elokuvassa esiintyvät mm Benny Goodman, suosikkeihini kuuluva The Andrews Sisters, The King's Men ja Nelson Eddy. Sterling Holloway kuulaan elokuvassa myös. Nerokas animaatio, joka kestää useimpia katselukertoja.

Pisteet: 5/5

13.6

Neukku ninja

Jotkut elokuvat ovat huonoja ja jotkut ovat hyviä, koska ovat niin huonoja. Tämä ruotsalaisen roskamaestro Mats Helgen ("The Hired Gun", "Fatal Secret"), yhdessä Anders Nilssonin ("Kun pimeys koittaa", "Den tredje vågen") kanssa ohjaama ja käsikirjoittama, tanskalainen toimintaleffa on juuri jälkimmäistä osastoa. Tarina kertoo entisestä agentista Mark Robinsonista (aivan Kenny Rogersin kaksoisolento Frederick Offrein), joka toimii nykyään valokuvaajana. Mies saa tehtävän, johon tämän on suostuttava. Mies joutuu suojelemaan Playboy-malli Helle Michaelsenin näyttelemää Eve Garlandia. Eveä kuitenkin suojelee toinen partaveikko, Sherman (Mats Huddén). Sitten on jotain pahiksia ja tietysti kaikkialla haahuileva slaaviaksentilla puhuva ninja (Magnus Cederblad). Tässä elokuvassa ei ole edes pahemmin verta, ei tissejä mutta sitäkin enemmän surkeaa näyttelyä ja idioottimaista dialogia huonolla englannilla. Frederick Offrein ("Veijarikopla tulee taas", " The Mad Bunch") on roolissaan aivan tajuttoman surkea eikä Helle Michaelsen tarjoa huonon näyttelyn lisäksi mitään muuta kun silmäniloa. Paksuun nahkatakkiin pukeutunut Tina Ljung on aivan tajuttoman surkea naispahiksena eikä sivuosissa nähtävät Timothy Earle, Harley Melin, Ramon Sylvan, Gunilla Johanson, Peo Jansson ja Taiho Alaskeri ole yhtään parempia. Vielä kun elokuvaan ynnätään Dag Unengen ("The Ninja Mission", "War Dog") kasarimusiikki, on ö-klassikon aineet käsissä. Tämä on viihdyttävyydessään täyden viiden pisteen arvoinen, mutta elokuvallisesti vain yhden.

Pisteet: 3,5/5

Walker, Texas Ranger" Deadly Reunion

Texas Ranger Cordel Walker on täällä taas. Tällä kertaa kyseessä on 1,5 tuntinen elokuvaepisodi, jonka ohjauksesta vastasi Michael Preece ("Presidentin mies", "Logan's War: Bound by Honor") ja Galen Thompson ("Sidekicks - yhdessä voittamattomat", "Hellbound") käsikirjoituksesta. Elokuvassa seurataan Cordell Walkeria sekä hänen ystäviään. Dallasiin tulee senaattori Julian Knox (Ben Masters) sekä tämän henkilökohtainen avustaja Alisha Holmes (Alexia Robinson). Samoihin aikoihin Walker kohtaa vanhan ystävänsä, Laredo Jake Boydin (Stuart Whitman). Tällä on Dallasissa henkilökohtainen tehtävä, etsiä hänen poliisipoikansa murhannut nilkki. Elokuvassa seurataan myös Jackson Hale Mitchelsonin (Blue Deckert) tehtävää salamurhata senaattori. Myös C.D. Parker (Noble Willingham) tapaa muita veteraanirangereita, Miles Douglasin (William Prince), Billy Selkirkin (L.Q. Jones) ja Frank Dodgen (R.G. Armstrong). Loistavilla, pienillä tarinoilla rakennettu tv-elokuva toimii. Varsinkin Norriksen ja Stuart Whitmanin ("Comancheros", "Murder, Inc.") välinen henkilökemia on kunnossa. Myös Brad Leland nähdään tässä elokuvassa pienessä sivuosassa. Sivuosissa nähdään myös Jonathan Banks, Maggie Baird, Lou Hancock ja Clyde Kusatsu. Vielä kun elokuvaan pistetään Christopher Franken upea soundtrack, on yksi parhaista Walker-elokuvaepisodeista kasassa.

