Viikko 31

2.8

Ayrılık: Aşkta ve Savaşta Filistin

Tämä Onur Tanin (" Güneydogu'dan Öyküler - Önce Vatan", "Kadri'nin götürdügü yere git") ohjaama Ayrılık: Aşkta ve Savaşta Filistin tv-sarjan pilottijakso oli juuri niin hyvä kuin sopi odottaa. Olin aiemmin tästä satunnaisia pätkiä nähnyt, mutta nyt näin koko "elokuvan" kokonaiseina. Teksityksiä ei tosin ollut, joten turkinkielinen dialogi meni ohi korvien että heilahti. Sarjaa on tehty vuodesta 2009 ja sitä tehdään edelleenkin. Se kertoo erään palestiinalaisen perheen tarinan Israelissa. Elokuvan käsikirjoituksesta vastasivat Sevgi Yilmaz, Nilüfer Zeynep Özçelik, Redife Zerener, Hayri Altunyurt ja Eren Azak. Elokuva on aiheeltaan hyvin rankka ja Israelin valtio uhkasi tv-sarjan takia aseilla Turkkia. Sarjassa nähtävä materiaalia, tai ainakin pilottielokuvan materiaali, oli paikoin niin julmaa ettei sellaista näe Suomen televisiossa. Ihmisiä ammuttiin sumeilematta, teinityttöä ammuttiin vatsaan lähietäisyydeltä, kapinallista nuorta miestä ammuttiin selkään, imaamia lyötiin kasvoihin rynnäkkökiväärin perällä, vastasyntynyt vauva ammuttiin... Tässä pilottijaksossa kuullaan taivaallisen tunnelmallista musiikkia, joka kouraiseen syvältä. Pääroolissa nähtävä Erdal Bilingen tekee perheen isänä upean roolin ja Nihan Okutucu äitinä. Myös Tamer Levent ja Sema Aybars tekevät hyvää työtä rooleissaan. Muissa osissa loistavat mm. Tuvana Türkay,  Türkü Hazer, Nihan Büyükağaç, Hande Keçeci ja Şule Çelik. Hienoja kohtauksia on monia, varsinkin Rambomainen unikohtaus, jossa Bilingen riistää isrelilaissotilaalta aseen ja ampuu muita sotilaita. Kohtauksesta tulee mieleen joku sotapeli. Elokuva aukeaisi varmaan paremmin mikäli ymmärtäisi turkin kieltä, mutta meneehän se näinkin.

Pisteet: 5/5

4.8


Dinot New Yorkissa

Kuinkahan kauan tämän elokuvan katselusta oikein on? Kai lähemmäksi 10 vuotta. Lapsena pidin hurjasti tästä rainasta, joten päätin tarkistaa iskisikö se edelleenkin niin kuin ennen. Ja totta vie iski. Ohjaajanelikko Phil Nibbelink ("Casper", "Hiidenpata"), Simon Wells ("Egyptin prinssi", "Balto"), Dick Zondag ("Dinosaurus", "Balto") ja Ralph Zondag ("Maa aikojen alussa", "Fievel matkalla Amerikkaan") ovat ohjanneet lämminhenkisen seikkailun, jossa tosin lopussa mennään pieniä lapsukaisia pelottavaan materiaaliin, mutta suurelta osin hauskan huumorin kanssa etenevä seikkailuelokuva. John Patrick Shanley ("Kuuhulllut", "Alive") on käsikirjoittanut elokuvan Hudson Talbottin kirjan pohjalta. Se kertoo tarinan dinosauruksista, Rexistä (suomiäänenä Risto Aaltonen), Elsasta (Titta Jokinen), Woogista (Heikki Nousiainen) ja Viipistä (Antti Pääkkönen), jotka kiltti kapteeni Kirkassilmä (Jarmo Koski ) muuttaa älyllisesti ihmisten tasolle. He pystyvät puhumaan ja tekemään asioita kuin ihmiset. Kirkassimä haluaa toteuttaa lasten suurimman toiveen, lapset tahtovat nähdä ihka oikeita Dinosauruksia. Hän kertoo Luonnontieteellisen museon kiltistä johtajasta, tohtori Juulia Lemmetyisestä (Tiina Bergström), joiden luokse dinojen on mentävä ja varoittaa ilkeästä ja vaarallisesta veljestään, professori Kierosilmästä (Aarre Karén). Ensi töikseen Dinosaurukset tapaavat nuoren kotoaan karanneen Louien (Tuomas Oksanen) ja myöhemmin he ystävystyvät nuoreen tyttöön Ceciliaan (Meri Holopainen), jonka vanhemmat ovat aina poissa ja hän on hyvin yksinäinen. Onnistuvatko dinot pääsemään tohtori Lemmetyisen luokse vai miten käy? Upeat suomidubbaajat takaavat viihdyttäviä hetkiä, varsinkin Antti Pääkkönen tekee laatutyötä roolissaan. Sivuosissa kuulaan myös Tommi Rinne, Rauno Ahonen, Kari Ketonen ja Petra Karjalainen. Musiikista vastaa todellisella tyylillä James Horner ("Titanic", "Maa aikojen alussa"). Musiikki on todella kaunista, mutta lopputekstien aikana soiva Little Richardin esittämä "Roll Back The Rock (To The Dawn Of Time) (Finale Version)" on  loistava. Hyvä animaatio tukee tarinaa myös, huumori on hauskaa ja hahmot mielenkiintoisia. Mielestäni yksi parhaimpia animaatioelokuvia.

