Viikko 30

23.7

Rajut kaverit

Michael Ciminon ohjaajaura ei olisi voinut alkaa yhtään paremmin kun ohjaamalla rikoskomedia Rajut kaverit. Cimino, joka tunnetaan sellaisista mestariteoksista kun Kauriinmetsästäjä (1978) ja Portti ikuisuuteen (1980), käsikirjoitti myös tämän upean elokuvan. Elokuvan alussa nuori renttu Lightfoot (Jeff Bridges) pelastaa papin, joka paljastuu entiseksi pankkirosvoksi, Thunderboltiksi (Clint Eastwood). Thunderbolt on aikoinaan piilottanut erääseen pieneen kyläkouluun 500 000 dollaria. Thunderboltin ex-kaveri Red Leary (George Kennedy) haluaa kaverinsa Eddie Goodyn (Geoffrey Lewis) kanssa osan saalistaan. Rahoja ei löydy, kun koulun tilalle on rakennettu toinen koulu. Nelikko päättää toistaa vuosien takaisen ryöstönsä. Elokuva on hauska, mutta vakava myöskin. Ja näyttelytyö on erinomaista. Clint Eastwood ("Armoton", "Gran Torino") on hyvä, kuten aina. Nuorena pojankloppinan nähtävä Jeff Bridges ("Iron Man", "The Big Lebowski") on uskomattoman hulvaton kohtauksessa, jossa hän on pukeutunut naiseksi. George Kennedy ("Mies ja alaston ase", "Lannistumaton Luke") on myös hauska, mutta luo vakaviakin elementtejä hahmoonsa. Itselleni tuli ihan yllätyksenä että Geoffrey Lewis ("Kaksoisisku", "Ruohonleikkaaja") osaa näytellä isommassa roolissa elokuvassa. Sivuosissa nähdään  nuori (30-v) Gary Busey ("Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa", "Myrskyn ratsastajat") sekä ihan nätit, mutta näyttelytaidollisesti aika pohjalla olevat Catherine Bach (tv-sarjat "Tunteita ja tuoksuja", "The Dukes of Hazzard") ja June Fairchild ("Detroit 9000", "Up in Smoke"). Muissa sivuosissa ovat mm. Jack Dodson, Roy Jenson, Vic Tayback, Dub Taylor, Gregory Walcott sekä huikean roolin sekopäisenä kuskina Bill McKinney ("Rambo - taistelija", "Syvä joki"). Dee Bartonin ("Ruoska", "Yön painajainen") säveltämä musiikki on oikein onnistutta ja  Paul Williamsin esittämä kappale "Where Do I Go from Here" on oikein kaunis. Erinomainen komedia, jonka parissa saa nauraa hyvin paljon.

Pisteet: 5/5

"Walker, Texas Ranger" War Zone

Ja lisää Walkeria. Michael Preece vastaa jälleen ohjauksesta ja käsikirjoituksen väsäsi Gordon T. Dawson ("Into the Badland", "Purgatory"). Tällä kertaa Walkerin hyvä ystävä Logan Reno (Buck Taylor) kuolee kun hän yrittää estää naamaripäisiä miehiä ryöstämästä pankkia. Renon aikuinen poliisitytär Dana (Susan Diol) joutuu hoitamaan yksin pikkuveljeään Keithiä (Ian Bohen). Walker (Chuck Norris) alkaa tutkimaan ryöstöjä parinsa Triveten (Clarence Gilyard Jr.), tukenaan apulaispiirisyyttäjä Alex Cahill (Sheree J. Wilson) ja ex-ranger C.D Parker (Noble Willingham). Jälleen on erinomaista mättöä tiedossa, Walker-huumoria ja uskomattoman laadukas juoni. Norris on niin hyvä kuin sopii odottaa ja sivuosissa nähdään erinomaisia näyttelijöitä. Susan Diol ("The Road Raiders", "Seduction: Three Tales from the 'Inner Sanctum'") on yksin pikkuveljeään kasvattavana naisena erinomainen. 19-vuotias Ian Bohen ("Pearl Harbor", "Yön ritarin paluu") on teinipoikana myös hyvä. Wilford Brimley ("The Thing", "Firma") on pankin omistajana hyvä. Muutkin näyttelijät kuten Chamblee Ferguson, Blue Deckert ja Tim Thomerson ovat erinomaisia rooleissaan. Tästä ei löydä yhtään heikkoa lenkkiä. Myöskin Jerrold Immelin säveltämä musiikki on kaunista kuultavaa ja Karl Kasesin ("Zeit für Träume", "Alia: A Bosniac Rhapsody") kuvaus on näppärän näköistä. Perustason tv-toimintaa, mutta koska kyseessä on Walker, saa se Norris-bonuksen.

