Viikko 25

20.6

Ponyo rantakalliolla

Jo 1960-luvulla uransa animaattorina aloittanut Hayao Miyazaki on tullut tullut tunnetuksi maailmanlaajuisesti sellaisista klassikkoanimeistaan kuten Henkien kätkemä (2001), Prinsessa Mononoke (1997) ja Tuulen laakson Nausicaä (1984). Tämä vuonna 2008 valmistunut ihastuttava koko perheen elokuva on tuttua ja turvallista Miyazakia myöskin. Miyazaki ohjasi ja käsikirjoitti tämän paljon H.C. Andersenin "Pieni Merenneito"-tarinasta ammentavan elokuvan. Elokuva kertoo nuoresta Sosuke-pojasta (äänenä kuullaan Hiroki Doi) ja hänen nuoresta Lisa-äidistään (Tomoko Yamaguchi). He elävät myrsyävällä niemennokalla. Risa on töissä vanhainkodissa ja Sosuke käy lastentarhaa vanhainkodin naapurissa. Meren pohjassa elävä kalatyttö Ponyo (Yuria Nara) tahtoo vapauteen isänsä  Fujimoton (Jôji Tokoro) liikahuolehtimisesta. Tämä karkaakin ja tapaa Sosuken. He ystävystyvät. Miyazaki on jälleen onnistunut luomaan rikkaan animaation, jota tukee tuttuun tyyliin Joe Hisaishin ("Liikkuva linna", "Prinsessa Mononoke") huikean kaunis soundtack. Harvoin vastaan tulee näin hienosti tehtyä musiikkia animaatioelokuvissa, lähemmäksi pääsee James Horner elokuvissa "Maa aikojen alussa", " Fievel matkalla Amerikkaan" ja "Dinot New Yorkissa". Lisäksi alkutekstien aikana kuultava Masako Hayashin esittämä kaunis "Umi no okâsan" sekä lopputunnari "Gake no ue no Ponyo", jonka esittävät  Takaaki Fujioka, Naoya Fujimaki ja Nozomi Ôhashi ovat erinomaisia. Animaatio hivelee silmää ja juoni on sopivan simppeli perheen pienemmillekkin. Ei pääse ihan parhaiden Miyazakien tasolle, mutta on silti täysien pisteidensä arvoinen teos.

Pisteet: 5/5

Desperado

Vuonna 1992 tuntematon Robert Rodriguez, joka on myöhemmin ohjannut sellaisia mestariteoksia kun "Machete", "Sin City" ja "Hämärästä aamunkoittoon", ohjasi ensimmäisen ensimmäisen täysimittaisen elokuvansa (ensimmäinen ohjaus oli lyhytelokuva  Bedhead vuodelta 1992), kengännauhabudjetilla ja espanjaksi filmatun El mariachin, jonka päärooleissa olivat Carlos Gallardo, Consuelo Gómez ja  Jaime de Hoyos. Kyseistä elokuvaa en ole valitettavasti itse koskaan nähnyt, mutta elokuvan englannikielinen ja astetta isommalla budjetilla toteutettu uudeleenlämmittely Desperado vuodelta 1995 on yksi Rodriguezin parhaita elokuvia kaikin puolin. Muutamasta pikkuviastaan huolimatta elokuva ansaitsee täydet pojot. Senverta mallikas taidonnäyte se on Rodriguezilta. Rodriguezin itsensä kirjoittama elokuva kertoo pelkoa herättävästä ja legendaksi nousseesta, kitarakoteloa kantavasta tappajasta, El Mariachista (Antonia Banderas), jolla on apunaan huuliveikko Buscemi (Steve Buscemi). Mies saapuu kaupunkiin ja saa peräänsä vihamiehiä. Paikallinen baarinpitäjä Short Bartender (Cheech Marin) ja Bucho (Joaquim de Almeida) etunenässään. El Mariachi tekee pahiksista selvää yksi kerrallaan ja viholliset alkavat käyttämään yhä rankempia keinoja eliminoidakseen tuon mystisen miehen. El Mariachi tapaa kaupungissa myös seksikkään kirjakaupan pitäjän Carolinan (Salma Hayek). Näyttelytyö on kautta linjan asiansaosaavaa. Ainoa miinus tulee siitä että meksikolaiset hahmot puhuvat englantia eivätkä espanjaa, mutta meneehän se näinkin. Pääroolissa Banderas ("Kika", "Spy Kids") on jäätävä. Erotiikkaa tihkuva Salma Hayek ("Midaq Alley - unelmien kuja", "Spy Kids 3") ensimmäisessä englannikielisessä elokuvapääroolissaan erinomainen myöskin. Pahikset Joaquim de Almeida (" La conjura de El Escorial", "53 días de invierno") ja Cheech Marin ("Machete", "Spy Kids") ovat loistavia myöskin. Steve Buscemin ("The Big Lebowski", "Reservoir Dogs") on humoristisena apulaisena aivan omaa luokaansa. Sivuosissa nähdään myös iso nippu isoja nimiä kuten Carlos Gómez, yhden parhaista roolisuorituksistaan tekevä Quentin Tarantino (jonka heittämät läpät ovat todella, TODELLA hauskoja), Danny Trejo ja myös hauska Angela Lanza. Kun soundtrack, jonka esittää Los Lobos (Steve Berlin, David Hidalgo, Conrad Lozano, Louis Perez ja Cesar Rosas), pistetään mukaan, on klassikon ainekset kasassa. Elokuvassa kuullaan myös Antonia Banderaksen esittämä upea kappale
"Canción Del Mariachi (Morena De Mi Corazón)" ja Salma Hayekin esittämä "Quédate Aquí". Elokuvassa on myös lukuisia melko tylyjäkin tulitaisteluita, sekä lopun eeppinen kitarakotelokonekkivääri- ja sinko. Myös Bandoraksen ja Hayekin kiihkeä rakastelukohtaus on klassikko. Harvoin tulee vastaan yhtä kuumaa kohtausta. Guillermo Navarro ("Pan´s Labyrinth", "Hämärästä aamunkoittoon") kuvaus on taidokasta myöskin. Hauska, väkivaltainen ja erinomaisesti tehty toimintaelokuva.