Pisteet: 5/5

Last man standing

Bruce Willis on sitten kova jätkä. Sen todistaa myös tämä Walter Hillin ("48 tuntia", "Toiset 48 tuntia") ohjaama ja käsikirjoittama toimintaelokuva joka taas pohjautuu Akira Kurosawan ja Ryûzô Kikushima alkuperäistarinaan. Itse tosin en huomannut aluksi että elokuva pohjautuu Kurosawan elokuvaan Yojimo - onnensoturi (1961) . Vasta loppupuolella tajusin sen. Elokuva kopioi sumeilemattomasti Sergio Leonen klassikkoelokuvaa Kourallinen dollareita (1964), varsinkin loppupuolella. Tarina kuitenkin kertoo John Smithistä (Bruce Willis), joka matkustaa 1930-luvun Amerikassa jonnekkin takahikiälle, kaupunkiin nimeltä Jerico. Kaupungissa taistelevat kaksi rikollisjengiä, irlantilaiset ja italialaiset. Sheriffi Ed Galt (Bruce Dern ) yrittää pitää järjestystä kaupungissa mutta turhaan. Smith tekee rahaa toimien kummankin puolen leivissä harventaen pahisten rivejä. Erinomaisia näyttelijäsuorituksia Williksestä lähtien. Käytännössä yksin olevana sheriffinä nähtävä Bruce Dern ("Cowboys", "Monster - Aileen Wuornos") on ilmiömäisen loistava. Pahisten rooleissa ovat William Sanderson ("Blade Runner", "Päämies"), liian pieneen rooliin jäävä Christopher Walken ("Batman - paluu", "Kauriinmetsästäjä"), David Patrick Kelly ("Commando", "48 tuntia"), Ned Eisenberg ("Rajaton", "Million Dollar Baby") ja Michael Imperioli ("Oma taivas", "Mafiaveljet"). R.D. Call ("Erämaan armoilla", "Waterworld") tekee myös pahiksena hienoa työtä. Naiskauneutta edustavat Karina Lombard ("Intohimon tuulet", "Fima") jonka tissit näkyvät tässä, Alexandra Powers ("Kuolleiden runoilijoiden seura", "Naamio") ja Leslie Mann ("Paksuna", "Rio"). Tulitaistelut ovat hienon näköisiä, juoni toimiva, mutta miinusta tulee liiasta Leonen kopioinnista. Yksi yhteen kohtauksia on aivan liikaa. Ry Cooderin ("Kuolemaantuomittu", "Tunnin kuva") säveltämä soundtrack on upeaa ja Lloyd Ahern II:sen ("Madso's War", "Supernova") kuvaus on hienon näköistä. Hieno toimintapätkä.