Pisteet: 5/5

24.7


Black Sun: The Nanking Massacre

Kun luin Iris Changin kirjoittaman upean tietokirjan Nankingin verilöyly, täytyi myös tämä Tun Fei Moun pahamaineinen elokuva pistää uusintakatseluun. Elokuva kertoo vuonna 1937 tapahtuneesta tapauksesta kun japanilaissotilaat tappoivat 300 000 kiinalaista.  On tämä sairas. Ei ihan niin sairas kun Moun toinen historiaelokuva Man Behind The Sun, mutta kumminkin. Teknisesti tämä on hyvin korkealla tasolla. Tehosteet vetävät vertoja amerikkalaisille gore-leffoille, mutta se se ero niillä ja tällä on että tämä perustuu tositapahtumiin 100%:sti. Mou osaa luoda nilkakkaan tunnelman eikä säästele ketään eikä mitään. Niin vauvat, pikkulapset kun raskaana olevat äiditkin saavat maistaa japanilaisten vihat. Ja musiikki (jonka tekijästä ei ole tietoa) on oikein sopivaa. Loppukohtaus, jossa lauletaan Silent Night, Holy Night on yksi vaikuttavimmista. Näyttelijätyö on uskomattoman upeaa katseltavaa. Kiinalaiset näyttelijät tekevät hahmoistaan todellisia. Rooleissa nähdään mm. Liang Zhang ("Shang gan ling", "Lin jia pu zi"), Yung Pan, Shao-tien Hsiung, Wen-ting Chiang, Wen-tu Pan ja Hua Shao ("Zhua zhuang ding", "Shi hun Bing yu chao tou wang"). Elokuvassa nähdään myös muutamia länsimaalaisia näyttelijöitä kuten Bruce J. Dierenfield, Vincent Benziger ja Stephen Cecil Thomas. Tämä kannattaa katsella, jotta tietää mitä tapahtui vuonna 1937 eikä sitä unohda tämän katsottua.

Pisteet: 5/5

26.7

Ponterosa

Tämä on niitä elokuvia jolle annetaan se huonoin arvio 1/5 tai sitten täydet 5/5. Kaksikon Mika ja Pasi Kemmo ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo kahdesta suomalaisesta miehestä, likinäköisestä Jussista (Heikki Paavilainen) ja hieman tossun alla olevasta Oskarista (Timo Julkunen), jotka matkaavat Ahvenamaalle Mauri-nimisen miehen (Tony Halme) pitämälle leirintäalueelle. Leirillä ovat myös Maurin sisko Stella (Paula Siimes) ja hänen mallinsa Monica (Karita Tuomola), Nelli (Jenni Ahola) ja Maria (Laura West). Siinä sitten revittään alapäähuumoria homoista, stondiksesta, perseistä ja kaikesta mahdollisesta. Halme on sitten uransa huipulla tässä. Kun Halme on ruudussa, ei voi olla nauramatta. Julkunen ja Paavilainen eivät ole ihan niin hauskoja, mutta kyllä homovitsit pistävät hymyn huulille. West on naisista söpöin ja Tuomola ja Ahola ovat todella luokattoman surkeita, mutta bikinit sentään on tytöillä päällä mistä tulee plussaa. Sivuosissa nähdään myös loistavat Vesa Vierikko ("Talvisota", "Lapin kullan kimallus"), Jarmo Mäkinen ("Der Bär ist los! Die Geschichte von Bruno", "Populäärimusiikkia Vittulajänkältä") ja Esko Nikkari ("Mies vailla menneisyyttä", "Varjoja paratiisissa") sekä huikean roolin tekevä Santeri Kinnunen ("Harmagedon", "Talvisota"). Huumori on ronskia.  Myös Teukka Aallon ja Aku Lundströmin säveltämä soundtrack on loistavaa. Tämä on mainettaan parempi, ehkäpä parhain kotimainen komedia 2000-luvulla. Ainoa miinus tulee siitä että elokuvan naiset eivät näytä tissejään.