Pisteet: 5/5


22.6

Autot

Kaksikon  John Lasseter ("Toy Story", "Toy Story 2") ja  Joe Ranft ("Leijonkuningas", "Ötökän elämää"), joka menehtyi auto-onnettomuudessa elokuvaa tehdessä. Autot on yksi Disney-Pixarin parhaista animaatioista ja se kestääkin useita katselukertoja. Elokuvan käsikirjoituksesta vastasivat John Lasseter, Joe Ranft, Dan Fogelman ("Kaksin karkuteillä", "Bolt"), Kiel Murray ("Ihmeperhe", "Up-kohti korkeuksia"), Phil Lorin ("Kilo", "The Guardian's Gateway") ja Jorgen Klubien ("Mulan", "Pochahontas"). Elokuva kertoo nuoresta ja itseään täynnä olevasta kilpa-autosta, Salama McQueenista (suomenkielinen ääni Sami Uotila), joka on tulokkaana jokaisen kilpa-auton unelmakilpailuissa, Piston Cupissa. Hän on tasapisteissä Kunkun (F1-legenda Mika Häkkinen) ja Jasu Juntin (Juha Veijonen) kanssa. Koska viimeisen varsinaisen kisan jälkeen tilanne on tasapisteissä, näiden kolmen voitto ratkaistaan Kaliforniassa. Salama lähtee yhden harvoista ystävistään, kuljetusauto Maken (Heikki Sankari) kyydissä kohti Kaliforniaa. Epäonnekseen hän tipahtaa Maken kyydistä ja lähtee taka-ajoon. Hän saavuttaa rekan, mutta tämä ei olekkaan Make. Sheriffi (Heikki Kinnunen) näkee Salaman kiireen ja alkaa ajamaan takaa tätä. Taka-ajo päättyy siihen että Salama tuhoaa pienen Syyläri Cityn pääväylän ja hänet pidätetään. Kaupungin tuomarina toimiva Doc Hudson (Aarno Sulkanen) tuomitsee Salaman korjaamaan aiheuttamansa vauriot. Salaman asianajajana toimii kaunis Salli Carrera (pop-laulaja Irina). Salama saa ystäväkseen hieman tyhmänsorttisen hinaajan Martin (aina niin hauska Heikki Silvennoinen). Syyläri Cityssä elelee monia muitakin autoja kuten rengasliikkeen omistajat Luigi (Mika Nuojua) ja Guido (Guido Quaroni), Kessu ( Rauno Ahonen), Floora (Titta Jokinen) ja Lizzie (Hannele Lauri). Loistava dubbi tässäkin on, ei voi muuta sanoa. Mika Häkkinen tekee uskomattoman ehjän roolisuorituksen kokeneena kilpa-autona, selostajakaksikko Erkki Mustakari ja Matti Kyllönen ovat myös hulvattomia. Elokuvan parhaimpiin roolisuorituksiin kuuluu eittämättä Heikki Silvenoisen roolin Marttina. Sonoko Konishi kuulaan japanilaisena reporterina ja Petri Viglione tekee Michael Schumacherin roolin suomeksi. Randy Newmanin ("Monsterit Oy", "Toy Story") säveltä soundtrack on nätti, mutta soundtrackillä kuullaan myös muutamia kovia kappaleita. Varsinkin kohtauksessa jossa Syyläri Cityn menestysaikoja muistellaan kuullaan Route 66 kappaleesta suomeksi tehty versio, joka saa kyyneleet silmiin. Tarina on mielestäni opettavainen ja animaation kauneus häikäisee silmää. Ei tästä voi olla pitämättä. Tämän voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa ja aina löytää jotain uutta.