Pisteet: 4/5

5.8

Sin City

Eikä tämäkään Robert Rodriguezin ohjaus pettänyt. Siis, täähän oli aivan loistavaa toimintatykitystä alusta loppuun loistavilla näyttelijöillä. Elokuva perustuu Frank Millerin sarjakuvaromaaniin ja onkin ulkoasultaan hyvin sarjakuvamainen. Elokuva kostuu kolmesta tarinasta, jotka ovat nivottu yhteen. Yhdessä tarinassa seurataan vanhaa konkarikyttä Hartigania (Bruce Willis), joka tutkii Bob-nimisen etsivän (Michael Madsen) kanssa pedofilitapausta. Senaattori Roarkin (Powers Boothe) poika (Nick Stahl) on kaapannut 11-vuotiaan Nancy-tytön (Alexa Vegan pikkusisko Makenzie Vega). Hartigan kuitenkin tuomitaan senaattorin avustamana itse pedofiliasta vankilaan, jonne Nancy lähettää valenimellä viestejä. Kun Hartigan vapautuu, hän etsii Nancyn (Jessica Alba) käsiinsä suojellakseen tätä. Toisen tarinan keskiössä on karski Marv (Mickey Rourke), jonka tyttö Goldie (Jaime King) kuolee. Poliisit alkavat etsiä tätä ja lopulta Goldien sisko Wendy (Jaime King) etsii Marvin käsiinsä. Lopulta Marv saa tietää että Kardinaali Roark (Rutger Hauer) on kaiken takana. Marv kohtaa Roarkin uskollisen palkollisen Kevinin (Elijah Wood). Kolmas tarina kertoo nuoresta naisesta Shelleystä (Brittany Murphy), jonka uusi poikakaveri Dwight (Clive Owen) lähtee Shelleyn entisen poikakaverin Jackie Boy:n (Benicio Del Toro) perään päättyen lopulta katunaisten kaupunginosaan. Hienoja taisteluita, upea kuvaus ja John Debneyn, Graeme Revellin ja Robert Rodriguezin säveltämä musiikki on hienoa. Tästä ei voi olla pitämättä. Niin vaikuttava tämä vain on.

Pisteet: 5/5

Babe - urhea possu

Olen tainnut joskus lapsena nähdä tämän elokuvan, mutten ole asiasta täysin varma. Kyseessä kuitenkin on Chris Noonanin ("Vietnam", "Beatrix Potter - taiteilijaelämää") ohjaama Dick King-Smithin romaaniin  "The Sheep Pig" perustuva elokuva, jonka käsikirjoittivat Noonaan ja George Miller ("Asfalttisoturi", "Mad Max"). Ei tämä nyt mikään kovinkaan ihmeellinen ollut. Alkupuoli laahasi aivan liikaa ja paikoitellen mekaaniset eläimet olivat liian koomisen näköisiä jotta niitä olisi voinut ottaa vakavasti. Juoni oli kuitenkin aika hauska. Alussa pieni Babe-possu (suomenkielisisenä äänenä kuullaan Konsta Hietanen), joka pääsee pariskunta Hoggetin (James Cromwell/Veikko Honkanen ja Magda Szubanski/Ulla Tapaninen) farmille. Siellä se ystävystyy lammaskoira Flyn (Titta Jokinen) sekä ankka Ferdinandin (Antti Pääkkönen) ja lammas Mään ( Minna Koskela) kanssa. Babekin tahtoo tulla lammaskoiraksi, mutta Flyn pentujen isä Rex (Juha Hyppönen) ei tästä pidä. Kertojaäänenä kuullaan kokenut Esa Saario. Ihmisrooleissa James Cromwell ("Vihreä maili", "I, Robot") tekee suomidubista huolimatta perusvarmaa työtä pienestä possusta välittävänä farmarina, vaimon roolissa nähtävä Magda Szubanski ("Happy Feet", "Dr. Plonk") jää taka-alalle. Muissa ihmisrooleissa nähdään mm Zoe Burton, Paul Goddard, Marshall Napier, Brittany Byrnes ja David Webb. Kelpo tarina, hyvät ihmisnäyttelijät, kohtalainen dubbaus, Nigel Westlaken ("Babe suurkaupungissa", "Vallankumouksen lapset") nätti musiikkiraita, Andrew Lesnieien ("Taru sormusten herrasta" -trilogia, "I Am Legend") kuvaus ja söpöt eläinhahmot ovat elokuvan vahvuuksia, mutta ei tästä saa irti yli 10-vuotias paljoakaan. Huumori ei naurattanut muutamaa vitsiä lukuunottamatta ja eläinten puhekohtaukset olivat paikoin todella tönkönoloisia. Lasten klassikkoelokuva kumminkin.

Pisteet: 5/5