Pisteet: 5/5

28.7

Viiltäjä

Ja lisää viiden pisteen elokuvia. Nyt kyseessä on Lucio Fulcin kultakauden päätös, jonka jälkeen ei ole syntynyt yhtään vanhan veroista teosta. Zombi 3 (1988) on suurelta osin Bruno Mattein ohjaama b-halpistelu, Quando Alice ruppe lo specchio (1988) oli hyvin väkivaltainen, muttei yllä tämän tasolle, Il fantasma di Sodoma (1988) ja La casa nel tempo (1989) ovat keskitason tv-kauhisteluja ja sitä rataa. Tämä on sovinistisen elokuvan maineessa ja ihan ansaitusti. Ei tässä kuole kuin kaksi miestä, mutta naisia teilataan armoton määrä. Fulcin kanssa elokuvan mielenkiintoisen käsikirjoituksen tekivät Gianfranco Clerici (kannibaaliklassikko "Cannibal Holocaust", "Murder Rock - kuoleman tanssi"), Vincenzo Mannino (Spencer-Hill hupailu "Mutaa kuonoon! sano virtahepo", "Napoli violenta") ja Dardano Sacchetti ("Bronxin asfalttisoturit", "Paha silmä"). Alussa mies heittelee keppiä Bessie-koiralleen ja koira löytää mädäntyneen käden. Tämän jälkeen polkupyöräilevä tyttö Rosie (Cinzia de Ponti) ärsyyntyy autoilijaan ja autolautalla ollessaan kirjoittaa auton tuulilasin oman painavan sanansa ja samassa ankkaääninen murhaaja viiltää Rosielta vatsan auki. Nykkiläinen komisaario Fred Williams (Jack Hedley) alkaa tutkimaan näitä outoja murhia. Williams kääntyy homon ystävänsä, viisaan psykologin, tohtori Paul Davisin (Paolo Malco) puoleen. Soppaan lisätään seksuaalisesti kyltymätön Jane (Alexandra Delli Colli), murhayrityksen kohteeksi joutunut tyttö Fay (Almanta Suska) ja outo kreikkalainen Scellenda (Howard Ross). Näyttelijät tekevät uskomattoman hyvät roolisuoritukset. Jack Hedley ("Erittäin salainen", "Raamattu: Paavali") on loistava murhaajaa etsivänä konstaapelinä, Almanta Suska ("A Star for Two", "Roma dalla finestra") pelokkaana murhayrityksen uhrina, Andrea Occhipinti ("Meri sisälläni", "Bolero") hänen poikakaverinaan ja seksikäs Alexandra Delli Colli ("Zombi Holocaust", "L'inceneritore") näyttää ihanat tissinsä. Sivuosissa ovat mm. Daniela Doria, Zora Kerova, Barbara Cupisti ja Chiara Ferrari. Francesco De Masin ("Yksinäinen susi McQuade", "Panssarijunalla helvettiin") säveltämä musiikki ja varsinkin teemasävelmä, ovat tunnelmallisia. Mielestäni yksi parhaimpia gialloja sekä Fulcilta suuri taidonnäyte. Verta ja tissejä juuri sopivasti ja muutama todella ilkeä kohtaus.