Pisteet: 5/5

14.6

Charlien enkelit

Vuosien 1976-1981 välillä valmistettiin tv-sarjaa Charlien enkelit, jonka pohjalta vuonna 2000 ohjasi tuottajan enemmän vaikuttanut Joseph McGinty Nichol alias McG ("Terminator-pelastus", " We Are Marshall"). Ivan Goffin ja Ben Roberts kirjoittaman tv-sarjan pohjalta elokuvakäsikirjoituksen tekivät Ryan Rowe ("Riemukupla seikkailee jälleen", "Tapeheads"), Ed Solomon ("Men in black - miehet mustissa", "Billin ja Tedin uskomaton seikkailu") ja John August (" Big Fish", "Jali ja suklaatehdas"). Elokuva kertoo kolmesta kauniista agenttinaisesta: Nataliesta (Cameron Diaz), Dylanista (Drew Barrymore) ja Alexista (Lucy Liu) sekä heidän apulaisestaan John Bosleystä (Bill Murray). Tytöt saavat ohjeensa salaperäiseltä miljonääriltä Charlielta (äänenään John Forsythe), joka ei koskaan näytä kasvojaan. Tytöt saavat tehtäväkseen suojella nuorta tietokonenero Eric Knoxia (Sam Rockwell) ja tämän naispuoleista apulaista Vivian Woodia (Kelly Lynch). Mielestäni elokuvan juoni on toimiva suurelta osin ja näyttelijät tekevät erinomaista työtä. Bill Murray tekee enkelien apulaisena hulvatonta työtä ja kolmikko Diaz-Barrymore-Liu ovat erinomaisessa tikissä. Sivuosissa nähdään myös erinomaisia näyttelijöitä kuten Tim Curry, Crispin Glover, Matt LeBlanc, LL Cool J, Luke Wilson, Tom Green ja Sean Whalen. Pienen sivuroolin tekee myös Playboy-pupunen Karen McDougal Varsinkin LeBlanc (tv-sarjat "Joey" ja "Frendit") ja Wilson ("Scream 2", "Maailman ympäri 80 päivässä") tekevät todella hienot roolisuoritukset. Vähäsananainen Glover ("Liisa Ihmemaassa", " Epic Movie") on myös omassa roolissaan hyvä. Tehosteet ovat suurelta osin näyttäviä mutta alkupuolen lentokonekohtaus on mielestäni aika tökerön selvästi tietokoneella tehty. Ed Shearmurin ("Miss Kovis", "Houkutus") tekemä soundtrack on aika unohdettava eikä tarjoa mitään ihmeellistä. McG osaa ohjata hienosti toimintakohtauksia, jotka ovat hengästyttävän upeaa katseltavaa. Hauskan lisän elokuvaan tarjoaa suomensukuinen tuottaja Nancy Juvonen ("Donnie Darko", "Aina eka kerta"), jonka käskystä enkelit puhuvat salakieleneen muutaman sanan suomea, josta ilman tekstityksiä ei saa mitään selvää. Pienistä vioistaan huolimatta kelpo toimintakomedia.

Pisteet: 4/5

Charlien enkelit: Kurvit suoriksi

Vuonna 2003 ohjasi McG jatko-osan Charlien enkeleille. Aikaisemman osan käsikirjoitutustiimistä ainoastaan John August oli mukana. Muut olivat Cormac Wibberley ("I Spy", "Bad Boys II") ja Marianne Wibberley (" 6. päivä", " Motel Blue"). Tällä kertaa tuttu tyttökolmikko Natalie, Dylan ja Alex yrittävät auttaa maailmaa nappaamalla  HALO-sormukset. Dylanin ex-poikaystävä Seamus O´Grady (Justin Theroux), joka istui tuomion murhasta, on palannut ja yrittää myös napata sormukset. Ex-enkeli Madison Lee (Demi Moore) palaa myös maisemiin. Näyttelijät tekevät hienoa työtä. Päärooleissa on edellisosaan nähden ainoastaan yksi muutos. John Bosleyn tilalle on tullut Bernie Macin (" Madagascar 2", " Ocean's Twelve") näyttelemä Jimmy Bosley. Mac on lähes yhtä hauska kun Murreykin, varsinkin "Mustat irlantilaiset" vitsi on erinomainen. Kuuma Demi Moore ("Sotilas Jane", "Kunnian miehiä") on Madison Leen osassa hyvä, samoin pääpahiksena nähtävä Justin Theroux on jäätävä. Sivuosissa nähdään iso nippu tunnettuja kasvoja kuten T2:sta tuttu Robert Patrick, 300 elokuvassa nähtävä Rodrigo Santoro, Indiana Jones 4:ssa näyttelevä Shia LaBeouf, ykkösen hupiveikot Matt LeBlanc ja Luke Wilson, Monty Python  John Cleese, pitkän uran tehnyt Ja'net DuBois, pop-laulaja Pink, John Forsythen ääni, Olsenin sisarukset Ashley ja Mary-Kate ja Bruce Willis. Erinomaisia näyttelijäsuorituksia, hyvää huumoria ja mielenkiintoinen juoni, mutta loppu on lievästi sanoen onnistuttu suttaamaan täydellisesti. Onhan se näyttävä, mutta silti liian heppoinen. Muutenkaan ei tämä pure ihan niin hyvin kun edellinen osa. Ed Shearmurin musiikki ei myöskään ole mitenkään muistettavaa. Tehosteiden taso kuitenkin on edellisosaan noussut ja tytöt ovat entistä kuumempia. Kannattaa tämäkin nähdä, sillä tässä on erinomaisia vitsejä, varsinkin CSI-parodia jonka aikana kuullaan The Who bändin loistava kappale "Who Are You" (joka on CSI: LV sarjan tunnuskappale. Hauska, katsottava, mielenkiintoinen.