Pisteet:5/5

Rosso

Aki Kaurismäen vanhemman veljen Mikan ohjaama rikosdraama Rosso vuodelta 1985 on siitä harvinainen suomalainen elokuva että suurin osa dialogista on italiaksi. Kaurismäki kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen pääroolissa nähtävän Kari Väänäsen ja elokuvan monologin kirjoitti Aki Kaurismäki Dante Alighierin tekstien pohjalta. Ja elokuva on puhdasta taidetta. Elokuva kertoo sisilialaisesta mafiososta Rossosta (Kari Väänänen), joka saa pomoltaan (Orazio Anelli) tehtävän tehdä selvää suomalaisnaisesta, Rosson entisestä rakastetusta, Mariasta (Leena Harjupatana). Rosso lähtee kylmään pohjoiseen ja tapaa Marjan ystävän, kovin puheliaan Martin (Martti Syrjä). He lähtevät kohti Pohjanmaata, Marjan kotia, jossa tapaavat tämän vanhemmat (Arli Fiila ja Liisa Kalliomaa). Eräänä päivänä Martti kuolee asetaistelussa ja Rosso joutuu yksin selviämään ja löytää Maria. Väänänen ("Kauas pilvet karkaavat", "Leningrad Cowboys Go America") tekee roolinsa italiaksi erinomaisesti ja voisi sanoa että tekee yhden parhaista roolisuorituksista kotimaisissa elokuvissa. Martti Syrjä ("Häjyt", "Haarautuvan rakkauden talo") täyttää elokuvan humoristisen hahmon saappaat melko hyvin. Leena Harjupatana (" Miestä ei voi raiskata") tekee uransa toisen ja viimeisen elokuvaroolinsa hyvin, tosin hänelle ei anneta kuin yksi ainoa repliikki ja vain muutama kohtaus. Mirja Oksasen (" Paperitähti", "Harjunpää ja pahan pappi") näyttelemä nuori suomalaisnainen, jonka Rosso pokaa baarista, tekee hetken roolinsa varmasti. Leean Langri Jr. näyttelee suomalaista asekauppiasta alkupuolella ja muissa rooleissa ovat mm. Maija-Liisa Majanlahti ("Joensuun Elli", "Kivenpyörittäjän kylä") on pankkivirkailijana hyvä sekä Giuseppe Leocata, Antonio Rosalio, Giuseppe Rosario, Tauno Pollari, Matti Ahonen, Pertti Halkonen ja Jouko Pohjoismäki. Elokuvan parhaisiin kohtauksiin lukeutuvat klassikoksi noussut kohtaus jossa Väänänen ja Syrjä laulavat L'Italiano / Olen suomalainen kappaleen sekä kohtaus, jossa Rosso näkee painajaista. Timo Salmisen ("Le Havre", "Mies vailla menneisyyttä") kuvaus on onnistunutta ja Sisiliassa kuvatut otokset tallentavat maan kauniin luonnon erinomaisesti. Marco Cuccinottan säveltämä soundtrack on kaunis, juuri elokuvaan sopiva. Vaikka elokuva on Kaurismäeltä melko kokeellinen, on se yksi suomalaisen elokuvahistorian parhaimpia.

Pisteet: 5/5