Pisteet: 5/5

Torso

Tai sitten pidemmän kaavan kaavan kautta I corpi presentano tracce di violenza carnale. Torso edustaa gialloja hyvin, muttei yllä samanlaiseen draiviin kun edellämainittu Fulcin teos. Sergio Martino, joka tunnetaan sellaisista genreklassikoista kuten Viidakon julma salaisuus (1978) ja New Yorkin tuhon jälkeen vuonna 2019 (1983), on saanut loppupuolella elokuvaa aikaan hienoa tunnelmanluontia, mutta alkupuoli on jotenkin vaisunoloista. Sergio Martinon kanssa elokuvan käsikirjoitti Ernesto Gastaldi ("Nobody on nerokkain", "Nimeni on Nobody"). Elokuvassa Roomassa on tapahtunut paljon raakoja ja selittämättömiä murhia, joiden kohteena ovat kauniit ja himoittavat yliopisto-opiskelijattaret. Eräs opiskelijoista, Dani (Tina Aumont), saa uhkaavan puhelinsoiton ja päättää karata maaseudulle ystäviensä kanssa. Joukkoon kuuluvat amerikkalainen vaihto-oppilas Jane (Suzy Kendall), mustaihoinen Ursula (Carla Brait) ja tämän tyttöystävä Katia (Angela Covello). Daniin ihastunut (Roberto Bisacco) seuraa tyttöjä maaseudulle ja sitten alkaa tapahtumaan. Yksi upeimpia katsomiani gialloja tämä on, verta riittää ja tissejä samaten. Hienoimpiin kohtauksiin lukeutuvat pätkät missä Tina Aumont piilottelee murhaajalta ja missä Angela Covello ja Carla Brait lesboilevat. Ainoa miinus tulee siitä että Suzy Kendall ei näytä koko elokuvan aikana rintojaan. Veljesten De Angelis säveltämä soundtrack on erinomaista, samoin Giancarlo Ferrandon ("Troll 2", "Viidakon julma salaisuus") kuvaus. Lopussa nähtävä tappelu ei oikein kuuluu tälläiseen elokuvaan. Tehosteet ovat suurelta osin näyttäviä, mutta muutamia ylilyöntejä on havaittavissa, varsinkin kohtauksessa jossa Ernesto Collin pää murskataan autolla. Muuten tämä on parempaa keskiluokkaa, sopivan jännä, muttei enää kolmannella katselulla omaa yllätysmomenttia.