Pisteet: 3,5/5

Shadow Man

Kaikenlaista sitä tulee televisiosta vahdattukin. Olen Steven Seagalin suuri fani, mutta tämä Michael Keuschin, joka on vastannut toisestakin umpisurkeasta Seagal-pökäleestä Attack Force (2006), ohjaama elokuva ei ole Seagalin tähtihetkiä. Kaksikon Seagal ja Joe Halpin kynäilemä elokuva kertoo kuten arvata saattaa entisestä CIA-agentti  Jack Fosterista (itse Seagal). Mutta kuten arvata saattaa lähtee hän tyttärensä Amadan (ihan söpö, mutta näyttelijätaidoton Skye Bennett) kanssa Romaniaan, jossa Bukarestin kentällä Amandan kidnappaa englantilainen agentti. Kaikki tämä johtuu siitä että Seagalin esittämä Foster kuljettaa tietämättään tappavaa virusta kännykässään. Mies ottaa lain omiin käsiinsä alkaen harventamaan romanialaisia pahiksia. Kuinkahan moni Seagal pätkä seuraa samaa juonta lähes yhtä tarkasti. Ainakin Belly of the Beast (2003) ja Kaappaus raiteilla (1995). Eikö ne keksi mitään muuta ammattia Seagalille kun ex-agentti. Kerran hän oli lääkäri mutta voisi olla jotain muuta välillä. Myös ainainen Romaniassa pelleily alkaa turruttamaan. Eikä edes näyttelijät ole mitään hyviä. Ainoa hyvä näyttelijä tässä on Imelda Staunton ("Vera Drake", "Harry Potter ja Feeniksin kilta") Yhdysvaltain Romanian suurlähettiläänä. Muut näyttelijät kuten ihan nätti Eva Pope, Vincent Riotta, Michael Elwyn, Garrick Hagon, Alex Ferns, Michael Fitzpatrick ja Elias Ferkin. Eivätkä huonoa englantia jauhavat itäeurooppalaiset kuten Levan Uchaneishvili, Zoltan Butuc ja muistakin itähalpiksista kuten Attack Force ja  Second in Command tuttu Emanuel Parvu ole yhtään parempia. Barry Taylorin musiikki on perinteitä toimintajytää ja Geoffrey Hallin kuvaus on ihan kelpo tasoa. Hyvää ainakin on se että tässä on perinteisempää kuvausta eikä toimintakohtauksia ole leikattu MTV tyyliin. Ja pääsee Seagal tylyttämään melko tylysti pahiksia tässä. Ei tästä oikein mitään muuta hyvää sitten keksikkään sanoa. Tylsä, melko verinen, mutta surkeasti näytelty itähalpis.