Pisteet: 3,5/5

Kielletty planeetta

Tämä Fred M. Wilcoxin ("Lassie palaa kotiin", "Urhea Lassie") vuonna 1956 ohjaama sci-fielokuva ei onnistunut saamaan riemunkiljahduksia tai ainakaan kovinkaan äänekkäitä sellaisia. Ei tämä ollut mielestäni ihan niin koukuttava kun odotin mutta katsoo tämä pahempaan hätään. Elokuva perustuu William Shakespearen näytelmään  "The Tempest" ja käsikirjoituksen tekivät Cyril Hume ("Apinoiden Tarzan", "Peilin takana"), Irving Block ("Kronos - tuntematon", "Neropatti pulassa") ja Allen Adler. Elokuvassa seurataan John J. Adamsin (Leslie Nielsen) komentamaa tähtialus C-57D, joka laskeutuu kielloista huolimatta planeetalla, jolla asuu vain kaksi ihmistä., tohtori Edward Morbius (Walter Pidgeon) ja hänen kaunis tyttärensä Altaira 'Alta' Morbius (Anne Francis). Myös robotti Robby auttaa Morbiuksia. Jokin salaperäinen voima on tappanut kaikki muut planeetalta. Siinäpä juoni lyhkäisenä. Itse juoni on mielenkiintoinen, mutta kun mukana on paljon turhaa ja mielenkiinnotonta pölinää, silmät alkavat valumaan kiinni. Sitkeästi tämän jaksoi katsella, sillä lopussa saadaan jonkilaista toimintaa aikaan. Uransa alussa ollut ja 80-luvulla grazykomediohin mennyt huumoriveikko Leslie Nielsen ("Alaston ase", "Hei, me lennetään") on pääroolissaan erinomainen ja osaa tehdä vakavankin roolin taidolla. Walter Pidgeon ("Vihreä oli laaksoni", "Rouva Miniver") on tohtori Edward Morbiuksena hyvä, mutta alkupuolella elokuvaa hänen hahmonsa ei jaksa kiinnostaa. Ainoa syy, mikä piti alkupuolella hereillä oli kuuma Anne Francis ("Hunajapupu", "Mies astui junasta") nuorena, teini-ikäisenä tyttärenä. Lyhyt hame heiluu ja kylpykohtaus on aika kuuma 50-luvun elokuvaksi. Robby-robotti oli myös piristävä elementti. Sivuosissa nähdään mm. Warren Stevens, Jack Kelly, Richard Anderson ja Earl Holliman. Näistä ainoastaan Stevens ("Paljasjalkakreivitär", "Sammakkomiehet") sai lihaa luiden päälle, muiden jäätyä aika pitkälle harmaaksi massaksi. Louis ja Bebe Barronin säveltämä soundtrack on erikoista ja tehosteet ovat elokuvassa aikaan nähden yllättävän laadukkaita. Parempiakin sci-fielokuvia on tullut katseluta.

Pisteet: 2,5/5

29.7

Kikin lähettipalvelu

Lisää Hayao Miyazakia, nytten vuorossa on vuonna 1989 valmistunut Kikin lähettipalvelu. Miyazakin kirjoittama käsikirjoitus perustuu  Eiko Kadonon romaaniin. Elokuva kertoo 13-vuotiaasta noitatyttö Kikistä (äänenä Minami Takayama) ja hänen puhuvasta kissastaan Jijistä (Pikku Myyn originaaliääni Rei Sakuma). 13-vuotias noita joutuu lähtemään kotoaan toiseen paikkaan kokeilemaan siipiään. Uudessa kaupungissa asiat eivät mene aluksi niin kuin oli suuniteltu, mutta pian Kiki saa työpaikan  Osono- nimisen naisen (Keiko Toda) leipomosta lähettinä ja tapaa aluksi ärsyttävältä tuntuvan pojan Tombon (Kappei Yamaguchi). Myös erään vahingon kautta hän tutustuu metsässä elävään Ursula-tyttöön (jonka roolissa kuullaan myös Minami Takayama). Ääninäyttely on erinomaista tässäkin animessa. Minami Takayama ("Sydämmen kuiskaus", tv-sarja "Ranma ½: Nettô-hen") tekee tuplaroolinsa hyvin ja Rei Sakuma ("Muumipeikko ja Pyrstötähti", "Aika") on ihastuttava Kiki-kissana. Kappei Yamaguchi ("Inuyasha", "Ranma ½: Chûgoku Nekonron daikessen! Okite yaburi no gekitô hen") on Tomba-poikana juuri sopivan lapsekas, kun sopii odottaa. Sivuosissa kuullaa mm. Mieko Nobusawa ja Kôichi Miura Kikin vanhempina, Haruko Kato kilttinä vanhana rouvana ja Hiroko Seki tämän Bertha-ystävänä. Yûko Kobayashi ("Atakkâ you!", "Tenchi Muyô! Ryô Ôki") on juuri sopivan ärsyttävä snobina noitatyttönä. Joe Hisaishin säveltämä soundtrack on tunnelmallista ja tunnuskappaleet ”Rouge no Dengon” ja ”Yasashisa ni Tsutsumareta Nara” esittää  Yumi Arai. Animaatio on kaunista, juoni sopivan simppeli ja ääninäyttelijät tekevät huipputyötä. Klassikko!

Pisteet: 5/5