Pisteet: 2/5

15.6

Rika: The Zombie Killer

Tämä Ken'ichi Fujiwaran ("Kogyaru-gui: Oosaka terekura hen", "Joshû 701-gô: Sasori gaiden") ohjama ja Takeyuki Morikakun ("Yôjo densetsu seirên XXX: Mashô no etsuraku", "Nekoban 3D: Tobidasu nyanko") kanssa kirjoittama zombiehalpis kertoo nuoresta lukiolaistytöstä Rikasta, joka on matkalla ystävättärensä kanssa maaseudulla. He ovat menossa tapamaan Rikan isoisää. Heidän ollessaan levähdystauolla, heidän kimppuun hyökkää verenhimoisia zombeja. Eräs nuori mies pelastaa tytöt ja vie heidät isoisän taloon. Siellä paljastuu että isoisä on mennyt naimisiin melkein 40 vuotta nuoremman, kauniin naisen kanssa. Mies on naisen veli, mutta lopulta paljastuu että hän on naisen rakastaja ja heillä on suunitelmissaan tehdä eutanasia vanhalle, pyörätuolissa istuvalle, dementoituneelle miehelle. Sitten paikalle tulee lihanhimoaan hillitsevä zombi, entinen tiedemiestutkija. Sitten tuleekin verikekkerit. Zombi kertoo että jos halutaan että zombit tuhotaan täytyy niiden pomo tuhota. Elokuvan tuotantotaso on aika matalalla ja mieleen kuvauksesta tulee nollabudjetin kotipornoelokuvat. Kaksikon Yoshinari Dohi ja Kyôko Soya maskeeraus on nättiä, verta lentää sopivasti ja suolia on mukavasti esille. Myös tissit ovat elokuvassa kiva lisä. En tiedä kuka näyttelee ketäkin, kun IMDb:ssä ei ole roolinimiä mutta luultavasti Lemon Hanazawa (" Futari no imouto: Mushaburi hatsujou hakusho", " Hitozuma no jikan: Otto igai to neru toki") on pääroolissa. Muissa osissa nähdään mm. Mina Arai, Chris Ryô Kaihara, Kôtarô Kamijô, Ryûnosuke Kawai, Eiichi Kikuchi, Risa Kudo ja Kêsuke. Ei näyttelijätyö mitään kovinkaan ihmeellistä ole, mutta siinähän se menee. Tehosteet ovat sopivan roiskeisia, mutta Rikan "Zombie Hunter" käsi on niin koomisen selvästi lateksia ettei tosikaan. Soundtrack on ihan tavallista eikä siinä ole mitään hyvää tai huonoa. Kuvaus on käsivarakameralla tehtyä ja välillä ärsyttävän epätasaista. Ei lähelläkään parhaita japsikauhisteluja. JAV näyttelijöiltä olisi toivonut enemmän tissejä kun ne yhdet.

 Pisteet: 3/5

17.6

CSI: Crime Scene Investigation A Bullet Runs Through It

Kaksiosainen episodi, jolla on pituutta noin 1,5 tuntia. Ensimmäisen osan ohjauksesta vastasi Danny Cannon (" The Cure", "Judge Dredd - tuomari") ja toisen osan ohjasi Kenneth Fink ("The Vernon Johns Story", "Family Brood"). Käsikirjoituksen väkersivät Richard Catalani ja Carol Mendelsohn. Elokuvan alussa on suuri poliisioperaatio. Pahikset vastustavat viranomaisia ja aloittavat armottoman tulituksen. Kaaoksessa kuolee yksi poliiseista. Poliisipäälikkö  Jim Brassia (Paul Guilfoyle) ja tutkija Sofia Curtisilla (Louise Lombard) on huoli siitä kuka lopulta ampui vahingossa nuoren poliisin. Tapausta aletaan tutkimaan juurta jaksain ja lopulta poliisioperaatiosta paljastuu paljon uusia asioista. Näyttely on uskomattoman tasokasta ja kaksikon Cannon ja Fink ohjaus on tasokasta. Tarina ei menetä mielenkiintoaan ja kun luulee että homma selviää, paljastuu uusi mielenkiintoinen johtolanka. Guilfoyle (" Coyote Waits", "Live from Baghdad") on Brassina erinomainen, tehden yhden parhaista roolisuorituksistaan sarjassa. Yleensä sivuosassa nähtävä Lousie Lombard (" Kiss of Death", "Mies ilman identiteettiä") on erinomainen hieman isommassa osassaan. Muut vakionäyttelijät tekevät tasapaksut roolityöt, William Petersen (" Curacao - varjojen paratiisi", " Pelimiehiltä ei housut repeä") on loistava, kuten aina ja Eric Szmanda (" Shadow of Fear", "Fuck the Rules") heittää muutaman hyvän vitsin. Sivuosista esimerkiksi Alex Carter, Nestor Serrano ja José Zúñiga tekevät erinomaiset roolityöt. Muut näyttelijät tekevät vahvat, mutta lyhyet piipahdukset ruudulla. John M. Keanen säveltämä soundtrack on myös tasokasta, Robert Gantzin ("Hyökkäys poliisiasemalle 13", "L'instinct de mort") kuvaus on hienoa ja muutenkin paketti pysyy kasassa vaikka ohjaaja vaihtuu osien välillä. Melko realistinen poliisiraina tämä on.

Pisteet: 5/5